Euroopan komission Erasmus+ liikkuvuusohjelma korkeakouluille tarkoittaa opettajan näkökulmasta mahdollisuutta tehdä yhteistyötä ulkomaisen korkeakoulun kanssa toteuttamalla esimerkiksi opetusjaksoja tai intensiivikursseja. Näissä jaetaan asiantuntemusta, kehitetään uusia pedagogisia taitoja ja verkostoidutaan kansainvälisesti. Liikkuvuuden perimmäinen tavoite on vahvistaa eurooppalaista koulutusaluetta tukemalla esimerkiksi transnationaalisten ja monitieteisten opetussuunnitelmien kehittämistä sekä parantamalla opetuksen laatua käyttäen innovatiivisia, verkkopohjaisia opetusmenetelmiä. Lisäksi tärkeänä tavoitteena on vahvistaa koulutuksen ja tutkimuksen välistä yhteistyötä (Erasmus+ Programme Guide, ei pvm).
Ammattikorkeakouluissa toteutetaan monenlaisia liikkuvuushankkeita. Niiden tulokset ja vaikutusten arviointi jäävät kuitenkin usein vain osallistujien tietoon tai loppuraportteihin, jolloin hyöty ei siirry laajemmin tutkimus-, kehittämis-, innovaatio- ja opetustyöhön (TKIO). Tässä artikkelissa tarkastellaan yhden 2,5-vuotta kestäneen ammattikorkeakouluopettajien Erasmus+ liikkuvuushankkeen tuotoksia ja vaikutusten arviointia. Analyysi perustuu kirjoittajien omaan pohdintaan, jota peilataan hankkeen toimintaan. Tätä kautta luodaan ymmärrystä liikkuvuuden mahdollisesta merkityksestä ja sen pidempiaikaisemmista vaikutuksista YAMK-opiskelijoille, opettajille, korkeakouluille sekä laajemmalle yleisölle.
Liikkuvuushankkeen tuotokset
Kyseessä oleva liikkuvuushanke toteutui Jyväskylän ammattikorkeakoulun (Jamk) ja Heimerer Collegen (HC, Kosovo) yhteistyönä 08/2023–10/2025. Hankkeessa oli yhteensä viisi viikon pituista liikkuvuusjaksoa, joista kaksi toteutettiin Jamkissa ja kolme Heimerer Collegessa. Liikkuvuuteen osallistui molemmista korkeakouluista kaksi opettajaa. Välittömiä tuotoksia on syntynyt tähän mennessä kolme: virtuaalinen opintojakso YAMK-opiskelijoille, yhteistutkimuksen toteuttaminen ja siihen liittyvät tieteelliset artikkelit sekä hankkeen raportointi.
Uuden englanninkielisen, viiden opintopisteen YAMK-virtuaaliopintojakson Digital Transformation in Healthcare yhteissuunnittelu käynnistyi opetussuunnitelmien ja tutkintosääntöjen sekä verkkopedagogisten periaatteiden ja käytäntöjen vertailulla. Tämän jälkeen aloitettiin opintojakson konkreettinen suunnittelu ja laadittiin pedagoginen käsikirjoitus eli kuvaus siitä, millaisista sisällöistä ja oppimismenetelmistä oppijoiden oppimispolku koostuu. Tämä vaihe toi näkyväksi korkeakoulujen erilaiset pedagogiset käytänteet, kun luotiin opintojakson toteutukseen, oppimistehtäviin sekä arvioinnin läpinäkyvyyteen ja yhdenmukaisuuteen liittyviä käytänteitä. Ensimmäinen liikkuvuusviikko ja sen mahdollistamat kasvokkaiset tapaamiset loivatkin tärkeän pohjan keskusteluyhteyden ja luottamuksen syntymiselle.
Suunniteltu opintojakso pilotoitiin hankkeen aikana kaksi kertaa. Toista pilottia muokattiin ensimmäisestä toteutuksesta saadun opiskelijapalautteen sekä opettajien huomioiden perusteella. Jatkossa opintojakso on pysyvänä tarjontana molempien korkeakoulujen opetussuunnitelmissa.
Hankkeen toisena tuotoksena on yhteistutkimus, jonka fokuksena on ollut tulevaisuuden digitalisoitunut hoitotyön työskentely-ympäristö sekä työssä käyvien opiskelijoiden digitaalinen lukutaito. Yhteistutkimus eteni alun suunnittelusta ja ideoiden kirkastamisesta tutkimussuunnitelman laatimiseen sekä Eettisen ennakkoarvioinnin hakemiseen molemmista korkeakouluista. Tämän jälkeen kerättiin ja analysoitiin aineistot sekä työstettiin yhdessä artikkelikäsikirjoituksia. Tutkimuksen pohjalta on jo julkaistu yksi tieteellinen Open Access -artikkeli (Hopia ym., 2025) ja toinen tieteellinen artikkelikäsikirjoitus on viimeistelyvaiheessa.
Kolmantena konkreettisena tuloksena hankkeessa yhteiskirjoitettiin viimeisen liikkuvuusviikon aikana loppuraportti. Tässä kohdassa keskustelussa nousi esiin myös idea hankkeen tuotosten ja vaikuttavuuden esiin tuomisesta laajemmalle yleisölle. Näin ollen sovittiin, että HC:n asiantuntijat tuottavat vielä albaniankielisen podcastin ja Jamkin asiantuntijat puolestaan suomenkielisen ammatillisen artikkelin. Konkreettisilla kuvauksilla tämän kaltaisten hankkeiden sisällöistä ja mahdollisuuksista saavutetaan korkeakoulujen liikkuvuudesta kiinnostuneet TKIO-toimijat Suomessa ja Kosovossa.
Liikkuvuushankkeen vaikutukset
Yhteinen opintojakso
Työssäkäyville, perheellisille YAMK-opiskelijoille ulkomailla tapahtuva fyysinen liikkuvuus ei aina ole mahdollista. Kansainvälistyminen kotikampuksella onkin Soulén ym. (2025) mukaan kasvava ja monimuotoinen ilmiö korkeakoulutuksessa, jonka tavoitteena on tehdä kansainvälisestä opiskelusta saavutettavaa kaikille opiskelijoille. Kotikansainvälistyminen ja verkkopohjainen yhteistyö voivat parhaimmillaan tarjota ammattikorkeakoulujen aikuisopiskelijoille joustavia oppimisympäristöjä vahvistaen näin kulttuurienvälistä osaamista. Hacket ym. (2023) ovat tutkineet korkeakouluopiskelijoiden kansainvälistä verkossa tapahtuvaa yhteistä oppimista (Collaborative Online International Learning, COIL). Heidän mukaansa tämänkaltainen oppimisen muoto ja tapa vahvistavat merkittävästi opiskelijoiden kulttuurienvälistä osaamista, erityisesti kulttuurisen älykkyyden (cultural intelligence) osalta. Kulttuurienvälisen osaamisen on puolestaan todettu olevan keskeinen tekijä onnistuneessa vuorovaikutuksessa eritaustaisista kulttuureista tulevien ihmisten välillä, erityisesti yhä monimuotoisemmissa yhteiskunnissa (Genkova & Schreiber, 2025).
Tässä liikkuvuushankkeessa on vahvasti oltu näiden teemojen äärellä. Opintojakson aikana opiskelijat tekivät tehtäviä ja loppuesityksen pienryhmissä, joissa oli molempien maiden korkeakoulujen opiskelijoita. Virtuaalisen yhteistyön apuna käytettiin monipuolisesti digitaalisia yhteistyömenetelmiä (esim. Padlet, Mentimeter, ZOOM ja Microsoft Teamsin breakout rooms -toiminto), jotka myös kehittivät opiskelijoiden yhteistyö- ja digitaalisia taitoja. Lisäksi opintojakson alustuksissa huomioitiin eri maiden näkökulmia digitaalisen kehityksen nykytilasta ja tulevaisuuden visioista. Opiskelijapalautteen mukaan opiskelijat kokivat erityisesti toisen maan terveydenhuoltoon ja hoitotyön tapoihin ja kulttuuriin tutustumisen arvokkaaksi. Myös englanninkielisen ammattisanaston käyttö yhteistehtävissä nähtiin tärkeäksi.
Yhteisopettajuus
Liikkuvuushankkeen aikana kosovolainen partnerikorkeakoulu toteutti ensimmäisen täysin verkkopohjaisen opintojakson maisterikoulutuksessaan. Ulkomaisen korkeakoulun kanssa toteutettu yhteinen verkko-opintojakso saattaa olla askel kohti vahvempaa kansainvälistymisstrategiaa modernien digitaalisten oppimisympäristöjen muodossa. Zachin ja Avugosin (2024) mukaan yhteisopettajuus vahvistaa opettajien digipedagogista ja tiimityöosaamista sekä edistää organisaation opetuskulttuurin kehittymistä erityisesti silloin, kun sitä hyödynnetään kansainvälisessä, verkkopohjaisessa kontekstissa. Korkeatasoista, yhteisopettajuudella kehitettyä sisältöä, tehtäviä ja muuta opiskelumateriaalia tuottamalla korkeakoulut todennäköisesti kasvattavat mainettaan myös houkuttelevana yhteistyökumppanina ja opiskelupaikkana kansainvälisesti.
Tässä kuvattu, yhteisopettajuudella toteutettu, verkko-opintojakso toimii myös pilottina tuleville kansainvälisille verkko-opetuksen muodoille molemmissa korkeakouluissa. Lisäksi uskomme, että kahden ulkomaisen korkeakoulun aito yhteisopettajuus ei ainoastaan laajenna opetuksen sisältöjä ja oppimisympäristöjä, vaan myös uudistaa opetuskulttuuria ja vahvistaa henkilöstön osaamista sekä tehostaa organisaatioiden toimintamalleja.
Yhteistutkimus ja -kirjoittaminen
Liikkuvuushankkeen tutkimus nivoutui vahvasti hankkeessa luotuun opintojaksoon. Yhteistä opintojaksoa rakennettaessa opiskelijoiden tehtävät suunniteltiin siten, että niitä voitiin käyttää tutkimusaineistona. Tämä yksinkertaisti tiedonkeruuta ja mahdollisti tehokkaan ajankäytön, kun yhteistä työskentelyaikaa oli yhteensä vain viisi liikkuvuusviikkoa. Tässä hankkeessa olikin tärkeää turvata prosessin jatkuvuus sillä, että samat henkilöt osallistuivat kaikkiin liikkuvuuksiin. Tämä ei kuitenkaan ole aina itsestäänselvyys, koska korkeakoulut toteuttavat liikkuvuushankkeiden vaihtoviikkoja eri tavoin. Osassa korkeakouluissa vaihtoviikkoja halutaan tarjota mahdollisimman monelle, jolloin se ei tue pitkäkestoista yhteistyötä. Jatkossa tämänkaltaisissa opetusta ja tutkimusta yhdistävissä liikkuvuushankkeissa onkin tärkeää sopia liikkuvuusviikkojen käytöstä heti hankkeen alussa.
Koska opintojakson opiskelijat olivat myös tutkimukseen osallistujia, niin tutkimuseettisiä näkökulmia oli tärkeä pohtia huolellisesti koko prosessin ajan. Jamkin tutkijoita ohjaa vahvasti muun muassa Tutkimuseettisen neuvottelukunnan laatima hyvä tieteellinen käytäntö (TENK 2019, 2023), EU:n yleinen tietosuoja-asetus (2016/679) sekä Jamkin allekirjoittama avoimen tieteen ja tutkimuksen julistus vuosille 2025–2030 (Avoimen tieteen koordinaatio & Tieteellisten seurain valtuuskunta, 2025). Kosovo ei puolestaan ole EU-maa ja heidän tutkimustoimintansa perustuu osin erilaisiin käytäntöihin. Tämä näyttäytyi prosessin aikana ajoittaisena haasteena tieteellisten artikkeleiden yhteiskirjoittamisen tekijyydestä sekä tutkimusryhmään osallistujista sopimisessa. Hankeryhmän kulttuurienvälinen osaaminen vahvistuikin prosessin aikana, kun neuvottelimme toistuvasti yhteisistä toimintakäytännöistä. Yhteisenä kielenä oli englanti, joka ei ollut hanketoimijoiden äidinkieli. Se toi oman ulottuvuutensa yhteisen ymmärryksen rakentamiseen, vaikka kaikkien kielitaito oli hyvä.
Hankkeen yhtenä kiistattomana vaikutuksena on kansainvälisen tutkimusosaamisen lisääntyminen molemmissa korkeakouluissa. Tämä tulee näkymään laajempina vaikutuksina molemmissa korkeakouluissa erityisesti silloin, kun suunnitellaan, haetaan ja toteutetaan kansainvälisiä yhteistutkimushankkeita.
Lopuksi
Korkeakoulutus ja tutkimus 2030-luvulle vision tiekartan (ei pvm.) mukaan kansainvälistyminen tulee nähdä ennen kaikkea yhteistyönä ja verkostoitumisena, ei pelkästään kilpailuna. Tämän vuoksi ammattikorkeakoulujen odotetaankin osallistuvan globaaleihin verkostoihin, joissa kehitetään opetusta ja tutkimusta yhdessä. Tämä kunnianhimoinen, kuitenkin rahoitukseltaan vaatimaton, liikkuvuushanke onkin hyvä esimerkki koulutuksen ja tutkimuksen välisestä yhteistyöstä liikkuvuushankkeessa. Vaikka tässä kuvattu hanke oli kokoluokaltaan huomattavan pieni, saavutetuilla tuloksilla on kuitenkin vaikutuksia ainakin YAMK-opiskelijoiden kotikansainvälistymiseen sekä henkilökunnan yhteisopettajuuden ja tutkimusosaamisen vahvistumiseen. Lisäksi hankkeessa tuotetut julkaisut tuovat hyvää referenssiä jatkossa niin uusiin hankehakuihin kuin myös kansainväliseen koulutusvientiin.