Pääministeri Petteri Orpon hallituksen ohjelman tavoitteena on kääntää liikkuminen kasvuun jokaisessa ikäryhmässä (Valtioneuvosto, 2023). Tavoitteen toteutumiseksi on käynnistetty liikunnallisen elämäntavan ja toimintakyvyn poikkihallinnollinen Suomi liikkeelle -ohjelma, jossa väestön liikkumista edistetään eri ministeriöiden hallinnonalojen toimenpiteillä. Päämääränä on, että yhteiskunnan rakenteet tukevat liikkumista yhä paremmin ja innostavat yhä useampia hyödyntämään liikkumisen mahdollisuuksia. (Korsberg ym., 2024.)
Liikuntaneuvonnan vahvistaminen kunnissa ja hyvinvointialueilla on yksi Suomi liikkeelle -ohjelman viidestä toimenpidekokonaisuudesta (Korsberg ym., 2024). Liikuntaneuvonta on tavoitteellinen ja prosessimainen palvelu, jonka tarkoituksena on tukea vähän liikkuvien ihmisten liikkumisen lisääntymistä heidän omista lähtökohdistaan. Palvelu voi sisältää yksilö-, ryhmä- tai digimuotoista ohjausta, ja sen keskeisenä tavoitteena on liikkumiskäyttäytymisen muutos. (Liikkuva aikuinen, ei pvm.)
Vuonna 2025 Suomi Liikkeelle -ohjelman kehittämisavustusta myönnettiin yhteensä 2,8 miljoonaa euroa 98 liikuntaneuvontahankkeelle (Lupa- ja valvontavirasto, 2026). Hankkeita hallinnoivat kunnat tai kuntayhtymät sekä koulutusorganisaatiot. Avustuksen päätavoitteena oli käynnistää ja kehittää eri ikäisten ihmisten liikuntaneuvontaa. Lisäksi tavoitteena oli vahvistaa laadukasta liikuntaneuvontaa kuntien tai kuntayhtymien palveluna ja osana hyvinvointialueiden toteuttamaa elintapaohjausta. Kehittämisavustuksella tuettiin liikuntaneuvontapalvelun prosessien käynnistämistä ja kehittämistä sekä palvelupolkujen rakentamista eri ikä- ja kohderyhmille. (Opetus- ja kulttuuriministeriö, ei pvm.)
Arviointi RE-AIM-viitekehyksessä
Liikuntaneuvontaa kehittävien hankkeiden arviointi toteutettiin soveltamalla RE-AIM-arviointimallia. RE-AIM on kansainvälisesti käytetty viitekehys, jonka avulla voidaan suunnitella, toteuttaa ja arvioida terveyskäyttäytymisen muutokseen tähtääviä interventioita (Glasgow ym., 1999). Tässä artikkelissa RE-AIM-arvioinnin tarkoituksena on tuottaa strategista tietoa liikuntaneuvonhankkeista ja niiden toiminnasta paikallisen, alueellisen ja valtakunnallisen kehittämistyön ja päätöksenteon tueksi. RE-AIM-arvioinnilla tuetaan Suomi liikkeelle -ohjelman laajempaa vaikutusten arviointia.
Mallissa tarkastellaan viittä kehittämistyön kannalta keskeistä ulottuvuutta. Tavoittaminen (Reach) tarkastelee hankkeiden kohderyhmiä ja niiden tavoittamista. Vaikuttavuus (Effectiveness) kohdistuu liikkumisen ja hyvinvoinnin muutosten seurantaan ja todentamiseen yksilötasolla. Omaksuminen (Adoption) kuvaa, missä määrin organisaatiot ja ammattilaiset osallistuvat ja sitoutuvat liikuntaneuvonnan toteuttamiseen. Toteutuminen (Implementation) tarkastelee kehittämistyön kannalta keskeisten toimenpiteiden toteutumista. Vakiintuminen (Maintenance) puolestaan viittaa toiminnan juurtumista osaksi pysyviä rakenteita sekä yksilötason vaikutusten pysyvyyttä pitkällä tähtäimellä. Ulottuvuudet mahdollistavat sekä yksilötason käyttäytymisen muutosten että toimintakulttuurin muutosten tarkastelun. (Glasgow ym., Vogt & Boles, 1999; Kessler ym., 2013; Ory ym., 2015.)
Viitekehyksen mukauttaminen liikuntaneuvontahankkeiden arviointiin
Liikuntaneuvontahankkeiden arvioinnissa muodostettiin mahdollisimman hyvin alkuperäisteoksessa (Glasgow ym.,1999) mainittuja ulottuvuuksien laatutekijöitä noudattavia indikaattorimuuttujia. Kunkin viiden ulottuvuuden osalta määriteltiin 4‒5 pisteytettävää indikaattorimuuttujaa (ks. luettelo alla). Indikaattorit pisteytettiin asteikolla 0‒100 %, ja ulottuvuuden kokonaispistemäärä oli indikaattoreidensa keskiarvo. Kaikki hankkeet pisteytettiin käyttäen samoja indikaattorimuuttujia riippumatta hankkeen kohderyhmästä tai itselleen asettamista päätavoitteista. Tavoittamisen, toimijaverkoston ja yhteistyön sekä toimenpiteiden toteutumisen ulottuvuuksissa arviointi vastaa pitkälti RE-AIM-viitekehyksen alkuperäistä tarkoitusta (Glasgow ym., 1999), mutta yksilötason vaikutusten, vakiintumisen ja pysyvyyden ulottuvuuksien arvioinnit poikkeavat ideaalista.
Yksilötason vaikutusten ulottuvuudessa liikuntaneuvontahankkeiden ei oletettu pystyvän tarkasti mittaamaan RE-AIM-mallin päävasteen, eli liikkumisen määrää ennen ja jälkeen intervention. Pisteitä annettiinkin jo siitä, että hankkeessa pyrittiin lisäämään asiakkaiden liikkumista sekä siitä, että hankkeella oli olemassa väline liikkumisen mittaamiseen (ks. luettelo alla). Vakiintumisen ja pysyvyyden ulottuvuudessa taas kohdattiin muidenkin RE-AIM-viitekehyksen käyttäjien kokema ongelma: hankkeiden toiminnan vakiintuminen pystytään määrittelemään, mutta yksilötason jälkiseurantaa ei ehditä toteuttaa hankekauden aikana (Glasgow ym., 2019). Niinpä hankkeille annettiin pisteitä jo aikeesta mitata liikkumisen ja hyvinvoinnin pysyvyyttä palvelun päätyttyä (ks. luettelo alla).
Tulevien hankekausien hankkeiden vaikutusten ja vakiintumisen eli E- ja M-ulottuvuuksien seurannan helpottamiseksi hankkeille tarjottiin käyttöön laskentataulukko, johon asiakastietoja kirjaamalla voi seurata asiakkaiden liikkumisen lisääntymistä IPAQ-lomakkeella (Lee ym., 2011) ja hyvinvoinnin muutoksia WHO-5-kyselyllä (Topp ym., 2015; World Health Organization [WHO], 2024).
Liikuntaneuvontahankkeiden RE-AIM-arvioinnissa käytetyt ulottuvuuksien indikaattorimuuttujat
- Tavoittamisen ulottuvuus (REACH, R)
- R1: Tavoiteltujen osallistujien määrä suhteessa perusjoukon kokoon
- R2: Osallistujien määrä suhteessa tavoiteltujen määrään
- R3: Edustavuus: sukupuolten osuudet osallistuneissa vs. perusjoukossa
- R4: Edustavuus: mahdollisuus huomioida edustavuutta muiden tekijöiden kannalta
- Yksilötason vaikutusten ulottuvuus (EFFECTIVENESS, E)
- E1: Hankkeen yksi päätavoitteista on lisätä asiakkaidensa liikkumista
- E2: Liikkumisen lisääntymisen seuraaminen ja sen menetelmä
- E3: Liikkumistaan lisänneiden asiakkaiden osuus
- E4: Asiakkaiden kokemien positiivisten hyvinvointivaikutusten todentaminen
- Toimijaverkoston ja yhteistyön ulottuvuus (ADOPTION, A)
- A1: Yhteistyöverkoston toimijoiden monipuolisuus
- A2: Sitoutettujen toimijoiden määrä suhteessa tavoiteltujen määrään
- A3: Palvelupolun toimivuuden mitta: lähettävien tahojen kirjaaminen
- A4: Palvelupolun toimivuuden mitta: lähettävien tahojen moninaisuus
- Toimenpiteiden toteutumisen ulottuvuus (IMPLEMENTATION, I)
- I1: Loppuun asti palvelun suorittaneiden asiakkaiden osuus
- I2: Hankkeen toimenpiteiden arviointimatriisin pisteet
- I3: Osaamisen kehittäminen – toimijoiden kouluttautumisen mahdollistaminen
- I4: Yhdenvertaisuuden osa-alueiden edistämisen laajuus
- I5: Yhdenvertaisuuden osa-alueiden edistämisen laatu
- Vakiintumisen ja pysyvyyden ulottuvuus (MAINTENANCE, M)
- M1: Asiakastason liikkumisen pysyvyys (pysyvyyden seuranta)
- M2: Asiakastason hyvinvointivaikutusten pysyvyys (pysyvyyden seuranta)
- M3: Toiminnan vakiintuminen osaksi kunnan (t. oppilaitoksen) palveluita
- M4: Toiminnan vakiintumisen kriteerit
Hankkeiden RE-AIM-ulottuvuuksien yli laskettu kokonaispistemäärä laskettiin viiden ulottuvuuden pistemäärien tulona (Glasgow ym., 1999), jolloin kokonaisarvion asteikko oli myös 0‒100 %.
Arvioinnin tuloksia
Tässä tutkimuksessa RE-AIM-mallin mukaista viiden vaikuttavuuden ulottuvuuden arviointimenetelmää sovellettiin vuonna 2025 Suomi liikkeelle -ohjelman osana toteutettujen paikallisten liikuntaneuvonnan kehittämishankkeiden (n=73) raportoimiin aineistoihin.
Arvion perusteella hankkeiden indikaattoritason vahvuusalueet ovat erityisesti yhteistyöverkoston monipuolisuus (keskimääräiset pisteet 96,3 %) ja liikunnan lisäämisen tavoittelu (94,5 %). Heikoimmat pisteet hankkeet saivat indikaattoreista, jotka mittasivat tavoiteltujen asiakkaiden osuutta perusjoukosta (22,8 %) yhteistyöverkoston asiakkaita lähettävien tahojen osuutta (26,3 %) ja yhdenvertaisuuden osa-alueiden huomiointia hankkeen toimenpiteissä (35,7 %) sekä konkreettisia yhdenvertaisuutta edistäviä toimenpiteitä (47,5 %).
Ulottuvuuksien tasolla tarkastellen asiakastason vaikutukset arvioitiin parhaimmalle tasolle (77,2 %) johtuen osin mukautetusta arviointiviitekehyksestä. Heikoimman pisteytyksen hankkeet saivat tavoittamisen ulottuvuudesta, mikä johtui erityisesti hankkeen kohderyhmäksi sopivan perusjoukon määrittelystä liian laveasti. Perusjoukon koon tarkempi määrittely, eli ”paras arvio nimittäjästä”, on yksi ulottuvuuden yleisesti tunnistettuja vaikeuksia (Glasgow ym., 2019). Lisäksi naiset olivat yliedustettuina hankkeiden tavoittamien asiakkaiden keskuudessa, mikä osaltaan heikensi ulottuvuuden arvioita. Myös asiakkaiden taustatietojen kirjaamisessa on puutteita (45,9 %), mikä vaikeuttaa kohderyhmien tavoittamisen vaikeuksien syiden tunnistamista.
Yhteenveto ja johtopäätöksiä
Arvioinnin perusteella liikuntaneuvontahankkeiden oli vaikea tavoittaa ennalta määrittelemänsä kohderyhmät (R). Osallistujamäärät suhteessa perusjoukkoon ja hankkeiden itse määrittelemiin tavoitteisiin olivat pieniä. Tyttöjä/naisia tavoitettiin selkeästi enemmän kuin poikia/miehiä. Hankkeiden tulisi määritellä kohderyhmät selkeästi rajattuina ja realistisesti ja panostaa määritellyn kohderyhmän rekrytoimiseen. Lisäksi sukupuolten välinen epätasapaino osallistumisessa korostaa tarvetta kohdennetummille rekrytointikeinoille. Jatkossa olisi tärkeää selvittää tarkemmin, mitä väestönosaa palvelu tavoittaa ja ei tavoita selvittämällä tarkemmin osallistujien taustatietoja.
Yksilötason vaikutukset ja niiden todentaminen -ulottuvuudesta (E) hankkeet saivat parhaimmat pisteet: monen liikuntaneuvontaan osallistuneen liikkuminen ja hyvinvointi lisääntyi, ja hankkeilla oli edellytykset muutoksen mittaamiseen ja todentamiseen. Hankkeet saivat tässä ulottuvuudessa helpommin pisteitä kuin muissa ulottuvuuksissa. Yksilötason liikkumisen ja hyvinvoinnin lisääntymisen lisäksi hankkeet saivat pisteitä näiden tavoittelemisesta ja mittaamisesta. Koska mittaamisen edellytykset ovat hyvällä tasolla, liikkumisen lisääntymistä on jatkossa tärkeä mitata tarkemmin ja raportoida yhteismitallisesti (esim. fyysisen aktiivisuuden intensiteettiä ja kestoa mittaavat MET-minuutit).
Hanketoimijoiden liikuntaneuvonta-käsitteen määrittelyssä on eroavaisuuksia, mikä voi selittää joidenkin kuntien poikkeavia vastauksia kohderyhmän tavoittamisessa ja liikkumisen lisääntymisessä. Osa hankkeista on ilmoittanut tavoittaneensa tuhansia asiakkaita, mikä ei vaikuta realistiselta määrältä. Arvioinnissa ei ole yritetty oikoa yksittäisiä poikkeavia lukemia, vaan esimerkiksi tavoittamisen ulottuvuuden määrälliset indikaattorit ovat voineet saada hankkeen raportoiman suuren asiakasmäärän takia jopa 100 prosentin pisteitä, vaikka kohderyhmää vastaavan perusjoukon tavoittaminen olisi ollut käytännössä mahdotonta. Liikuntaneuvonnan määritelmästä ja strategiasta tulee viestiä eri sidosryhmille yhteneväisesti, jotta yhteinen käsitys liikuntaneuvonnasta vakiintuu ja arviot osallistujien määristä tarkentuvat.
Yhteistyö ja toimijoiden sitoutuminen (A) oli hankkeissa keskitasolla. Hankkeiden toimijaverkosto oli yleensä laaja, ja toimijoiksi tavoitellut organisaatiot ja ammattilaiset saatiin sitoutettua hankkeiden toimintaan. Sen sijaan monissa hankkeissa liikuntaneuvontaan lähettäviä tahoja ei kirjata systemaattisesti, jolloin palveluun ohjaamisesta ja palvelupolun toimivuudesta ei saada tarpeeksi tietoa. Hanketoimijoita tulisi tukea kirjaamiskäytäntöjen systematisoimiseen.
Kehittämistyön keskeisten toimenpiteiden osalta (I) hankkeiden pisteet olivat keskitasolla ja eri indikaattoreiden välillä oli vaihtelua. Valtaosa asiakkaista kävi palvelun loppuun saakka, ja itsearvioitu toimenpiteiden toteutuminen oli hyvällä tasolla (kuvio 2). Pieni osa hankkeista ei tarjonnut toimijoilleen osaamisen kehittämisen mahdollisuuksia, kuten koulutuksia (kuvio 2). Hankkeilla oli jonkin verran vaikeuksia nimetä konkreettisia liikkumisen edistämisen yhdenvertaisuustekoja. Hanketoimijoita tulisi tukea tarkastelemaan liikkumisen yhdenvertaisuutta mahdollisimman konkreettisten tekojen kautta. Yhdenvertaisuus on liian usein abstrakti tavoite, jonka ajatellaan toteutuvan ilman erillisiä toimenpiteitä.
Hankkeiden toimintakulttuurin vakiintumisen ja yksilötason vaikutusten pysyvyyden osalta (M) hankkeiden pisteet olivat keskitasolla. Kehittämistyön jatkolle haettiin useimmiten uutta kehittämisavustusta. Avustus toimii ennen kaikkea mahdollistajana: sen avulla käynnistetään ja rakennetaan uutta toimintaa. Vakiintuminen on käytännössä hidasta ja usein vain osittaista.
Ratkaisevaksi tekijäksi nousee henkilöstöresurssi – ilman sitä toiminnan on vaikea vakiintua osaksi rakenteita. Keskeinen vakiintumisen ongelma on myös ammattilaisten arjen muuttuminen. Toimintamallien integroituminen edellyttäisi muutoksia päivittäisissä käytännöissä, jotka vaativat aikaa ja toistoja. Hankekauden pituus (alle vuosi) vaikuttaa merkittävästi toiminnan vaikuttavuuden arviointiin: yksilötason vaikutusten pysyvyyden todentaminen ja toimintakulttuurin vakiinnuttaminen on lyhyessä ajassa vaikeaa. Muutoksen vakiintumisen ja pysyvyyden seurantaa ja arviointia pitää kehittää niin, että tuloksia voidaan tarkastella pidemmällä aikavälillä.