Kuka on maaseutumatkailun kehittäjä – ja miksi sillä on väliä?

Maaseutumatkailu on keskeinen aluekehityksen ja maaseudun elinvoiman ylläpitäjä, jota muovaavat sekä sisäiset että ulkoiset tekijät. Vaikka sen merkitys on tunnustettu laajasti, maaseutumatkailun kehittäjät – avainresurssina ja muiden resurssien mahdollistajina – ovat jääneet tutkimuksessa vähälle huomiolle. Kirjallisuudessa heidän rooleihinsa ja piirteisiinsä viitataan vain epäsuorasti. Tässä artikkelissa rakennetaan profiili suomalaisesta maaseutumatkailun kehittäjästä Rural Finland -hankkeessa tehdyn selvityksen pohjalta. Maaseutumatkailu ymmärretään tässä laajasti matkailutoimintana, joka sijoittuu maaseutualueille (Yanan ym., 2024). Kehittäjillä tarkoitetaan eri organisaatioissa toimivia henkilöitä, jotka osallistuvat maaseutumatkailun kehittämiseen, koordinointiin ja innovointiin. Näiden taustaorganisaatioiden tyyppiä tai sektoriin kuuluvuutta ei rajoitettu, eikä hankkeen tai selvityksen puolesta asetettu rajoituksia kehittäjien asemasta kyseisessä organisaatiossa (mukaan lukien yrittäjinä), jotta pyrittiin rakentamaan mahdollisimman inklusiivinen perspektiivi.

Miksi kehittäjäprofiilia on tutkittava juuri nyt?

Maaseutumatkailua on edistetty sen positiivisten vaikutusten vuoksi – se tukee paikallista talouskasvua, luonnonvarojen suojelua sekä sosiaalista ja kulttuurista vakautta (Karali ym., 2021; Ginanjar ym., 2024; Yanan ym., 2024). Näitä vaikutuksia on tunnistettu niin globaalisti kuin myös Euroopassa (Radović ym., 2024; Vinšalek Stipic ym. 2024) ja Suomessa (Työ- ja elinkeinoministeriö, 2020). Tämä korostaa tarvetta tarkastella maaseutumatkailun kehittäjien profiilia.

Vaikka maaseutumatkailua on tieteellisesti tutkittu yli 40 vuoden ajan (Karali ym., 2021), huomio on keskittynyt epätasaisesti eri teemoihin. Karalin ja muiden (2021) mukaan esimerkiksi sidosryhmien rooli ja vaikutusvalta matkailun resurssien hallintaan on saanut vähän huomiota, vaikka se on keskeistä kestävyyden kannalta.

Koronapandemian jälkeisessä ajassa on tärkeää tutkia maaseutumatkailun resilienssiä eli kykyä selviytyä häiriötilanteista. Koska maaseutumatkailu ei ole yhtenäinen ilmiö, vaan koostuu erilaisista toimijoista, intresseistä ja toimintaympäristöistä (Karali ym., 2021; Ruiz-Ballesteros & González-Portillo, 2024), on tärkeää tarkastella myös eri toimijaryhmien, kuten kehittäjien, resilienssiä. Myös johtajuuden roolia maaseutukohteiden kehittämisessä on toistaiseksi tutkittu niukasti (Ginanjar ym., 2024), vaikka se on erittäin tärkeä kehittämisen suunnan ja jatkuvuuden kannalta.

Miten tarvetta lähestyttiin?

Tarve selvittää Suomen maaseutumatkailun kehittäjän profiili nousi esiin valtakunnallisen Rural Finland Tourism Hub -hankkeen kehittämistyössä . Kehittäjiä kutsuttiin vastaamaan verkkokyselyyn, joka kartoitti maaseutumatkailun nykytilaa ja tulevaisuuden suuntia. Kyselyn lisäksi hyödynnettiin neljän alueellisen työpajan antia. Työpajat syvensivät kyselyssä esiin tulleita aiheita. Selvitys tehtiin syys–marraskuussa 2024. Vastauksia kyselyyn kertyi yhteensä 86. Vastaajat edustivat melko kattavasti ELY-keskusten määrittelemiä 15 kehittämisaluetta. Työpajoihin osallistui yhteensä 69 kohderyhmän edustajaa.

Maaseutumatkailun uussisäsyntyinen kehittämistapa

Maaseutumatkailun kehittäjien ominaisuuksia ei ole aiemmin tutkittu, mutta kirjallisuudesta löytyy epäsuoria viittauksia siihen, kuinka monenlaisia toimijoita ja organisaatioita kehittämistyöhön osallistuu. Jotta ymmärretään, millaisia maaseutumatkailun kehittäjät ovat, ensin pitää selvittää mekanismit, joilla maaseutumatkailua kehitetään.

Maaseutumatkailua voidaan kehittää joko ulkopuolisesti, ulkosyntyisen mallin mukaisesti, esimerkiksi valtiopolitiikan ja EU-rahoituksen avulla, tai sisäsyntyisesti, yhteisölähtöisesti, paikallisten resurssien ja erityispiirteiden pohjalta (Biczkowski, 2020). Ulkosyntyistä mallia on kritisoitu epätasaisesta vallanjaosta ja taloudellisten hyötyjen valumisesta kohteiden ulkopuolelle, kun taas sisäsyntyinen lähestymistapa vahvistaa paikallisyhteisöä (Ginanjar ym., 2024; Ruiz-Ballesteros & González-Portillo, 2024). Puhtaasti sisäsyntyinen malli on kuitenkin usein vaikeasti toteutettavissa paikallisyhteisön markkinayhteyksien, rahoituksen ja sosiaalisen pääoman puutteen vuoksi (Biczkowski, 2020). Nykyaikainen uussisäsyntyinen malli yhdistää molempien lähestymistapojen parhaat puolet – siinä paikallisyhteisön rooli on keskeinen, mutta ulkopuoliset tukimekanismit, kuten rahoitus, tukevat kehittämistä (Biczkowski, 2020; Radović ym., 2024). Siinä kansalaisjärjestöt, kuten LEADER-toimintaryhmät, toimivat sillanrakentajina sisäisten ja ulkoisten tekijöiden välillä (Biczkowski, 2020).

Tätä lähestymistapaa Suomen maaseutumatkailussa vahvistaa se, että kyselyn mukaan maaseutumatkailun kehittämistyö perustuu keskimäärin 70-prosenttisesti hanketoimintaan, ja rahoituslähteistä merkittävin on Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahasto (87 %, n = 82). Lisäksi kunnallinen ja alueellinen rahoitus (29 %) täydentävät kokonaisuutta.

Kyselyn kehittäjien ammattinimikkeissä esiintyi muun muassa ”emäntä” ja ”maanviljelijä”, ja osa heistä työskentelee muun muassa kyläyhdistyksissä ja LEADER-ryhmissä. Tämä vahvistaa uussisäsyntyisenmallin mukaista yhteisölähtöistä kehittämisotetta.

Kehittäjä resurssina ja resurssien hyödyntäjänä

Turusen (2006) mukaan matkakohteita voidaan uudistaa luovuudella, korkeasti koulutetuilla asiantuntijoilla ja matkailualan osaamisella – resursseilla, joita tulisi hyödyntää matkailun kehittämisessä. Kehittäjät voidaan nähdä sekä organisaation resurssina että muiden aineellisten ja aineettomien resurssien hyödyntäjinä ja mahdollistajina. Näiden resurssien yhdistely- ja aktivointikyky synnyttää ydinosaamista, joka on kestävän kilpailuedun keskeinen ajuri (Turunen, 2006). Kehittäjillä on siten keskeinen rooli maaseutumatkailun mahdollistajina, ja toimijoiden on jatkuvasti uudistettava osaamistaan pysyäkseen ympäristönsä mukana. Kirjallisuus viittaa myös siihen, että saatavilla olevia resursseja ei aina hyödynnetä tehokkaasti arvon luonnissa (esim. Massukado-Nakatani & Teixeira, 2009).

Kyselyyn vastanneista maaseutumatkailun kehittäjistä 91 prosenttia (n = 84) on suorittanut vähintään alemman korkeakoulututkinnon. Kehittäjistä valtaosa on naisia (88,2 %, n = 85), ja myös työpajoissa havaittiin vahva naisedustus (87 % osallistujista). Kehittäjät ovat tyypillisesti keski-ikäisiä, keskimäärin 50-vuotiaita, mutta nuorin vastaaja ilmoitti iäkseen 26 ja vanhin 75 vuotta.

Kehittäjillä on erittäin rajallinen aikaresurssi maaseutumatkailun kehittämiseen liittyviä tehtäviä varten. Kyselyn mukaan maaseutumatkailuun liittyvä työ vie keskimäärin vain 25 prosenttia kehittäjän työajasta. Tämä johtuu usein siitä, että (maaseutu)matkailu ei ole kehittäjän pääasiallinen tehtävä, vaan siihen liittyvät tehtävät vaihtelevat asiakastarpeiden mukaan. Vastaajat kuvasivat työtehtäviään monipuolisesti: esimerkiksi aluekehitys, koulutus, tutkimus, markkinointi, ennakointi, julkinen hallinto, projektisuunnittelu, yrittäjyys, ympäristöasiantuntijuus, tapahtumatuotanto, kulttuuri-, liikunta- ja nuorisotyö, yritys- ja rahoitusneuvonta. Osa mainitsi maaseutumatkailun kehittämisen lisäksi tekevänsä ”elantoa ” tai ”palkkatyötä”, mikä viittaa siihen, ettei kaikille edes makseta maaseutumatkailun varsinaisesta kehittämistyöstä.

Osaamisen kehittämistarpeet

Kilpailukyvyn ja kestävyyden saavuttaminen maaseutumatkailukohteissa edellyttää johtajuutta. Kehittäjiltä ja koordinoijilta vaaditaan muun muassa kulttuurista sensitiivisyyttä, innovointitaitoja, kokemusta, verkostoitumis- ja yhteistyökykyä, päätöksentekotaitoja sekä resurssien hallintaa (Ginanjar ym., 2024). Matkailun kehittäminen sisältää monipuolisia tehtäviä, kuten suunnittelu-, markkinointi-, rahoitus- ja koordinointivastuita eri toimijoiden kesken (Vinšalek Stipic ym., 2024). Tämä herättää kysymyksen siitä, kuka ja miten kouluttaa, valmentaa ja tukee niitä henkilöitä, jotka johtavat maaseutumatkailun kehitystä. Lisäksi kirjallisuudessa on tunnistettu, että matkailualan asiantuntijoiden vähyys on keskeinen matkailun johtamisen haaste (Vinšalek Stipic ym., 2024).

Maaseutumatkailun kehittäjien kyselyssä (n = 86) raportoimat osaamisen tarpeet vahvistavat edellä mainitut kestävän maaseutumatkailun kehittämisen johtamisen vaatimukset. Kolme tärkeintä osaamistarvetta ovat tulevaisuus- ja ennakoimisen osaaminen (60,5 %), matkailukokemusten tuotteistaminen ja kehittäminen (57 %) sekä matkailutrendit ja -tutkimus (53,5 %). Verkostoituminen, yhteistyö ja sidosryhmien osallistuminen kehitykseen (48,8 %) eivät jää paljon jälkeen. Vastaajat ovat tunnistaneet osaamisen lisäämistarpeita jokaisessa ehdotetussa kohdassa kussakin kategoriassa: markkinointi ja myynti, digiviestintä ja teknologia, vastuullisuus ja kestävyys, rahoitus ja projektointi sekä muu osaaminen. Vähiten kaivatut osaamiset olivat asiakaspalvelu (7 %) ja projektinhallinta (20,9 %). Vastaajista keskeisiä aiheita olivat myös turvallisuus, vertaisoppiminen ja benchmarkkaus sekä palautteen keruu ja hyödyntäminen.

Maaseutumatkailun kehittämistyön laajuus ja strateginen viitekehys

Maaseutumatkailua ei voida kehittää samalla tavalla kuin globaalia matkailua. Esimerkiksi paikallisten yhteisöjen tulisi saada valtaa hyödyntää matkailua omaksi edukseen sen sijaan, että ne jäisivät matkailuteollisuuden välikappaleiksi (Ruiz-Ballesteros & González-Portillo, 2024). Samalla Suomen nykyinen matkailustrategia ei erottele maaseutua ja kaupunkia toisistaan, vaan matkailua edistetään yhteisillä, integroiduilla resursseilla (Työ- ja elinkeinoministeriö, 2020).

Maaseutumatkailun kehittäjien asiantuntemus ja työn laajuus ovat alueellisia. Suurin osa heidän kehitystyöstään on kyselyn mukaan kuitenkin alueellisen matkailustrategian (82 %, n = 71) tai matkailuun liittyvän kehityssuunnitelman (51 %, n = 71) ohjaamaa. Vastaajat mainitsivat myös muita, matkailuun liittymättömiä asiakirjoja työnsä kannalta merkityksellisiksi: LEADER-strategian, maakuntastrategian, yhdistysstrategian, rahoitusohjelma-asiakirjat, alueelliset tai yrityskohtaiset liiketoimintasuunnitelmat, kuntapolitiikan asiakirjat sekä kansainväliset kestävän kehityksen näkökohtia koskevat yleissopimukset.

Kirjallisuudessa on tunnistettu, että kehittämisstrategioiden puutteellinen toimeenpano on keskeinen matkailun johtamisen haaste (Vinšalek Stipic ym., 2024). Lähes puolet kyselyn vastaajista (40 %, n = 85) myöntää, ettei tunne Suomen nykyistä valtakunnallista matkailustrategiaa. Alueelliset matkailustrategiat ovat yleensä linjassa valtakunnallisen kanssa. Vaikka niitä voi tarkastella myös kriittisesti ja kyseenalaistaa, tulisiko strategian esimerkiksi ohjata paikallistoimintaa, jos se on ristiriidassa kulttuuriperinnön suojelemiseen tai matkailun ekologisiin vaikutuksiin liittyvissä asioissa (Higgins-Desbiolles ym. 2019; Tribe & Paddison, 2023), niitä ei saisi jättää kokonaan huomiotta. Kyselyn tulos kuitenkin osoittaa, etteivät maaseutukehittäjät näe matkailun kehittämiskentän kokonaiskuvaa.

Maaseudun kehittäjille asetetut tavoitteet ovat moninaisia ja kompleksisia:

• strategiset – alueellisista tai paikallisista matkailustrategioista tai esimerkiksi yleissuunnitelmista johtuvat
• projektikohtaiset – strategisiin tavoitteisiin liittyvät, mutta projektin vaatimuksiin sidotut
• suorituskykyyn liittyvät – esimerkiksi matkailijoiden ja uusien reittien määrän kasvu, tuotteiden kehittäminen, matkailutulojen ja uusien työpaikkojen määrän kasvattaminen, tietty määrä yritysvierailuja
• toiminnalliset – markkinointiin, viestintään, saavutettavuuteen, yhteistyöhön, palveluiden kehittämiseen, kansainvälistymiseen, rahoituksen hankintaan liittyvät
• paikalliset, alueelliset, harvemmin kansalliset tai kansainväliset
• henkilökohtaiset – elannon ansaitseminen, osaamisen lisääminen
• matkailuun liittymättömät – kun matkailu on alueellisen kehityksen väline tai yksittäinen kehityskohde muiden joukossa.

Maaseutumatkailun kehittäjiä ei voi tunnistaa heidän tittelistään. Työnimikkeiden (n = 79) osalta vain kuuden kyselyvastaajan tittelissä esiintyi sana ”matkailu” (7,6 %). Yleisimmät työnimikkeet (taulukko 1) olivat projektit (30 %) ja tutkimus- ja kehitystyöhön liittyvät (19 %). Tämä ei ole yllätys, sillä, kuten aiemmin todettiin, maaseutumatkailun kehittäminen on vahvasti riippuvaista projektirahoituksesta.

Luokka	Liittyvien työnimikkeiden mainintakerrat kyselyssä	Osuus kaikista vastauksista
projektiin liittyvät	24	30 %
tutkimus ja kehitys	15	19 %
asiantuntijat	11	14 %
konsultit ja neuvojat (sekä julkiset että yksityiset)	9	11 %
yrittäjät	7	9 %
johtajat	6	8 %
kouluttajat	3	4 %

Taulukko 1. Työnimikkeiden luokittelu ja jakautuminen (n=79)

Kehittäjien työnantajat ja roolit

Farida ja muut (2022) korostavat, että maaseutumatkailun kehittäminen perustuu paikalliseen kulttuuriin ja kestävään ympäristöön, mikä ei olisi mahdollista ilman laajaa sidosryhmäyhteistyötä – mukaan lukien paikallisyhteisöt, viranomaiset, kansalaisjärjestöt ja yksityinen sektori. Maaseutumatkailun kehittäjillä tarkoitetaan siten monimuotoista ja eri sektoreita edustavaa toimijajoukkoa. Kysely vahvistaa tämän ajatuksen. Kyselyn perusteella tyypillinen maaseutumatkailun kehittäjän työnantaja on kehitysorganisaatio (23 %), kunta (16 %) tai oppilaitos, mutta ei ole harvinaista, että yksityiset yritykset, kyläyhdistykset ja LEADER-ryhmät sisällyttävät tällaisia toimintoja.

Suomen matkailustrategiassa matkailun kehittämisroolit on selkeästi jaettu julkisen sektorin, Visit Finlandin, matkailun alueorganisaatioiden, alueellisten kehittämisyhtiöiden, tutkimus- ja koulutusorganisaatioiden sekä matkailuyritysten kesken (Työ- ja elinkeinoministeriö, 2020). Koska strategia ei erottele maaseutua kaupunkiympäristöstä, kaikki nämä toimijat osallistuvat maaseutumatkailun kehittämiseen heille strategiassa määritellyssä roolissa. Kyselyn yllättävä tulos oli, että vain harvat alueellisten matkailuorganisaatioiden henkilöstön jäsenet ovat vastanneet siihen. Yksi mahdollinen syy tähän on, että he eivät ole identifioineet itseään maaseutumatkailun kehittäjiksi. Nämä organisaatiot koordinoivat tyypillisesti matkailua alueellisella tai maakuntatasolla ja siihen yleensä sisältyy useita maaseutukohteita ja -nähtävyyksiä, vaikka kyseiset organisaatiot toimivatkin kaupunkivetoisesti.

Monet kyselyn vastaajat merkitsivät useamman kuin yhden työnantajan tai kertoivat, että heidän työnantajansa vaihtuu usein, että he ovat tällä hetkellä työsuhteiden välissä tai ovat freelancereita. Tämä antaa kuvan maaseutumatkailun kehittämiseen liittyvien työsuhteiden lyhytaikaisuudesta ja siksi maaseutumatkailun kehittäjän työtä voitaisiin verrata freelance-työhön.

Maaseutumatkailun nykytila ja tulevaisuus kehittäjien silmin

Kyselyn lisäksi aineistoa kerättiin työpajoissa, joissa päästiin syventymään maaseutumatkailun kehittämisen nykytilaan, muutoksiin ja tulevaisuuteen. Vaikka työpajat toteutettiin alueellisesti, esiin nousseissa aiheissa, mahdollisuuksissa ja haasteissa oli vain vähän aluekohtaisia piirteitä – suurin osa maaseutumatkailun kehittäjien huolenaiheista ja havainnoista oli yhteisiä. Taulukossa 2 tiivistetyt työpajatulokset korostavat hallintorajojen ylittävän verkostoitumisen ja yhteistyön tarvetta paitsi liiketoimintatasolla, myös kehittäjien ja rahoituslaitosten välillä, jotka mahdollistavat kehitystyötä.

Monet haasteista – kuten rahoituksen asymmetrinen jakautuminen, geopoliittiset tapahtumat, EU-rahoituksen ehdot ja kansallinen politiikka – ovat sellaisia, joihin maaseutumatkailun kehittäjät eivät voi suoraan vaikuttaa. Osa maaseutumatkailun kehittämiselle ominaisista keskeisistä teemoista on laajempia ja rakenteellisia, koko yhteiskuntaa ja suomalaista kulttuuria koskettavia, kuten yhteistyön puute, sukupolvenvaihdos, hyvinvointi ja kehittämisen projektiluonteisuus. Tässä vaikeassa toimintaympäristössä ja yhteiskunnallisen muutoksen keskellä maaseutumatkailun kehittäjät säilyttävät kuitenkin keskittymisensä mahdollisuuksiin ja positiivisen näkemyksensä tulevaisuudesta.

Maaseutumatkailun kehittämisen keskeiset teemat	Mahdollisuudet	Haasteet
Yhteismarkkinointi	Luonnonvarat ja luontoaktiviteetit	Resurssipula maaseudulla
Yhteistyön rakentaminen, erityisesti hallinnonalojen välillä	Kulttuuri- ja historiavarat	Asymmetrinen rahoituksen jakautuminen
Sukupolvenvaihdos yrityksissä	Suomen maaseudun eksoottiset piirteet – pimeys, kylmyys, jäällä kävely, hidas matkailu, sauna, revontulet	Projektityöhön liittyvän kehittämistyön jatkuvuuden puute
Työvoimapula	Joustava LEADER-rahoitus	Konkreettisiin tarpeisiin ja haasteisiin tarjolla vain yleisluontoisia ratkaisuja
Maaseudun asukkaiden ja yrittäjien hyvinvointi	Kestävä kehitys	Monitekeminen ja useiden vastuiden kantaminen
Kehittämistyön jatkuvuus ja johdonmukaisuus	Vaihtoehtoinen matkailu	Maaseutumatkailun intressien kansallinen hallinnan puute
Alueiden välinen kehittäminen ja yhteistyö	Innovatiivisuus	Riittävä ja tarpeisiin vastaava rahoitus
Matkailuliiketoiminnan digitalisaatio	Lämpöpakolaisuusmatkailu	Resurssien puutteellinen tuotteistaminen
	Työ–loma-matkailu ja diginomadismi	Globaalit ja alueelliset geopoliittiset tapahtumat
	Kotimaan vapaa-ajan matkailun kasvu COVID-19:n jälkeen	Kehittämistilaisuudet pääasiassa verkossa – verkostoitumisen, vierailujen ja opintomatkojen puute
	Lapsiperheet maaseutumatkailun kohderyhmänä	Tiedon ja osaamisen saatavuuden vaikeus
	Maahanmuutto	EU:n monivuotisten rahoitusohjelmien hidas käynnistyminen ja epäselvät ehdot
	Lähiruoka ja ruokamatkailu	Suomen ja maaseutukohteiden saavutettavuus
	Muutosmatkailu	Selviytyminen vs. kehittäminen matkailuliiketoiminnassa
	Hyvinvointi luonnosta	Yksityisen rahoituksen vaikea saatavuus maaseutumatkailun kehittämiseen
	Vahva matkailualan koulutus
	Kolmas sektori palveluntuottajina
	Suomen luonnon ja ruoan puhtaus

Taulukko 2. Maaseutumatkailun kehittäjien työpajoissa esiin nostamat teemat.

Suomen maaseutumatkailun tyypillisen kehittäjän profiili

Taulukko 3 kokoaa yhteen maaseutumatkailun kehittäjän profiilin perustuen kyselyyn vastanneiden yleisimpiin ominaisuuksiin. On kuitenkin tärkeää huomioida, että kehittäjien taustat ja toimintatavat ovat hyvin vaihtelevia ja hajanaisia. Tulosten perusteella maaseutumatkailun kehittäjät näyttäytyvät toisaalta monitaitoisina toimijoina, jotka tasapainottelevat useiden vaativien tavoitteiden ja laajojen vastuualueiden kanssa. Toisaalta käy ilmi, että kehittämistyöhön vaikuttavat haasteet ja tarpeet liittyvät suurelta osin ulkopuolisiin tekijöihin, eikä kehittäjillä itsellään ole niihin aina mahdollisuutta vaikuttaa. Kehittäjät tarvitsevat tukea ulkopuolelta – muun muassa selkeän politiikan, kansallisten keskustelufoorumien, toimivien rahoitusratkaisujen ja paremman yhteistyön muodossa – jotta heidän työnsä olisi kestävää ja vaikuttavaa.

Suomen maaseutumatkailun kehittäjän profiili kyselyvastausten perusteella
Sukupuoli:	Nainen
Ikä:	50 v.
Koulutus:	vähintään alempi korkeakoulututkinto
Erityisosaaminen:	projektihallinta, liiketoiminnan osaaminen, rahoitus
Työnimike:	Projektipäällikkö
Työn taso:	operatiivinen
Työn laajuus:	paikallinen / alueellinen, strateginen, maaseutupainotteinen, ei aina suoraan matkailuun liittyvä
Työmuoto:	freelance, itsenäinen ammatinharjoittaja, usein vaihtuvat työnantajat
Painopiste maaseutumatkailussa:	osa-aikainen, n. 25 % työajasta
Osaamistarpeet:	ennakointi, tuotteistaminen, trendit ja tutkimus, verkostoituminen, yhteistyö ja sidosryhmien osallistaminen

Taulukko 3. Suomen maaseutumatkailun kehittäjän profiili kyselyvastausten perusteella.

Maaseutumatkailun kehittäjien merkitys piilee siinä, että he ovat paitsi inhimillinen resurssi, myös mahdollistajia ja fasilitoijia kaikille muille maaseutumatkailun kehittämiseen liittyville resursseille. Heitä tulisi arvostaa ja tukea, jotta kehittämistyön tulokset voitaisiin maksimoida. Erityistä huomiota tulisi kiinnittää kehittäjien osaamisen lisäämiseen, ja enemmän toimia ja rahoitusta tulisi keskittää heidän valmiuksiinsa kehittää maaseutumatkailua ja ylipäätään maaseutua matkailun avulla. Kun heille asetetaan laajoja tavoitteita ja vastuita, on heille tarjottava myös asianmukaista koulutusta, ajallisia resursseja ja pääsy riittävään tietoon haasteiden ratkaisemiseksi.

Rahoituksen ja työsuhteiden lyhytkestoisuus johtaa siihen, että maaseutumatkailun kehittäjien annetaan poistua työtehtävistään liian helposti. Tämä estää heitä rakentamasta työhönsä jatkuvuutta ja johdonmukaisuutta – niin omasta hyvinvoinnistaan kuin kehitettävän aiheen näkökulmasta. Vaikuttaa siltä, että heidän työnantajansa tai toimeksiantajansa eivät ymmärrä heidän todellista arvoaan korvaamattomana resurssina. Tämä käy ilmi viimeistään silloin, kun uusi hanke käynnistyy ja kaikki joudutaan aloittamaan alusta.

Monien paikallisyhteisön jäsenten osallistuminen maaseutumatkailun kehittämiseen yhdistettynä kaupunkilähtöiseen kehittämiseen tukee nykyaikaista uussisäsyntyistä lähestymistapaa. Paikallisten kehittäjien verkostonsa ja hiljainen tietonsa ovat keskeisiä maaseudun kehittämisen ja uudistamisen kannalta. Näiden kehittäjien tuomien kilpailuetujen tunnistaminen hyödyttäisi suuresti maaseutumatkailun kehittämistä.

Korostamalla kehittäjien keskeistä roolia maaseutumatkailussa, tämä selvitys peräänkuuluttaa kohdennettuja toimenpiteitä heidän osaamisensa vahvistamiseksi ja tukevamman toimintaympäristön luomiseksi. Tavoitteena on, että esitetyt suositukset olisivat hyödyksi päätöksentekijöille ja sidosryhmille, jotka keskittyvät kestävään maaseudun kehittämiseen.