Kehon matala-asteinen tulehdustila on osa monia eri sairauksia. Esimerkiksi metabolisessa oireyhtymässä tulehdus on olennaisessa osassa oireyhtymän synnyssä ja etenemisessä. Metabolisen oireyhtymän katsotaan taas olevan altistava tekijä muun muassa sydän- ja verisuonitauteihin sekä tyypin 2 diabetekseen sairastumiselle. Sekä metabolisella oireyhtymällä että näillä kansantaudeiksikin luokiteltavilla sairauksilla voidaan havaita selkeitä yhdistäviä riskitekijöitä, joita ovat muun muassa ylipaino ja lihavuus sekä vähäinen fyysinen aktiivisuus. (Pelttari, 2025; Terveyden ja hyvinvoinnin laitos [THL], 2023a.) Nämä samat riskitekijät ovat merkittävässä roolissa myös kehon matala-asteisen tulehdustilan synnyssä ja ylläpitämisessä (Gonzalo-Encabo ym., 2021; Pedersen, 2009; Pelttari, 2025).
Vähäinen fyysinen aktiivisuus yleensä yhdessä muiden epäterveellisten elintapojen kanssa on yhteydessä kehon rasvamassan suurentumiseen, mikä taas näkyy ylipainona tai lihavuutena. Matala-asteisen tulehdustilan kannalta kehon suurempi rasvamassan määrä on otollinen tulehdusta edistävien tekijöiden kertymiselle ja erittymiselle. (Pelttari, 2025; Tarnanen ym., 2025.) Tulehdustekijöiksi luokiteltavat sytokiinit ovat merkittävässä roolissa kehon immuunijärjestelmän säätelyssä erilaisissa tulehdustiloissa. Tulehdusta voimistavia sytokiineja kutsutaan proinflammatorisiksi sytokiineiksi ja tulehdusta hillitseviä sytokiineja taas anti-inflammatorisiksi sytokiineiksi. Jotkin sytokiinit voivat toimia myös näissä molemmissa rooleissa. (Docherty ym., 2022.)
Miten hoitaa elintavoilla kehon matala-asteista tulehdustilaa?
Fyysinen aktiivisuus on yksi merkittävä osa niin ylipainon ja lihavuuden kuin myös monien kansantaudeiksi luokiteltavien sairauksien ehkäisyä ja hoitoa (Pelttari, 2025; Tarnanen ym., 2025, THL, 2023a). Yhtä lailla säännöllisen fyysisen aktiivisuuden on havaittu olevan yhteydessä myös kehon matala-asteisen tulehdustilan hillitsemisessä. Yleisesti säännöllisen fyysisen aktiivisuuden on havaittu pidemmällä aikavälillä laskevan proinflammatoristen sytokiinien tasoa verenkierrossa, kun taas puolestaan anti-inflammatoristen sytokiinien tason on havaittu kasvavan. Yhtenä mahdollisena selityksenä näiden tulehdusta edistävien sytokiinien tason laskulle on ehdotettu säännöllisen fyysisen aktiivisuuden aiheuttamaa kehon rasvamassan pienenemistä. (Docherty ym., 2022.)
Tulehdusta edistävien tekijöiden laskulle on kuitenkin ehdotettu tutkimuksissa myös muita mahdollisia selityksiä, kun pitkäaikaisen harjoittelun vaikutuksia on tutkittu ylipainoisilla tai lihavilla tutkittavilla. Esimerkiksi yhdessä tutkimuskatsauksessa (Del Rosso ym., 2023) havaittiin sekä aerobisella harjoittelulla että vastusharjoittelulla ja etenkin näiden yhdistelmällä olevan vaikutusta tulehdusta edistävien ja hillitsevien tekijöiden optimaalisempaan suhteeseen. Tässä katsauksessa tulehdusta voimistavien tekijöiden tason laskun verenkierrossa ehdotettiin olevan yhteydessä maksimaalisen hapenottokyvyn ja sitä kautta fyysisen kunnon paranemiseen. Myös toisessa tutkimuskatsauksessa (Gonzalo-Encabo ym., 2021) tulehdusta edistävien ja hillitsevien tekijöiden välistä suhdetta on havaittu pystyttävän muuttamaan optimaalisemmaksi kestävyys- ja vastusharjoittelulla sekä korkeatehoisella intervalliharjoittelulla, mutta tämän yhteyttä rasvamassan vähenemiseen ei pystytty havaitsemaan.
Jotta terveyden edistäminen fysioterapiassa olisi vaikuttavaa, tarvitaan aikaa ja osaamista puuttua keskeisiin elintapatekijöihin.
Vaikka säännöllinen ja pitkäaikainen harjoittelu on siis suositeltavaa niin kansantautien hoidon kuin kehon matala-asteisen tulehduksen hillitsemiseksi, myös muiden terveellisten elintapojen huomioiminen ja noudattaminen on tärkeää. Kansantautien ehkäisyssä ja hoidossa näitä tärkeitä osa-alueita ovat terveellinen ruokavalio sekä erilaisten päihteiden käytön välttäminen (Pelttari, 2025; THL, 2023a). Toistuvan harjoittelun vaikutuksia tulehdustekijöihin selvittävissä tutkimuskatsauksissa on myös korostettu muiden elintapatekijöiden, kuten ravitsemuksen huomioimista tulosten tulkinnan osalta. Aikaisemmat tutkimukset ovatkin nähneet haasteena, kuinka saada selville yksistään juuri harjoittelun pitkäaikaisia vaikutuksia, koska monella muullakin tekijällä voi olla osansa saaduissa tuloksissa. Tulehdustekijöihin liittyvässä tutkimuksessa fyysisen harjoittelun akuutit vaikutukset ovat yleisesti selkeämmin tutkittavissa. (Del Rosso ym., 2023; Docherty ym., 2022; Gonzalo-Encabo ym., 2021.)
Dochertyn ja tutkimusryhmän (2022) kuvailevassa katsauksessa nostettiin esille tarkemmin sytokiinien merkitys ja harjoittelun akuutit vaikutukset. Yksittäisen harjoituksen aikana rasvakudoksen sijaan tärkeimmät sytokiinien lähteet ovat luurankolihakset. Tulehdustekijöiden on havaittu noudattavan yksittäisen harjoituksen kohdalla tyypillistä sytokiinivasteen toimintaa: proinflammatoristen sytokiinien erittyminen saa aikaan anti-inflammatoristen sytokiinien erittymisen vasteena fyysiselle harjoittelulle. Kuitenkin muun muassa harjoituksen muoto, kesto, intensiteetti sekä harjoittelijoiden yksilöllinen tilanne vaikuttavat kaikki omalta osaltaan yksittäisen harjoituksen spesifiin sytokiinivasteeseen. (Docherty ym., 2022.)
Terveyden edistäminen osana fysioterapeutin työtä
Fysioterapeuttien työssä terveyden edistäminen on tiiviisti läsnä (Suomen fysioterapeutit, 2025). Erityisesti fyysisen aktiivisuuden sekä liikunnan ohjaus on keskeistä erilaisten kuntoutujien ja potilasryhmien hoidossa (AgasiIdenburg ym., 2024, Lehtomäki ym., 2025). Yksilöllinen ja motivoiva ohjaus edellyttää kuntoutujan tarpeiden sekä tavoitteiden huomioimista. Lisäksi fysioterapeuttien tulee tuntea fyysisen aktiivisuuden hyödyt ja niihin liittyvät suositukset sekä osata soveltaa näitä kuntoutujien yksilöllisiin tarpeisiin (American College of Sports Medicine, 2022 s. 35–39; Lehtomäki ym., 2025; West ym,. 2021).
Kehon matala-asteinen tulehdustila on hyvä esimerkki siitä, miksi elintapatekijöiden vaikutusten tunnistaminen ja terveyden edistäminen ovat tärkeässä roolissa niin erilaisten kehon epäsuotuisten tilojen ja sairauksien ehkäisyssä kuin niiden hoidossakin. Aikainen, elintapoihin liittyvien riskitekijöiden tunnistaminen ja niiden huomioiminen voivat ehkäistä vakavimpia sairauksia (Pelttari, 2025; Tarnanen ym., 2025, THL, 2023a). Toisaalta taas monien, epäterveellisiä elintapoja riskitekijöinä omaavien tilojen ja sairauksien ensisijaisena tai merkittävänä hoitona pidetään juuri elintapojen muokkaamista terveellisempään suuntaan (Docherty ym., 2022; Pelttari, 2025; Tarnanen ym., 2025).
Laajemmin sosiaali- ja terveyspalveluiden toteutuksessa terveyden edistämistä pidetään tärkeänä osa-alueena. Terveyden edistämisellä pyritään muun muassa vähentämään sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen tarvetta, millä taas olisi suotuisa vaikutus kustannuksiin. (THL, 2023b.) Savolaisen (2025, s. 60–61) mukaan erityisesti terveyden edistämisen keskiössä on hyvinvointiin liittyvien asioiden varhainen puheeksiotto ja ohjaus sopiviin hyvinvointia, terveyttä ja osallisuutta edistäviin palveluihin sekä tarpeenmukaiseen tukeen. Lisäksi digitaalisten palveluiden hyödyntäminen on suositeltavaa esimerkiksi arjen liikunnan seuraamisessa.
Jotta terveyden edistäminen fysioterapiassa olisi vaikuttavaa, tarvitaan aikaa ja osaamista puuttua keskeisiin elintapatekijöihin. Lisäksi tarvitaan osaamista hyödyntää teknologiaa sekä kuntoutus- ja liikuntapalveluita monipuolisesti.