Tutkintokoulutukseen valmentava koulutus (TUVA) alkoi 1.8.2022. Siihen yhdistyivät aiemmat niin kutsutut nivelvaiheen koulutukset eli perusopetuksen lisäopetus, ammatilliseen koulutukseen valmentava koulutus (VALMA) sekä lukiokoulutukseen valmistava koulutus (LUVA). TUVA-koulutuksen tavoitteena on, että opiskelija saa valmiudet siirtyä ja opiskella toisen asteen koulutuksessa (Laki tutkintokoulutukseen valmentavasta koulutuksesta 1215/2020).
TUVA-koulutuksella on tärkeä merkitys suomalaisessa koulutusjärjestelmässä. Se on suunnattu niille opiskelijoille, joiden koulutuspolku ei kulje perinteistä polkua perusopetuksesta toisen asteen koulutukseen ja siitä mahdollisesti edelleen korkeakoulutukseen. TUVA-koulutukseen hakeutuvat tai ohjataan ne opiskelijat, joiden valmiudet eivät vielä riitä toisen asteen koulutukseen tai jotka eivät vielä tiedä, mitä haluavat opiskella. Tyypillisimmin valmentavaan koulutukseen ohjataan opiskelija, jolla on ollut perusopetuksessa erilaisia tuen tarpeita (Jokio ym., 2024) tai maahanmuuttanut opiskelija, jonka opiskelu- tai tutkintokielitaito tarvitsee vielä vahvistamista ennen toisen asteen koulutusta (Owal group, 2024).
Lähes 90 prosenttia TUVA-koulutuksen järjestäjistä on ammatillisen koulutuksen järjestäjiä (Owal group, 2024). Suurimmalle osalle ammatillisen koulutuksen toimintaympäristö on siis tutumpi kuin muut koulutukset ja niiden toimintaympäristöt.
TUVA-koulutus osana syrjäytymisen ehkäisyä
Suomessa on viime vuosikymmeninä oltu huolissaan erityisesti nuorten syrjäytymisestä (esim. Nurmi, 2011; Mikkonen, 2025). TUVA-koulutuksella on tärkeä merkitys myös syrjäytymisen ehkäisyssä, sillä se tarjoaa opiskelijalle mahdollisuuden oman uran etsimiseen sekä arjen ja yhteiskunnallisten taitojen vahvistamiseen (Opetushallitus, 2021). Sen avulla voidaan perustaitojen vahvistamisen ohella tukea opiskelijan opiskelukykyä siten, että hän pystyy siirtymään toisen asteen koulutukseen. Oppivelvollinen voi itsenäisesti hakeutua valmentavaan koulutukseen tai kunta voi viime kädessä osoittaa opiskelijan sinne (Oppivelvollisuuslaki 1214/2020).
Jokion ja muiden (2024) mukaan lähes 50 prosentilla TUVA-koulutukseen perusopetuksesta ohjautuvista nuorista on perusopetuksessa tehty erityisen tuen päätös. Opetushallinnon tilastopalvelun mukaan vuonna 2024 noin 20 prosentille TUVA-koulutuksen opiskelijoista oli tehty erityisen tuen päätös ja noin 14 prosenttia osallistui vaativana erityisenä tukena järjestettävään koulutukseen. Yhteensä siis yli kolmasosa opiskelijoista sai joko erityistä tai vaativaa erityistä tukea (ks. Laki tutkintokoulutukseen valmentavasta koulutuksesta 1215/2020; Laki ammatillisesta koulutuksesta 531/2017)
TUVA-koulutuksella on tärkeä merkitys myös maahanmuuttaneiden kielen vahvistamisessa ennen toisen asteen koulutusta. Opetushallinnon tilastopalvelu Vipusen (ei pvm.) mukaan vuonna 2024 noin 36 prosentilla opiskelijoista äidinkieli oli muu kuin suomi, ruotsi tai saame.
TUVA-koulutuksen toteuttamiseen tarvitaan eri toimijoiden yhteistyötä (Laki tutkintokoulutukseen valmentavasta koulutuksesta 1215/2020). Koulutuksen järjestäjien tulee tehdä yhteistyötä eri koulutusmuotojen kesken, jotta opiskelijoilla on lain mukainen mahdollisuus korottaa perusopetuksen arvosanoja ja tehdä ammatillisen koulutuksen sekä lukiokoulutuksen osia. Yhteistyö ja sen kehittäminen on keskeistä myös TUVA-koulutuksen kehittämisessä (Palmqvist & Räty, 2024).
Uudistava TUVA-opettaja
TUVA-koulutuksen opettajien pätevyysvaatimukset ovat varsin laajat: pätevä opettaja on sellainen, jolla on pätevyys toimia perus- tai toisella asteella opettajana (Asetus opetustoimen kelpoisuusvaatimuksista 986/1998). Kun opettajat tulevat erilaisista toimintaympäristöistä, vaatii yhteisen toimintakulttuurin rakentaminen aikaa sekä yhteistä keskustelua ja kohtaamisia (Palmqvist & Räty, 2024).
Valmentava koulutus vaatii opettajalta paljon. Perinteinen, tietoa jakavan opettajan rooli ei yksin riitä, vaan erityisesti oppivelvollisia opetettaessa työssä painottuu myös kasvattaminen (Räty & Palmqvist, 2022). Tätä voi verrata Maunun (2018) tutkimukseen, jossa hän tuo esille, että (ammatilliset) opettajat kokevat työnsä perinteisen opettamisen lisäksi kasvattamiseksi. Tällä opettajat viittaavat opiskelijoiden toimintakyvystä ja oppimisen edellytyksistä huolehtimiseksi sekä opiskelijoiden valmistamiseen yhteiskunnan jäsenyyteen. Mielestämme Maunun artikkeleissaan (2018; 2019) kuvaama uudistuva opettajuus vielä painottuu valmentavan koulutuksen opettajan työssä, jossa koulutuksen tavoitteet ovat hyvin kasvatukselliset ja ohjaukselliset (Räty & Palmqvist, 2022; Opetushallitus, 2021).
Viime vuosina tutkijat ovat enemmänkin käsitelleet koulutuksen kasvatuksellisia ulottuvuuksia, lähinnä tosin ammatillisen koulutuksen näkökulmasta. Niittylahti (2021) tarkasteli väitöstutkimuksessaan opiskelijoiden kiinnittymistä ammatilliseen koulutukseen ja totesi opettajalla sekä käytettävillä opetusmenetelmillä olevan suuren merkityksen opiskelijoiden kiinnittymisessä. Niittylahti kiinnittää tutkimuksessaan erityistä huomiota niihin opiskelijoihin, joilla oli vain vähän aikuiskontakteja koulutuksen ulkopuolella. Mikkonen (2025) on väitöskirjassaan luonut käsitteen ”huolenpitopedagogiikka”, jolla hän viittaa opiskelijan kokonaisvaltaiseen kohtaamiseen ja opiskelijan hyvinvoinnin asettamista toiminnan tavoitteeksi. Huolenpitopedagogiikan mahdollistuminen vaatii sekä opettajan että koko oppilaitosyhteisön sitoutumista siihen.
Jamkin ammatillisen opettajakorkeakoulun sekä Spesia Asiantuntijapalvelujen järjestämissä koulutuksissa on käynyt ilmi, että opettajat kokevat, että sekä TUVA-koulutukselle että heille opettajina asetetaan paljon odotuksia. Opettajat kokevat, että heidän pitäisi pystyä vastamaan opiskelijoiden erilaisiin tarpeisiin ja toisaalta tasoittaa näille tietä kohti yhteiskunnan täysivaltaista jäsenyyttä.
TUVA-opettajille suunnattu kysely ja aineiston analysointi
Jamkin ammatillinen opettajakorkeakoulu ja Spesia Asiantuntijapalvelut ovat järjestäneet useita Opetushallituksen rahoittamia täydennyskoulutuksia TUVA-koulutuksen opettajille. Kuten aiemmin mainittiin, Opettajat ovat tuoneet koulutuksissa esille kokemuksiaan siitä, kuinka koulutukseen ja sen opettajiin kohdistuu erilaisia toiveita. Halusimme vielä tarkentaa opettajien kokemuksia näistä odotuksista kyselyn avulla.
Kysely oli auki huhtikuun 2025 ajan. Kyselystä tiedotettiin Spesia Asiantuntijapalvelujen TUVA-treffeillä Turussa 3.4., Oulussa 8.4. ja Janakkalassa 10.4. sekä TUVA-toimijoiden Facebook-ryhmässä. Lisäksi kyselystä viestittiin Jyväskylän ammattikorkeakoulun ja Spesia Asiantuntijapalveluiden verkkosivuilla ja sosiaalisen median kanavilla.
Kyselyn alussa vastaajilta pyydettiin lupa käyttää aineistoa asiantuntija-artikkeliin sekä mahdollisesti myöhemmin kirjoitettavaan tieteelliseen artikkeliin. Kyselyn päätteeksi kysyttiin vastaajien kiinnostusta osallistua myöhemmin mahdollisiin tutkimushaastatteluihin. Haastatteluista kiinnostuneiden yhteystiedot tallentuivat eri Webropol-kyselyyn, jolloin niitä ei voi yhdistää vastauksiin.
Kyselyssä kysyttiin, millaisia odotuksia opettajat kokevat opiskelijoiden, huoltajien, oppilaitoksen johdon sekä yhteiskunnan asettavan TUVA-koulutukselle ja -opettajille sekä millaiset asiat heitä haastavat arjessa ja millaiset tuottavat iloa. Lisäksi vastaajilta kysyttiin, millaista tukea he kokevat tarvitsevansa opettajan työhön.
Kokonaisuudessaan kyselyyn vastasi 93 opettajaa, joista avoimiin kysymyksiin vastasi parhaimmillaan 84 vastaajaa. Suljettujen kysymyksien vastaukset käsiteltiin ja analysointiin käyttämällä Webropolin raportointityökalua keskeisten tunnuslukujen laskemiseen. Avoimien kysymyksien vastaukset käsiteltiin ja analysoitiin Microsoft Copilotin avulla (Microsoft, 2025). Suorat lainaukset, jotka havainnollistavat vastaajien ajatuksia, ovat lainausmerkeissä kursivoituna tuloksien kuvaamisen yhteydessä.
Vastaajat
Kyselyyn vastasi 93 opettajaa. Suurin osa, 86 prosenttia, vastaajista oli naisia, 12 prosenttia miehiä ja kaksi vastaajaa ei halunnut ilmoittaa sukupuoltaan. Yleisin koulutus oli ammatillinen opettaja (36 %) tai ammatillinen erityisopettaja (37 %), mutta monella oli myös opinto-ohjaajan koulutus (26 %) tai aineenopettajan koulutus (24 %). Noin puolella vastaajista oli kaksoispätevyys. Vastaajilla oli suhteellisen pitkä ura opettajina, sillä 32 prosenttia vastaajista oli toiminut yli 20 vuotta opettajina, 32 prosenttia 10–20 vuotta ja 36 prosenttia alle kymmenen vuotta. Moni oli siirtynyt valmentavan koulutuksen pariin muusta koulutuksesta, sillä lähes 60 prosenttia vastaajista oli alle viiden vuoden kokemus valmentavan koulutuksen parissa. Vastaajat olivat siirtyneet valmentavan koulutuksen tehtäviin hyvin erilaisista työtehtävistä, osa ammatillisen koulutuksen opettajan työstä, mutta myös muualta työelämästä, kuten lastensuojelusta tai rakennusalalta.
Suurin osa vastaajista (86 %) ilmoitti toimivansa ammatillisen koulutuksen järjestäjän, 5 prosenttia lukiokoulutuksen ja 3 prosenttia perusopetuksen järjestäjän TUVA-koulutuksessa. Tarkentavassa kysymyksessä 28 prosenttia ilmoitti toimivansa vaativan erityisen tuen järjestäjän TUVA-koulutuksessa. Oppivelvollisten kanssa ilmoitti toimivansa 42 prosenttia ja vaativan erityisen tuen oppilaitoksissa 28 prosenttia, maahanmuuttotaustaisten kanssa 8 prosenttia vastaajista. Ryhmän, johon osallistui sekä oppivelvollisia että aikuisia, kanssa ilmoitti toimivansa 16 prosenttia vastaajista.
TUVA-koulutukselle ja -opettajille asetetut odotukset
Vastaajilta kysyttiin, millaisia odotuksia ja toiveita he kokevat opiskelijoiden, huoltajien, oppilaitoksen johdon ja yhteiskunnan (hallitus, OKM, OPH ym.) asettavan TUVA-koulutukselle ja -opettajille. Vastaaja sai valita enintään kolme vaihtoehtoa, jotka hän koki kyseessä olevan ryhmän asettavan TUVA-koulutukselle ja-opettajille. Vastausvaihtoehdot oli muodostettu erilaisista odotuksista ja toiveista, jotka olivat nousseet esille Jamkin ammatillisen opettajakorkeakoulun ja Spesia Asiantuntijapalveluiden järjestämissä TUVA-opettajille suunnatuissa koulutuksissa. Lisäksi vastaaja sai ehdottaa uusia vaihtoehtoja kohdassa Muu, mikä. Avoimia vastauksia annettiin kuitenkin vain vähän.
Aluksi kysyttiin, millaisia toiveita ja odotuksia opettajat kokivat opiskelijoiden, huoltajien, oppilaitoksen johdon ja yhteiskunnan asettavan TUVA-koulutukselle. Ehdottomasti useimmiten vastaajat olivat valinneet väittämän ”opiskelijat pääsevät toisen asteen koulutukseen”, johon opettajat kokivat, että yli 80 prosenttia opiskelijoista, huoltajista ja yhteiskunnasta sekä 60 prosenttia oppilaitoksen johdosta odotti TUVA-koulutukselta. Tämän lisäksi vastaajat kokivat, että opiskelijat (38 %) ja huoltajat (52 %) toivoivat useimmin mahdollisuutta perusopetuksen arvosanojen korottamista. Vastaajat kokivat oppilaitoksen johdon odottavan, että valmentava koulutus tarjoaa paikan tutkintokoulutuksesta pudonneille (45 %) sekä ottaa vastaan opiskelijoita milloin tahansa (45 %). Joku vastaajista olikin kirjoittanut avoimeen kysymykseen, että johto odottaa TUVA-koulutuksen olevan kuin parkkipaikka oppivelvollisille. Yhteiskunnan vastaajat kokivat odottavan, että valmentava koulutus estää syrjäytymistä (79 %) ja ottaa vastaan opiskelijoita vastaan milloin tahansa (52 %).
Kun kysyttiin TUVA-opettajille asetettuja odotuksia ja toiveita, vastaajat nostivat yleisimmin esille opettajan kyvyn rakentaa opiskelijoille erilaisia polkuja: yli 60 prosenttia vastaajista koki opiskelijoiden ja huoltajien odottavan tätä, ja 74 prosenttia koki yhteiskunnan asettavan opettajalle tällaisia odotuksia. Lisäksi opettajat kokivat, että opettajan odotettiin pystyvän kohtaamaan moninaiset oppijat sekä vaikeat tilanteet. Vastaajat kokivat huoltajien odottavan, että opettaja pystyy tarjoamaan erityistä tukea opiskelijoilla (53 %).
Vastaajilta kysyttiin myös, millaisia odotuksia he asettavat itselleen. Vastaajat kertoivat asettavansa itselleen odotuksia jatkopolkujen löytämiselle opiskelijoille (74 % vastaajista) sekä opiskelijoiden tuen tarpeisiin vastaamiselle (70 % vastaajista). Lisäksi vastaajat kertoivat odottavansa itseltään, että pystyisivät räätälöimään jokaiselle opiskelijalle yksilöllisen polun (66 % vastaajista) ja saisivat kaikki käymään säännöllisesti koulua (66 % vastaajista).
Vastaajat kokivat TUVA-koulutukselle ja -opettajille asetettavan paljon erilaisia toiveita. Opiskelijoiden saattaminen toisen asteen koulutukseen painaa. Vastaajat kokivat yhteiskunnan odottavan heiltä syrjäytymisen estämistä, minkä eteen he tekevätkin tärkeää työtä.
TUVA-opettajan käsityksiä koulutuksen keskeisistä tavoitteista
Opettajien näkemyksiä työn keskeisistä tavoitteista ja toteutuksesta kartoitettiin neljällä eri kysymyksellä: 1) Minkä sinä koet omassasi työssäsi keskeiseksi tavoitteeksi TUVA-koulutuksessa? 2) Miten työssäsi on mielestäsi mahdollista saavuttaa nämä tavoitteet? 3) Mitkä tekijät edesauttavat tavoitteiden saavuttamista? 4) Mitkä tekijät vaikeuttavat tavoitteiden saavuttamista? Osa-alueen kysymykset olivat avoimia kysymyksiä lukuun ottamatta kysymystä 2.
Tavoitteena saada kaikki oppimaan ja voimaantumaan
Vastanneiden mukaan TUVA-opettajan ensisijaisena tavoitteena on auttaa opiskelijaa löytämään sopiva jatkokoulutus tai urapolku. Keskeisenä tavoitteena on kehittää opiskelijan valmiuksia selviytyä toisen asteen opinnoista vahvistamalla opiskelutaitoja ja perustaitoja. Jotta tavoite toteutuisi tarvitaan yksilöllistä tukea, erityisesti mielenterveyden, elämänhallinnan ja monialaisen yhteistyön näkökulmasta. Vieraskielisten opiskelijoiden kohdalla korostuu riittävän kielitaidon saavuttaminen jatko-opintoihin.
Esille nousee tarve koulunkäynnin säännöllisyyden tukemiselle, rytmin löytymiselle ja koulukuntoisuuden edistämiselle. ”Tavoitteena on saada kaikki opiskelijat käymään koulua. Huomioida jokaisen kyvyt ja haasteet.” Opiskelijan itseluottamus ja realistinen käsitys omista vahvuuksista ja heikkouksista on keskiössä. Opiskelijoiden toivon herättäminen ja motivaation löytyminen tuli esille monissa vastauksissa. ”Tehtävänä on auttaa nuoria löytämään näköaloja ja mahdollisuuksia. Auttaa siis heitä löytämään toivoa.” Työssä kehitetään opiskelijoiden sosiaalisia taitoja ja vuorovaikutustaitoja. ”Saada opiskelijat voimaantumaan ja pääsemään yli sosiaalisten tilanteiden ahdistuksesta.” Moni opiskelija tarvitsee myös lisää työelämävalmiuksia.
Yksilölliset ratkaisut ja jatkuva oman osaamisen kehittäminen
Vastauksissa korostuivat riittävät resurssit; riittävä henkilökunnan määrä, pienet ryhmäkoot, riittävät tuntiresurssit ja työaikaresurssit. Tärkeänä pidettiin opiskelijan aitoa kohtaamista, keskustelua, kuulemista ja luottamuksellisen suhteen rakentamista. ”Pyrimme tekemään koulunkäynnistä mahdollisimman miellyttävää olemalla joustavia ja panostamalla viihtyvyyteen ja pieneen opetusryhmään.”
Yhteistyö huoltajien, opinto-ohjaajien ja muiden verkostojen kanssa nähtiin keskeisenä tukena opiskelijan etenemiselle. Mahdollisuus tutustua eri koulutusvaihtoehtoihin ja kokeilla niitä käytännössä nähtiin merkityksellisenä (koulutuskokeilut). Opettajan pedagoginen pätevyys, kokemus ja sitoutuminen nousivat esiin tärkeinä tekijöinä. ”Mahdollisuus yksilöllisiin ratkaisuihin, oma osaaminen sopivaa ja laaja-alaista, jatkuva oman osaamisen kehittäminen ja hyvät vuorovaikutustaidot sekä taito tehdä moniammatillista yhteistyötä.”
Opiskelijan oma motivaatio ja mahdollisuus yksilölliseen ohjaukseen mainittiin useaan otteeseen. Johdon tuki, koulutuksen tavoitteiden selkeys ja toimivat rakenteet nähtiin tärkeinä onnistumisen edellytyksinä.
Opiskelijoiden suuret haasteet
Eniten TUVA-koulutuksen tavoitteiden toteutumista haastaa opiskelijoiden motivoimattomuus, poissaolot, passiivisuus ja yleinen koulukuntoisuuden heikkous. ”Osa opiskelijoista ei ole enää koulukuntoisia, vaan tarvitsisivat terveydenhuollon ammattilaisen antamaa kuntoutusta.” Erityisesti haastavat mielenhyvinvointi ja sosiaaliset tilanteet.
Henkilöstöresurssien, ohjauksen ja tukipalveluiden riittämättömyys mainittiin myös usein. Suuret ja monimuotoiset ryhmät vaikeuttavat yksilöllistä ohjausta. ”Iso opiskelijaryhmä suhteessa resurssien määrään.” Toisinaan huoltajien ja muiden toimijoiden osallistuminen on vähäistä ja riittävä tuki puuttuu.
Vastauksissa korostui huoli opettajien pedagogisesta pätevyydestä ja erityisopetuksen sekä kielitietoisen opetuksen osaamisesta. Toisaalta jatko-opiskelutavoitteet voivat olla hyvin epärealistisia. ”TUVA-opettajan pätevyysvaatimuksena pitäisi olla vahvat pedagogiset taidot, mielellään erityisopettaja ja opinto-ohjaaja, koska pitää osata opettaa (usein erityisen tuen opiskelijoita) ja ohjata (jatko- ja uraohjaus).”
TUVA-opettajan hyvinvointi ja jaksaminen, työn ilo
Opettajien näkemyksiä työn imusta ja työhyvinvoinnista kartoitettuun viidellä eri kysymyksellä: 1) Koetko TUVA-opettajan työn raskaaksi? 2) Mitkä tekijät vaikuttavat siihen, että työ tuntuu raskaalta? 3) Mikä tuo iloa opettajan työhön? 4) Mikä edesauttaa työssä onnistumista? 5) Miten hyvin koet saavasi tukea odotusten täyttämiseen? 6) Millaista tukea tarvitsisit työssäsi? Kysymyksistä ensimmäinen, toinen ja viides olivat suljettuja kysymyksiä ja loput avoimia kysymyksiä. Aiheen tärkeyttä kuvaa vastauksien runsas määrä erityisesti avoimissa kysymyksissä.
Suuret ryhmät ja poissaolot kuormittavat
TUVA-opettajista 37 prosenttia koki työnsä raskaaksi usein ja 55 prosenttia joskus. Eniten työn vaativuuteen ja kuormittavuuteen vaikuttivat opiskelijoiden poissaolot ja kouluakäymättömyys. Opettajat kokivat myös opiskelijoiden erityisen tuen tarpeet suuriksi ja ryhmät hyvin heterogeenisiksi osaamiseltaan. Sen sijaan yhteistyöverkoston laajuus koettiin vähiten kuormittavimmaksi asiaksi. TUVA-koulutukseen toivottiin enemmän keskustelun avauksia koulutuksen kohdentamisesta, kuntouttavien toimien roolista, opiskeluvalmiuksien eroista, opettajan työn yksinäisyydestä ja pedagogisten toimien riittämättömyydestä moninaisten tarpeiden kohdalla.
Onnistumiset kasvattavat työn imua
Vastauksissa esiintyneet teemat ryhmiteltiin ja laitettiin tärkeysjärjestykseen esiintymistiheyden, tunnepitoisuuden ja merkityksellisyyden perusteella tekoälyä hyödyntäen. Eniten iloa opettajille tuottivat opiskelijoiden onnistumiset ja edistyminen. Suurimmaksi ilon aiheeksi nimettiin opiskelijan motivaation löytyminen tulevaisuuden suunnitelmien suhteen. Hyvät työkaverit ja toimiva työyhteisö nimettiin seuraavaksi tärkeimmäksi asiaksi. Työparin tai tiimin rooli oli erityisen merkityksellinen omalle hyvinvoinnille ja sitä kautta saatiin paljon iloa omaan työhön. Seuraavaksi tärkeimpiä asioita olivat opiskelijoiden kohtaaminen ja vuorovaikutus, mahdollisuus vaikuttaa omaan työhön, moniammatillinen yhteistyö ja verkostot, työn merkityksellisyys ja nuorten tukeminen sekä opiskelijoiden palaute ja kiitollisuus. TUVA-opettajan työssä koettiin erityisen tärkeäksi suunnittelun vapaus ja mahdollisuus toteuttaa työtä oman näköisesti. Opettajat kokivat työn olevan vaikuttavaa ja merkityksellistä jatkopolkujen rakentamisessa ja nuoren kasvun tukemisessa.
Yhteistyö edellytys työssä onnistumiselle
Vastaukset ryhmiteltiin tärkeysjärjestykseen esiintymistiheyden ja painotuksen perusteella hyödyntäen tekoälyä. Tärkeimmäksi asiaksi nimettiin yhteistyö sen eri muodoissaan (tiimityö, moniammatillinen yhteistyö, yhteistyö huoltajien kanssa). Erityisesti korostui työparityön ja tiimiltä saadun tuen merkitys. Seuraavaksi tärkeimpiä olivat kollegiaalinen tuki, esihenkilön tuki ja luottamus, riittävät resurssit ja rakenteet, oma osaaminen ja kokemus, opiskelijalähtöisyys ja kohtaaminen, motivaatio ja asenne, työhyvinvointi ja palautuminen, kouluttautuminen ja tiedon jakaminen sekä toimiva yhteistyö oppilaitoksen ulkopuolella.
Tuki asetettujen odotusten täyttämiseen
Vastaajat arvioivat asteikolla 0–6 kuinka hyvin he ovat kokeneet saavansa tukea odotusten täyttämiseen. Asteikolla 0 edustaa kokemusta erittäin huonosti saadusta tuesta ja 6 kokemusta erittäin hyvin saadusta tuesta. Keskiarvo koetusta tuesta odotusten täyttämiseen oli 3.4. Vastaajilta tiedusteltiin myös, millaista tukea he tarvitsisivat työssään. Avoimissa vastauksissa olevat teemat asetettiin tärkeysjärjestykseen mainintojen määrän perusteella tekoälyä hyödyntäen. Eniten tarvetta on suunnitteluajalle ja opiskelijoiden kahdenkeskiselle kohtaamiselle. Seuraavaksi eniten kaivataan säännöllistä työnohjausta ja esihenkilön tukea. Kolmanneksi eniten toivotaan mahdollisuuksia asioiden jakamiselle työyhteisössä. Seuraavaksi tärkeimpiä olivat erityisopettajan ja muiden tukipalvelujen tuki, moniammatillinen yhteistyö verkostojen kanssa, tuki opiskelijoiden ohjaamiseen, koulutus ja osaamisen kehittäminen, toiveet johdolle kuuntelemisesta ja arvostuksesta sekä huoli opiskelijaryhmien koosta ja työrauhasta.
Vahva osaaminen ja yhteistyö kannattelevat TUVA-opettajaa
Toteuttamamme kyselyn tavoitteena oli tehdä näkyväksi TUVA-opettajien kokemuksia erilaisista toiveista ja odotuksista, joita he kokevat heille ja valmentavalle koulutukselle asetettavan. TUVA-koulutuksessa työskennellään moninaisten oppijoiden kanssa, joilla on keskimäärin useammin haasteita oppimisessaan ja elämänhallinnassaan kuin tutkintokoulutuksen opiskelijoilla (ks. Owal-group, 2024; Palmqvist & Räty, 2024).
Kyselyn tulokset vahvistavat näkemystä siitä, että moni TUVA-opettaja kokee olevansa erilaisten odotusten ja toiveiden ristiaallokossa. Yleisimpänä odotuksena kyselyyn vastanneet opettajat näkivät opiskelijoiden pääseminen toisen asteen koulutukseen. Lisäksi opettajat kokivat, että koulutuksen johto ja yhteiskunta asetti odotuksen siitä, että valmentava koulutus järjestää joustavasti koulutusta kaikille tutkintokoulutuksen keskeyttäneille sekä ehkäisee syrjäytymistä. Syrjäytymisen ehkäisy on haastava tehtävä, jota ei ole aiemminkaan yhteiskunnassa pystytty ratkaisemaan (esim. Nurmi, 2011; Mikkonen 2025).
Opettajat kuvasivat, että heitä kuormittaa opiskelijoiden poissaolot ja toisaalta opiskelijoiden opiskelukykyisyys tai sen puute. Opettajalle asetetaankin paljon kasvatuksellisia ja huolenpitoon liittyviä odotuksia sekä vaatimus yhteistyölle on suuri (Palmqvist & Räty, 2024). TUVA-opettajan rooli vastaakin hyvin uudistuvaa opettajuutta (ks. Maunu, 2018, 2019; Mikkonen, 2025; Räty & Palmqvist 2022). Ehkä voidaan ajatella, että valmentavan koulutuksen opettajat kulkevat etujoukoissa opettajuuden kehittämisen kanssa. Opiskelijoiden haasteet ovat pakottaneet opettajat luomaan uutta roolia opettajana. Tämä ei ole yksinkertaista, vaan välillä todella haastaa opettajia ja heidän jaksamistaan. Myös yhteistyön kehittäminen opiskeluhuollon sekä muiden sote-alan toimijoiden kanssa olisi tärkeää, jotta opiskelija voi kehittää hyvinvointiaan valmentavan koulutuksen aikana.
Onkin tärkeä huomioida opiskelijoiden vahvat tuen tarpeet ja sen tuomat haasteet koulutuksen resurssoinnissa ja kehittämisessä. Koulutuksen väljät koulutuksen perusteet mahdollistavat erilaisten toteutusten suunnittelun ja toteuttamisen ja tarvittaessa voidaan keskittyä esimerkiksi arjen hallinnan ja mielen hyvinvoinnin kehittämiseen. Tässä yhteistyö opiskeluhuollon sekä sote-alueiden kanssa olisi keskeistä, jotta opettaja voi keskittyä omaa osaamistaan vastaavaan tekemiseen. Olisi tärkeää käydä myös yhteistä keskustelua siitä, missä kulkee raja opiskelukykyisyyden kohdalla ja mitä palveluja niille opiskelijoille, jotka eivät pysty osallistumaan valmentavaan koulutukseen, voidaan tarjota.
Valmentavan koulutuksen vaikuttavuutta tarkastellaan usein sen perusteella, kuinka moni opiskelija siirtyy toisen asteen koulutukseen. Opettajat kokevat, että heidän tehtävänään olisi löytää näitä jatko-opiskelupolkuja ja -paikkoja. TUVA-toimijat eivät kuitenkaan pysty yksin vaikuttamaan näihin jatkopolkujen rakentamiseen, vaan työtä pitää tehdä yhdessä tutkintokoulutuksen sekä valtakunnallisin päätöksin. TUVA-koulutuksen vaikuttavuutta olisi hyvä tarkastella myös muilla mittareilla kuin jatkopolkujen avulla: kehittääkö koulutus opiskelijan hyvinvointia, opintoihin kiinnittymistä ja mahdollisuuksia suorittaa toisen asteen tutkinto sekä osallistua yhteiskunnan toimintaan.
On tärkeä huomata, että valmentava koulutus poikkeaa tutkintotavoitteisesta koulutuksesta. Moni TUVA-opettaja kokee olevansa yksin oppilaitoksessaan ja kaipaa tuekseen verkostoja. Näissä verkostoissa on mahdollisuus jakaa sekä koulutuksen herättämiä tunteita että toimivia toimintatapoja. Näiden kohtaamispaikkoja tulisi luoda jatkossakin sekä alueellisesti että valtakunnallisesti.