Kansallinen liikuntapolitiikka ei ole tavannut Suomessa nousta poliittisten kiistojen keskiöön. Etenkin mitä lähempänä ollaan liikuntaa, toimintakykyä tai niin sanottua ruohonjuuritason toimintaa, sitä yksimielisemmältä näkemykset vaikuttavat. Esimerkiksi kun Suomen Olympiakomitea järjesti tammikuussa 2026 Toimintakykyinen Suomi -huippukokouksen pohjustamaan suomalaisten fyysisen toimintakyvyn merkittävää kohentamista, niin julkilausuman allekirjoittivat kaikkien eduskuntapuolueiden edustajat (Suomen Olympiakomitea, 2026).
Kesällä 2026 herätti keskustelua Helsinkiin pitkään suunniteltu monitoimiareena- ja kaupunkikehityshanke Garden Helsinki. Sille vuoden 2025 kehysriihessä tehty ehdollinen rahoituspäätös johti hallituksen ja pääministerin luottamusäänestykseen. Eduskuntakeskustelussa esitettiin erilaisia näkemyksiä ja muistikuvia myös siitä, mikä rooli valtion liikuntaneuvostolla oli ollut asian valmistelussa. (Eduskunta, 2026.) Valtion liikuntaneuvosto on liikuntalakiin (390/2015) perustuva opetus- ja kulttuuriministeriön asiantuntijaelin. Sen tehtäviin kuuluu käsitellä liikunnan kannalta laajakantoisia ja periaatteellisesti tärkeitä asioita ja erityisesti arvioida valtionhallinnon toimenpiteiden vaikutuksia liikunnan alueella, tehdä aloitteita ja esityksiä liikunnan kehittämiseksi sekä antaa lausuntoja toimialansa liikuntamäärärahojen käytöstä ja strategisesti merkittävistä liikuntaa koskevista asioista. Neuvoston kokoonpano perustuu valtioneuvoston asetukseen (550/2015), jonka mukaan neuvostossa tulee olla edustettuina erilaiset yhteiskunnalliset näkemykset, liikunnan eri toimialueet ja yhteistyötahot, liikunnan kansalaisjärjestöt ja kunnat sekä alueelliset ja kielelliset näkökohdat. Liikuntaneuvoston jäsenten tulee olla perehtyneitä liikuntapolitiikkaan taikka liikunnan tai huippu-urheilun eri aloihin.
Elokuussa 2026 valtion liikuntaneuvosto julkaisi tiedotteen, jossa kerrottiin, miten Helsinki Garden -hanke oli ollut esillä sen kokouksissa eri vuosina. Tiedotteen mukaan valtion liikuntaneuvosto ei vuoden 2025 kehysriihipäätöksen yhteydessä ollut tietoinen hankkeen etenemisestä eikä ollut käsitellyt asiaa. Se ei myöskään ollut puoltanut Garden Helsinkiä valtakunnalliseksi rakentamishankkeeksi rahoitussuunnitelmaan minään vuonna. Rahoitussuunnitelmaan pääsy ei sinänsä olisi vielä tarkoittanut hankkeen rahoittamista, vaan sitä olisi tullut hakea erikseen. Liikuntaneuvosto oli joulukuussa 2023 puoltanut hankkeelle valtakunnallisesti merkittävän hankkeen statusta, joka olisi ollut edellytyksenä korotetulle valtionavustukselle. Valtakunnallisesti merkittäväksi hankkeeksi lukeminen, rahoitussuunnitelmaan sisällyttäminen ja hankkeen avustaminen tarkoittavat siis eri asioita. Rahoitussuunnitelmakäytännöstä luovuttiin 2025 voimaan tulleen lakimuutoksen seurauksena. Tiedotteessa luetellut käsittelyt olivat olleet yksimielisiä lukuun ottamatta Kuortaneen uintikeskusta, jonka liikuntaneuvosto oli nostanut valtakunnalliseksi huippu-urheilun hankkeeksi äänestyksen jälkeen. (Valtion liikuntaneuvosto, 2026.)
Tiedote on tyyliltään toteava, mutta se avaa valtion liikuntaneuvoston asemaa liikuntapaikkarakentamista koskevana lausujana konkreettisten esimerkkien kautta. Tätäkin teemaa oli käsitelty kesäkuussa 2026 opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisemassa professori Jari Stenvallin laatimassa selvityksessä nuoriso- ja liikuntalakien mukaisten asiantuntijaelinten toiminnan kehittämismahdollisuuksista (Stenvall, 2026). Selvityksen perusteella liikuntapaikkarakentamisen avustuksista lausuminen on ollut neuvoston eniten ristiriitoja aiheuttanut tehtävä. Selvityksen perusteella yhden näkemyksen mukaan joillakin neuvostossa esillä olleilla kannanotoilla ei ole ollut mitään tekemistä kriteerien tai liikuntapoliittisten tarpeiden kanssa. Toinen näkemys on, että neuvosto on kyennyt katsomaan asioita objektiivisesti ja käyttänyt harkintavaltaansa, jos se ei ole ollut samaa mieltä virkamiesten laatiman esityksen kanssa.
Virkavastuulla tapahtuvan valmistelun ja poliittisen vaikuttamisen jännitteen lisäksi selvityksessä oli tunnistettu elimen asiantuntijatehtävän ja siihen nimettyjen poliitikkojäsenten edunvalvontaroolien ristiriita. Toisaalta Stenvall (2026) nosti esiin poliitikkojen verkostotuntemuksen merkityksen niin sanotun liikuntapuolueen intressien edistäjänä. Esimerkiksi Suomi liikkeelle -ohjelman sisällyttäminen Petteri Orpon hallituksen ohjelmaan nähtiin liikunta-alalle tärkeäksi.
Mainittuun Suomi liikkeelle -ohjelmaan on rakennettu erilaisia ohjausmekanismeja ja -rakenteita, joissa poliittisille toimijoille, virkamiehille ja asiantuntijoille on omat roolinsa. Ohjelman toimeenpanoa ohjaa liikunnallisen elämäntavan ja toimintakyvyn ministerityöryhmä. Sillä on kolme asiantuntijaryhmää: tietotuotanto- ja seurantaryhmä, viestijäryhmä sekä Liikunnan ja ravitsemuksen edistäminen hyvinvointialueilla ja niiden yhdyspinnoilla Suomi liikkeelle -toimenpiteen valtakunnallinen asiantuntijaryhmä 2024–2026. Eri ministeriöiden hallinnonaloilla toteutettavia liikunnan edistämisen toimenpiteitä koordinoi vielä virkamiestasoinen liikuntapolitiikan koordinaatioelin (LIPOKO), jolla on virkamiesjäsenten lisäksi asiantuntijajäseniä. (Suomi liikkeelle, ei pvm.)
Hiipuva rahoitus muuttaa asiantuntijatehtävän luonnetta
Poliittista tai muuta asiantuntijatarvetta toimintaympäristön muutos on vähentänyt niin, että alueellisista liikuntaneuvostoista voitiin luopua ja virkamiesten työaika kohdentaa toisin, kun aluehallintotehtäviä koottiin uuteen virastoon vuonna 2026 (Hallituksen esitys HE 23/2026). Valtion liikuntaneuvoston lausumistehtäviin toimintaympäristön muutos on vaikuttanut liikuntapaikkarakentamisen osalta myös siten, että vuosittain jaettavaa rahaa on aiempaa vähemmän. Määräraha vuonna 2026 on 15,4 miljoonaa euroa, josta reilut 9 miljoonaa jakaa 6 miljoonaa uusi lupa- ja valvontavirasto. Suuruusluokka on sama valtiovarainministeriön ehdotuksessa vuoden 2027 talousarvioesitykseksi. Vuonna 2023 tarkoitukseen jaettiin 30 miljoonaa euroa. (Valtion talousarvioesitykset, 2026.)
Vielä vuoden 2023 liikuntapolitiikan suunta-asiakirjassa spekuloitiin, mitä tapahtuisi, jos syntyvyyden lasku jatkuisi (Valtion liikuntaneuvosto, 2023). Käytettävissä oli Tilastokeskuksen vuoden 2019 ennuste, jonka oletusta 1,35 suuruisesta kokonaishedelmällisyysluvusta Tilastokeskus itse silloin piti rajuna. Nykytiedon valossa se oli maltillinen. Kokonaishedelmällisyysluku on ollut sitäkin matalampi. (Tilastokeskus, 2026). Suunta-asiakirjan mukaan paikoin väestön vähetessä voi eteen tulla tarve luopua liikuntapaikan ylläpidosta tai muuttaa tilan käyttötarkoitusta. Näkyvissä oli vuonna 2023 myös, että ”ikääntymisen ja kaupungistumisen sekä kuntien taloushaasteiden myötä nykyisen kaltaisen liikuntapaikkaverkoston ylläpitäminen vaikeutuu”.
Aiemmin lähinnä mahdollisina vaihtoehtoina pidetyt talous- ja väestökehityksen skenaariot näyttävät jo toteutuneen. Muuttuneessa toimintaympäristössä ja taloustilanteessa kuntien, kansalaisjärjestöjen, alueiden, kieliryhmien, erilaisia yhteiskunnallisia näkemyksiä edustavien ja muun liikuntapolitiikkaan tai liikunnan aloihin perehtyneisyyden kaltaista panosta tarvitaan edelleen. Näkemyksiä pitäisi muodostaa rakentamisen lisäksi ja sijaan siitä, miten ja mitä olemassa olevia olosuhteita ja tehtäviä vielä pidetään yllä sekä missä järjestyksessä ja aikataulussa niistä luovutaan ja vetäydytään.