Toimijuuden tukeminen työelämän murroksessa: uraohjauksen ja alueellisen yhteistyön rooli

Rakennemuutos on moniulotteinen ilmiö, joka vaikuttaa samanaikaisesti yksilöiden elämäntilanteisiin, yritysten toimintaedellytyksiin ja alueiden elinvoimaan. Pohjoisessa Keski-Suomessa rakennemuutoksen vaikutukset ovat viime vuosina konkretisoituneet työpaikkojen vähenemisenä, väestörakenteen muutoksina ja osaamisvaatimusten nopeana murroksena. Työikäisen väestön määrän lasku, pitkittynyt työttömyys ja alueellinen kohtaanto-ongelma haastavat sekä paikallista työelämää että koulutus- ja palvelujärjestelmiä (Keski-Suomen ELY-keskus, 2025). Siten rakennemuutos ei haasta vain yksittäisten yksilöiden työllistymistä, vaan myös aluekehitystä ja sosiaalista kestävyyttä.

Kansainväliset tutkimukset ja globaalit poliittiset linjaukset korostavat työmarkkinoiden murroksen liittyvän yhä vahvemmin osaamisen vanhenemiseen, työn sisällöllisiin muutoksiin, digitalisaatioon ja työn epävarmuuden lisääntymiseen. Näissä tilanteissa yksilöiden kyky tunnistaa omaa osaamistaan, tehdä valintoja ja rakentaa uusia polkuja korostuu, mutta ei synny itsestään ilman tukea (International Labour Organization, 2022). Pelkällä työllistymisen tukemisella rakennemuutoksen moninaisiin vaikutuksiin ei kuitenkaan vastata. Euroopan komission mukaan kestävät työllisyysratkaisut edellyttävät koulutuksen, ohjauksen, sosiaalisen osallisuuden ja alueellisen kehittämisen yhteensovittamista, jotta rakenteellisiin ongelmiin voidaan vastata pitkäjänteisesti (Euroopan komissio, 2025).

Pohjoisessa Keski-Suomessa rakennemuutos näkyy erityisesti työmarkkinoiden kohtaanto-ongelmana. Työvoiman kohtaannon parantaminen pohjoisessa Keski-Suomessa -hankkeen (ESR+) selvityksen mukaan kyse ei ole vain työvoiman ja työpaikkojen määrällisestä kohtaamisesta, vaan ongelmaan liittyvät myös osaaminen, alueelliset erot ja asenteet (Pitkänen ym., 2026). Tämä haastaa perinteisen tavan tarkastella työllistymistä ja korostaa tarvetta ymmärtää työllistymisen edellytyksiä laajemmin – yksilön osaamisen lisäksi myös motivaation, hyvinvoinnin ja elämäntilanteen näkökulmasta. Rakennemuutos edellyttääkin kokonaisvaltaista lähestymistapaa, jossa yksilöiden, yritysten ja alueen kehitys nähdään toisiinsa kytkeytyvinä. Pohjoisessa Keski-Suomessa tähän tarpeeseen on vastattu vahvistamalla kunnan, ammatillisten oppilaitosten, ammattikorkeakoulun, yritysten ja työllisyysalueen välistä yhteistyötä.

Toimijuus ja urasiirtymät

Tässä artikkelissa tarkastelemme toimijuuden vahvistamista työelämän murroksessa sekä sitä, millainen merkitys uraohjauksella, urasuunnittelutaidoilla, urapääomalla ja ryhmämuotoisella valmennuksella voi olla uuden suunnan löytämisessä. Jyväskylän ammattikorkeakoulun hallinnoimassa Toimijuutta ja unelmia kohti -projektissa tätä kokonaisuutta lähestytään yhdistämällä yksilö- ja ryhmämuotoinen ohjaus, ura- ja tulevaisuustyöskentely sekä alueellinen yhteistyö. Valmennusta on tarjottu erityisesti työttömille tai työttömyysuhan alla oleville. Valmennus kytkeytyy laajempaan alueelliseen muutokseen ja tukee sosiaalisesti kestävää siirtymää rakennemuutostilanteessa (Euroopan komissio, 2021).

Työelämän murros ja alueelliset rakennemuutokset haastavat yksilöiden mahdollisuuksia hahmottaa omaa tulevaisuuttaan, mutta samalla ne korostavat toimijuuden merkitystä osana kestävää työllistymistä ja koulutussiirtymiä (Bandura, 2001). Kokemus omasta pystyvyydestä, osallisuudesta ja mahdollisuudesta vaikuttaa omaan uraan on keskeinen tekijä erityisesti tilanteissa, joissa epävarmuus tai pitkittynyt muutos on heikentänyt luottamusta omiin mahdollisuuksiin (Åkerblad, 2015). Toimijuus ei kuitenkaan synny tyhjiössä, vaan se rakentuu ohjauksen, ura-ajattelun ja alueellisen tiedon vuorovaikutuksessa.

Ison rakennemuutoksen yhteydessä ilmenevä työttömyyden uhka ja jopa joukkoirtisanomisen jälkeinen tilanne voidaan työelämätutkimuksessa nähdä liminaali- eli välitilana tutun entisen ja tuntemattoman tulevaisuuden välissä. Yleisemmin on todettu, että liminaalisuus on nykypäivän työelämälle ominainen piirre, joka haastaa teollisuusyhteiskunnan vanhat rakenteet ja työn organisoitumisen tavat sekä mahdollistaa uusia ja luovia työn organisoitumisen ja kokemisen tapoja (Kontinen ym., 2013).

Tavanomaisinta on tarkastella tällaista työmarkkinoiden rakennemuutosta yksinkertaisesti kahden työsuhteen välitilana ja tehdä sen mukaisia toimenpiteitä. Tutkimus on osoittanut, että irtisanomisesta seuraava välitila on kuitenkin erityinen. Sen jälkeinen elämä voi sisältää uuden työsuhteen, mutta myös monin tavoin erilaisia elämäntilanteita ja työllistymisen polkuja (Halttu ym., 2024).

Tätä välitilaa pyritään sekä yhteisö- että yksilötasolla säätelemään ja hallitsemaan ennalta säädetyllä normistolla (esim. yhteistoimintavelvoite ja muutosturva), joka luo perustan tilanteen hallinnalle. Kriisiä ja menetyksen kokemusta auttaa myös erilaiset henkilökohtaiset palvelut ja muut tukitoimet. Yhtenä ratkaisuyrityksenä voidaan nähdä yksilölliset ja ryhmämuotoiset ohjaustoimet, koulutukset ja valmennukset.

Liminaalitilassa yksilön toimijuus korostuu, koska hänen on huomioitava samanaikaisesti sekä henkilökohtaisissa elämäntilanteessa että toimintaympäristössä tapahtuvia muutoksia. Tällainen näkökulma laajentaa ohjausalan perinteistä koulutuksen ja työn nivelvaiheiden ohjausta käsittelemään myös toimintaympäristöjen epävarmuutta ja jatkuvaa muutosta. Liminaalitila voi siis näyttäytyä vakavana henkilökohtaisena kriisinä ja elämän arvojen uudelleen muovautumisena, mutta myös suuntautumisena johonkin, jota ei ole aikaisemmin osattu ajatella tai otettu realistisena vaihtoehtona huomioon.

Toimijuus ja uraohjaus työelämän murroksessa

Ohjauksen kannalta toimijuuden korostaminen liittyy kokemukseen omista mahdollisuuksista ja luottamukseen tulevaisuudesta. Muutostilanteissa, kuten irtisanomisuhan alla tai työttömyyden toteutuessa, henkilökohtaisen toimijuuden ymmärtäminen ja sen vahvistaminen nousevat keskeiseen rooliin. Toimijuus tarkoittaa yksilön kykyä tehdä ja perustella omia valintojaan ja ottaa askelia niiden suuntaan. Vehviläisen (2014) mukaan toimijuutta vahvistavat ohjattavan omat tavoitteet, aktiivinen rooli päätöksenteossa sekä mahdollisuus suunnitella, arvioida ja ratkaista prosessiin liittyviä haasteita itse tai yhdessä muiden kanssa.

Yhtenä vahvistamisen keinona on nyt tarkasteltava ryhmämuotoinen valmennus. Lisäksi toimijuutta tukevat oikea-aikainen sosiaalinen tuki, varautuminen mahdollisiin vastoinkäymisiin sekä luottamuksen rakentuminen omaan kykyyn selviytyä ja viedä prosessia eteenpäin. Ryhmämuotoisen valmennuksen lisäksi myös henkilökohtainen keskusteluapu ja ohjaus ovat työttömille ja irtisanomisvaiheessa oleville tarjolla työllisyyspalvelujen kautta.

Toimijuuden kannalta kyse ei ole vain edellä mainituista tekijöistä yksilön kehitystehtävinä, vaan siitä prosessista missä urasuunnitteluun sisältyvien taitojen oppimista voidaan tukea. Uraohjauksen lähestymistavoissa tämä tarkoittaa esimerkiksi itsetuntemuksen, muutostilanteiden kohtaamisen, ympäristön mahdollisuuksien ja päätöksenteon oppimisen ulottuvuuksia, kuten ne esitetään kansallisessa uraohjauksen viitekehyksessä (Vuorinen ym., 2023).

Perinteisesti siirtymävaiheita on uraohjauksessa tarkasteltu kehitysvaiheina, joissa tehdään ikään ja ammatilliseen kehitykseen liittyviä uraratkaisuja (Super, 1980). Nuoren kehitystehtävät kiinnittyvät usein siirtymiin koulutusjärjestelmän nivelvaiheissa esimerkiksi toisen ja korkea-asteen välillä ja siirryttäessä työelämään. Työelämässä urat eivät ole kuitenkaan suoraviivaisia, vaan sisältävät epäjatkuvuutta, suunnanmuutoksia ja epävarmuutta. Tämän vuoksi uraohjauksessa on huomioitava, miten ihmiset selviytyvät muutoksista ja rakentavat jatkuvasti uraansa uudelleen koko koulutus- ja työuransa ajan.

Muutostilanteiden tukemisessa urasuunnittelutaitojen ohella on tärkeää tarkastella niitä voimavaroja, joita yksilöllä on muutostilanteiden kohtaamiseen. Näitä resursseja Tomlinson (2017) nimittää urapääomaksi, joka nähdään moniulotteisena kokonaisuutena. Siinä yhdistyvät sekä yksilölliset että yhteisölliset pääoman ulottuvuudet:

• osaaminen (inhimillinen)
• verkostot (sosiaalinen)
• ymmärrys toimintatavoista (kulttuurinen)
• ammatillinen minäkuva (identiteetti)
• psykologinen kestävyys (psykologinen)

Urapääomamalli kuvaa yksilön työuraan liittyviä voimavaroja kokonaisuutena, jossa osaaminen, verkostot ja toimintaympäristön mahdollisuuksien ymmärtäminen tukevat urapolulla etenemistä. Mallissa korostuvat myös ammatillinen identiteetti ja käsitys omasta osaamisesta, jotka ohjaavat uravalintoja ja ammatillista kehittymistä. Lisäksi psykologinen kestävyys vahvistaa kykyä kohdata muutoksia, epävarmuutta ja uran aikana eteen tulevia haasteita. Yhdessä nämä muovaavat, miten henkilö kykenee toimimaan, kehittymään ja tekemään kestäviä uravalintoja.

Sekä urasuunnittelutaitojen oppiminen että urapääoman kertyminen ovat työllistymisen polulla avaimia välitilasta johonkin uuteen. Niitä ei voida ajatella kuitenkaan nopeina toimenpiteinä, vaan niihin liittyy paljon inhimillistä, usein hidasta kasvamista ja uuden oppimista. Muutos lähtee toimijuuden vahvistumisesta ja sen tukemisesta. Ohjaukselliset ratkaisut voivat sisältää yksilöllistä keskustelua, ryhmämuotoista koulutusta ja valmennusta sekä ohjausta erilaisiin koulutuspolkuihin.

Uravalmennuksen elementit

Toimijuutta ja unelmia kohti -projektin ryhmämuotoisessa valmennuksessa keskeistä on ollut rakentaa suunnitelma seuraaviksi askeliksi koulutuksen ja työn polulla. Valmennukset toteutetaan kolme kertaa, joista yksi toteutui keväällä 2026, toinen syksyllä 2026 ja samaan aikaan kolmas samansisältöinen valmennus verkkototeutuksena. Ensimmäisen valmennuksen aloitti 10 henkilöä, ja se toteutui tehtävien sarjana, josta rakentui oma suunnitelma tulevaisuuteen. Vertaispalaute ja -keskustelu omista resursseista ja suunnitelmista oli myös valmennustilaisuuksien toteuttamisessa tärkeää.

Valmennuksen teemat tukevat osallistujaa tunnistamaan oman tilanteensa, vahvuutensa, osaamisensa ja ammatilliset tavoitteensa sekä tarkastelemaan erilaisia koulutus- ja uravaihtoehtoja. Valmennuksen aikana hyödynnetään myös osallistujien verkostoja, tunnistetaan tarvittavia kehittämiskohteita ja laaditaan henkilökohtainen suunnitelma, joka tukee siirtymistä kohti opintoja tai työelämää.

Valmennus noudattelee osin samoja elementtejä kuin edellä mainittu urapääomamalli, kuitenkin väljemmin sanoitettuna. Viiden kerran valmennus alkaa toimijuuskyselyllä ennen varsinaista valmennusta ja se tehdään myös valmennuksen jälkeen. Valmennuksen alussa ja lopussa toteutettavalla toimijuuskyselyllä arvioidaan osallistujien kokemusta omasta kyvystään vaikuttaa työuraansa, tehdä tulevaisuutta koskevia valintoja sekä tunnistaa ja hyödyntää omia mahdollisuuksiaan muuttuvassa työelämässä. Toteutustavaltaan valmennus rakentuu yhteiselle työskentelylle, jota fasilitoidaan jokaisella kerralla teemojen ja osallistujien tarpeiden mukaisesti.

Ensimmäisen valmennuksen toimijuuskyselyn tulosten perusteella näyttäisi siltä, että valmennukseen osallistuneet olivat lähtötilanteessa kuormittuneita, tulevaisuudestaan huolestuneita ja epävarmoja, mutta samalla motivoituneina tunnistamaan vahvuuksiaan ja kehittämään omaa osaamistaan. Valmennuksen aikana osallistujien koetut itsereflektiotaidot vahvistuivat, mikä näkyi kyselyn pohjalta erityisesti parempana tulevaisuuden suunnittelukykynä, myönteisempänä suhtautumisena muutoksiin sekä kasvaneena epävarmuuden sietokykynä. Avoimissa palautteissa korostuivat ryhmän tarjoama vertaistuki, turvallinen ilmapiiri sekä mahdollisuus jakaa kokemuksia muiden samankaltaisessa tilanteessa olevien kanssa. Varsinaista tilastollista merkitsevyyttä muutoksesta ei voida arvioida pienen aineiston vuoksi.

Kun valmennuksessa tuetaan osallistujia tunnistamaan omaa osaamistaan ja rakentamaan realistisia askelia työelämään tai koulutukseen, kertyy samalla hankkeen kautta tietoa rakennemuutoksen inhimillisistä vaikutuksista ja työllistymisen esteistä. Näin ohjaus kytkeytyy laajempaan alueelliseen muutokseen ja tukee sosiaalisesti kestävää siirtymää rakennemuutostilanteessa.

Toimijuus ei synny tyhjiössä

Rakennemuutoksessa ei ole kyse vain työpaikkojen katoamisesta, uusista osaamistarpeista tai työmarkkinoiden muutoksista, vaan myös siitä, miten ihmiset pystyvät rakentamaan tulevaisuuttaan epävarmassa tilanteessa. Työttömyyden uhka, irtisanominen tai muu suuri muutos voidaan nähdä liminaalitilana, jossa aiempi suunta ei enää kanna, mutta uusi ei ole vielä hahmottunut. Tällaisessa välitilassa toimijuuden vahvistaminen, urasuunnittelutaitojen oppiminen ja urapääoman rakentuminen voivat auttaa tunnistamaan omia voimavaroja, mahdollisuuksia ja seuraavia askelia.

Toimijuutta ja unelmia kohti -projektin ensimmäisen valmennuksen kokemukset osoittavat, että toimijuutta voidaan tukea yhdistämällä yksilöllinen ja ryhmämuotoinen ohjaus, tulevaisuus- ja uratyöskentely sekä vertaistuki. Osallistujille tehdyn kyselyn mukaan itsereflektio, tulevaisuuden suunnittelun valmiudet, myönteinen suhtautuminen muutoksiin ja epävarmuuden sietokyky vahvistuivat ensimmäisen valmennuksen aikana. Toimijuus ei synny tyhjiössä, vaan ihmisen, yhteisöjen, ohjauksen ja toimintaympäristön vuorovaikutuksessa. Kun näitä näkökulmia tarkastellaan yhdessä, rakennemuutos voi avata tilaa uusille koulutus- ja urapoluille sekä vahvistaa yksilöiden ja alueen kykyä rakentaa kestävää tulevaisuutta.