Hallinnon tutkimus -lehdessä on ennakkojulkaistu Minttu Korsbergin tutkimusartikkeli siitä, millaisena tietona eduskunnan sivistysvaliokunnan mietintöihin ja niihin saatuihin lausuntoihin sisältyvät näkemykset on esitetty. Tarkastelu on rajattu aiheeltaan liikuntapolitiikkaan ja vuosivälille 2019–2023 sekä nimenomaan kirjallisiin lausuntoihin, jotka ovat julkisia. Pontimena on ainakin se, että niin Petteri Orpon kuin sitä edeltäneen Sanna Marinin hallituksen ohjelmissa kerrottiin sitouduttavan tietopohjaiseen päätöksentekoon ja tutkitun tiedon hyödyntämiseen. Eduskunnan valiokuntaoppaassa asiantuntijoiden kuulemisen tarkoitukseksi on kuvattu muun muassa tosiasiatiedon tuottaminen päätöksenteon tueksi. (Korsberg, 2026.)
Korsbergin asiakirja-analyysin perusteella 58,5 prosenttia lausumista esitettiin niin sanottuna yleisenä tietona: sen oletetaan olevan yleisesti tiedossa ja hyväksyttyä eikä sen alkuperää sen vuoksi tarvitse kertoa. Eli kerrotaan esimerkiksi, että liikuntaan panostamisella voidaan saada aikaan merkittäviä kustannushyötyjä tai että lasten liikuttaminen on vaikuttavin tapa edistää hyvinvointia. Kymmenessä prosentissa lausumista tiedon esitettiin pohjaavan tutkimukseen, joskus se yksilöitiin, ja muutamalla lausujalla on tapana antaa viitekin. Joka viides lausunto pohjasi muuhun kuin tieteelliseen tutkimukseen, eli usein omiin kyselyihin tai muihin selvityksiin. Näkemyksiä perusteltiin myös ulkomaisilla esimerkeillä. Oma lajinsa ovat ne lausujat, jotka eivät perustele.
Kun oman käsityksen lähdettä ei kerrota, altistutaan vahvistusharhalle. Kuullaan sitä, mitä tahdotaan kuulla. Tai tietoon pohjaaminen muuttuukin edunvalvonnaksi, jossa faktat ovat toissijaisia lausujan statukseen nähden. Korsberg muotoilee huomaavaisesti, että ”yleisenä esitettävä tieto nykyisessä laajuudessaan haastaa tietopohjaisen päätöksenteon ihanteen”.
Onko 40 prosenttia lapsista terveyttään vaarantavassa kunnossa?
Yleisenä esitetty tieto voi olla totta tai ei. Sama pätee viitteistettyyn esitykseen, joka ensisilmäyksellä näyttää siltä kuin takana olisi tutkittu tieto tai uskottava selvitys.
Opetus- ja kulttuuriministeriön asiantuntijaelimeksi asetettu valtion liikuntaneuvosto (2026) lausui helmikuussa maaseutupoliittisesta selonteosta. Lausunnossa kiitettiin, että selonteossa oli tuotu esiin muun muassa tieto, jonka mukaan 40 prosenttia lapsista ja nuorista on fyysisesti niin heikossa kunnossa, että se vaarantaa terveyttä. Samalla valiteltiin, että selonteossa ei tuotu esiin kaupunkimaisten ja maaseutumaisten kuntien eroja. Lähteenä viitattiin syksyllä 2025 jaettuun tiedotteeseen (Opetus- ja kulttuuriministeriö, 2025). Siitä näkee, että käsitys pohjautuu 5.- ja 8.-luokkalaisille lapsille kouluissa tehtyihin fyysistä toimintakykyä kartoittaviin Move!-mittauksiin.
Opetushallituksen sivulta löytyvät vuosittaiset raportit, joissa esitetään mittaus- ja palautejärjestelmä sekä tulokset (Opetushallitus, ei pvm-a.). Järjestelmä koostuu kuudesta mittausosiosta, joissa suoriutumisestaan oppilaat saavat kolmiluokkaisen hymynaamapalautteen. Alimpaan luokkaan päätyneille kerrotaan, että mittaustulos on mahdollisesti terveyttä ja hyvinvointia kuluttavalla tai haittaavalla tasolla eli että oppilaalla voi olla vaikeuksia selviytyä väsymättä arkipäivän toiminnoista. Eri osioiden perusteella yhteenlasketun summaindikaattorin muodostamista koskeva lisätieto on ohjattu hakemaan Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen Sotkanetistä. Sieltä (Sotkanet, ei pvm.) löytyy linkki alasivulle, jolla on tarkemmin kerrottu, että jokaisesta testistä voi saada pisteen, kaksi tai kolme, paitsi viivajuoksun pisteet kerrotaan kahdella (eli 2, 4 tai 6) ja liikkuvuudesta voi saada nollasta kuuteen pistettä. Toimintakyky katsotaan heikoksi, jos yhteispistemääräksi tulee 15 tai alle (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, ei pvm.)
Kenen sanaan luotetaan?
Mihin tietoon sitten perustuu käsitys, että tietyn rajan alittaminen kuluttaa, haittaa tai vaarantaa terveyttä? Opetushallituksen sivulta löytyy selitys, että kansalliset viitearvot kuvaavat, miten ominaisuus jakautuu väestössä. Niiden perusteella on muodostettu tulosluokat jakamalla aineisto kolmanneksiin, lukuun ottamatta liikkuvuutta. (Opetushallitus, ei pvm-b.). Varmemmaksi vakuudeksi on viittaus vuonna 2014 julkaistuun vertailuarvojen keräystuloksia kuvaavaan raporttiin, jossa kerrotaan yksityiskohtaisemmin sama asia (Tammelin ym., 2014). Raja-arvot on muodostettu niin, että 1 268 oppilaan tulokset on järjestetty luokka-asteittain ja sukupuolittain kolmanneksiin. Eli vaikkapa viidesluokkalaisten tyttöjen viivajuoksun alimman luokan raja on vedetty siihen kohtaan, minkä alle kolmannes sen ikäisistä tytöistä mittauksissa jäi.
Artikkelinsa pohdinnassa Korsberg tuo esiin episteemisen auktoriteetin, eli kenen sanaan luotetaan. Yksi käytetty menettelytapa on pyytää asiaa valmistelevalta ministeriöltä vastine asiantuntijakuulemisissa esitettyihin asioihin. Kunnollinen viitteistäminen ei takaa, että tieto on totta tai tutkittua, mutta viiteketju auttaa virkavalmistelijaa tai valiokunnan jäsentä tiedon lähteelle selvittämään, mistä millaiseksi tieto on matkan varrella muuttunut.
Korjaus
Artikkelissa ollut virke ”jokaisesta mittausosiosta voi saada pisteen, kaksi tai kolme, paitsi liikkuvuudesta voi saada nollasta kuuteen pistettä” on korjattu 31.3.2026 muotoon ”jokaisesta testistä voi saada pisteen, kaksi tai kolme, paitsi viivajuoksun pisteet kerrotaan kahdella (eli 2, 4 tai 6) ja liikkuvuudesta voi saada nollasta kuuteen pistettä.”