Opiskeluaika on usein nivelvaihe elämässä, jossa itsenäistyminen sekä muutokset arjen sosiaalisissa ja fyysisissä rakenteissa vaikuttavat liikkumistottumuksiin ja muihin elintapoihin (Assaf ym., 2019; Kwan ym., 2012). Samanaikaisesti riittävä opiskelukyky on keskeistä opintoihin kiinnittymisen, opintojen etenemisen sekä tulevaisuuden työkyvyn kannalta. Opiskelukyky muodostuu useiden tekijöiden kokonaisuudesta, kuten omista voimavaroista, opiskelutaidoista, opiskeluympäristöstä sekä opetuksesta ja ohjauksesta. Se kehittyy opiskelijan ja ympäristön vuorovaikutuksessa, ja esimerkiksi hyvinvointia tukevat tekijät, kuten liikkuminen, vahvistavat jaksamista, oppimista ja opiskeluiden sujumista (YTHS, 2022).
Kansallisten tutkimusten mukaan merkittävä osa suomalaisista toisen asteen ja korkeakoulujen opiskelijoista liikkuu kuitenkin terveyden kannalta riittämättömästi ja viettää ison osan arjestaan paikallaan ollen (THL, 2025; Parikka ym., 2024). Yhteiskunnalliseksi huolenaiheeksi on noussut myös opiskelijoiden varsin yleinen mielenterveysoireilu ja opiskelu-uupumus (Kiviruusu & Suvisaari, 2025; Parikka ym., 2021; THL, 2025). Opiskelijoiden kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin ja opiskelukyvyn edistämiseksi tarvitaan monipuolisesti erilaisia toimia ja palveluita. Liikkumista edistävät tukitoimet ovat tähän yksi keino. Liikkuminen tukee fyysistä ja psyykkistä terveyttä, lisää myönteisiä tunteita ja voi auttaa käsittelemään opiskeluun liittyvää kuormitusta. Lisäksi se vähentää stressiä, ahdistusta ja uupumusta sekä edistää aivoterveyttä, tukien näin opinnoissa jaksamista ja menestymistä (YTHS, 2024).
Tässä artikkelissa tarkastelemme liikuntaneuvontaa matalan kynnyksen yksilöllisenä tukena opiskelijoiden kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin ja opiskelukykyyn. Keskitymme erityisesti liikuntaneuvonnan erilaisiin toteuttamisen tapoihin sekä moniammatillisen yhteistyön muotoihin.
Opiskelijoiden liikuntaneuvonta osana moniammatillista palvelupolkua
Liikuntaneuvonnassa liikunta- tai terveysalan ammattilainen tukee opiskelijaa mieluisan liikkumistavan löytämisessä ja muiden kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin ja opiskelukykyyn vaikuttavien tekijöiden kuten unirytmin, ravitsemuksen ja palautumisen tarkastelussa. Neuvonnassa pysähdytään opiskelijan arjen, voimavarojen ja tavoitteiden äärelle ja etsitään yksilöllisiä ratkaisuja opiskelukyvyn ja arjen hallinnan tukemiseen (Nirhamo & Siekkinen, 2024).
Opiskelijoiden liikuntaneuvonnalle ei ole yhtä oikeaa toteutustapaa, vaan käytännöt vaihtelevat oppilaitoksittain ja alueittain. Opiskelijoiden tarpeet sekä oppilaitosten toimintaympäristöt ja resurssit eroavat toisistaan, mikä selittää erilaisten toteutusmallien syntymisen. Yhteistä kaikille malleille on kuitenkin se, että liikuntaneuvonta toteutuu osana moniammatillista palvelupolkua, jossa sujuva yhteistyö eri toimijoiden välillä on keskeistä (Nirhamo & Siekkinen, 2024).
Liikuntaneuvonnan palvelupolku koostuu vaiheista, joihin kuuluvat liikuntaneuvonnasta hyötyvän opiskelijan tunnistaminen, liikkumisen ja hyvinvoinnin puheeksi ottaminen, ohjautuminen neuvontaan, neuvonnan toteutus, siirtyminen omatoimiseen liikkumiseen sekä mahdollinen jatkoseuranta (Liikuntaneuvonnan asiantuntijafoorumi, 2021). Opiskelijoiden kohdalla mukana voi olla laaja joukko erilaisia toimijoita oppilaitoksista, kunnista tai hyvinvointialueilta. Yhteistyötahot eroavat jonkin verran toisen asteen ja korkeakoulujen välillä, sillä korkeakouluissa terveydenhuoltopalvelut tuottaa Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiö YTHS ja toisella asteella ne ovat hyvinvointialueiden vastuulla. Korkeakouluissa korostuvat korkeakoululiikunnan palvelut sekä esimerkiksi opiskelijajärjestöt ja muut vertaistahot opiskelijoiden liikkumisen edistämisessä. Toisella asteella sen sijaan huoltajat tai muut opiskelijan läheiset voivat edelleen olla tärkeitä yhteistyötahoja (kuvio 1).
Moniammatillinen ja poikkihallinnollinen yhteistyö korostuu erityisesti liikuntaneuvonnan palvelupolun alkuvaiheissa, kuten opiskelijan tunnistamisessa, liikkumisen ja hyvinvoinnin puheeksi ottamisessa sekä ohjauksessa neuvontaan. Huoli opiskelijan hyvinvoinnista herää usein ensin oppilaitoksen henkilöstössä tai opiskeluterveydenhuollossa ennen opiskelijan ohjautumista liikuntaneuvontaan (Aartolahti ym., 2025).
Vähäinen liikkuminen on harvoin opiskelijan ainoa tai ensisijainen haaste, vaan se kietoutuu osaksi laajempaa kokonaisuutta, johon voi liittyä esimerkiksi mielenhyvinvoinnin haasteita (Martín-Rodríguez & González-Prieto, 2026; Li & Huang, 2025; Velten ym., 2018), jaksamisen haasteita (Teuber ym., 2024; Madigan ym., 2023), yksinäisyyttä (Wang ym., 2024) tai elämäntilanteen muutoksia (Assaf ym., 2019; Kwan ym., 2012). Vähäinen liikkuminen on siis usein yksi hyvinvointiin ja opiskelukykyyn vaikuttavista tekijöistä ja toisinaan myös seurausta muista haasteista. Tämä korostaa eri toimijoiden yhteistä ymmärrystä ja yhteistyötä siinä, miten liikkuminen otetaan osaksi kokonaisvaltaista hyvinvoinnin tukea, jolloin liikuntaneuvonta näyttäytyy kiinteänä osana opiskelijan yksilöllistä ja moniammatillista palvelupolkua.
Erilaiset toimintamallit opiskelijoiden liikuntaneuvonnassa
Seuraavissa osioissa kuvataan tarkemmin opiskelijoiden liikuntaneuvontaan kehitettyjä erilaisia toimintamalleja sekä niiden erityispiirteitä erityisesti yhteistyön näkökulmasta.
Liikuntaneuvontaa oppilaitoksen ja kunnan välisenä yhteistyönä.
Liikuntaneuvonnan tietokannan mukaan liikuntaneuvontaa on Suomessa kunnan järjestämänä palveluna tarjolla nuorille 150 kunnassa ja nuorille aikuisille 161 kunnassa. Liikuntaneuvonnassa käyneistä kaikista asiakkaista nuoria tai nuoria aikuisia oli vuonna 2025 15 prosenttia. Työikäiset ja ikääntyneet muodostivat asiakaskäynneistä suurimman osuuden (81 %) (Liikkuva aikuinen, 2025). Kunnan tarjoamana liikuntaneuvonta ei siis tavoita tällä hetkellä kovin paljon nuoria tai nuoria aikuisia suhteessa vähän liikkuvien nuorten ja nuorten aikuisten määrään (THL, 2025; Parikka ym., 2024).
Kun kunta tarjoaa opiskelijoille liikuntaneuvontaa, yksi onnistumisen avain on monikanavainen ja selkeä viestintä. Tiedon palvelusta tulee tavoittaa opiskelijat ja heidän huoltajansa, mutta myös oppilaitoksen henkilöstön sekä opiskeluhuollon ammattilaiset. Kun kaikki tietävät, että liikuntaneuvontaa on saatavilla ja minne opiskelijan voi ohjata, liikkumisen puheeksi ottaminen arjessa helpottuu – ja opiskelija saa tarvitsemansa tuen oikeaan aikaan.
Opiskelijoiden kynnystä hakeutua liikuntaneuvontaan madaltaa huomattavasti se, että palvelun ammattilainen jalkautuu oppilaitoksen arkeen ja tulee kasvoiltaan tutuksi. Palvelua voi esitellä esimerkiksi opettajien suunnittelu- ja koulutuspäivissä, huoltajailloissa, oppilaitoksen tapahtumissa tai vierailemalla suoraan opetusryhmissä. Kun ammattilainen näkyy ja on helposti lähestyttävä, yhteistyö oppilaitoksen ja kunnan välillä vahvistuu – ja opiskelijan on helpompi ottaa ensimmäinen askel kohti liikunnallisempaa arkea.
Opiskelijan kynnystä hakeutua liikuntaneuvontaan madaltaa myös se, jos palvelua voidaan tarjota oppilaitoksen omissa tiloissa opiskelupäivän aikana. Tapaamiset tutuissa liikuntaympäristöissä, kuten oppilaitoksen kuntosalilla, voivat innostaa nuorta hyödyntämään tiloja myös itsenäisesti.
Kun kohderyhmänä ovat opiskelijat, on tärkeää selvittää, tarjoaako kunta liikuntaneuvontaa myös ulkopaikkakuntalaisille opiskelijoille. Jos tämä ei ole mahdollista, Liikuntaneuvontaa antavat kunnat -tietokannasta voi tarkistaa, tarjoaako opiskelijan kotipaikkakunta liikuntaneuvontaa ja onko liikuntaneuvonta mahdollista saada etäyhteydellä (Liikuntaneuvonta, ei pvm.).
Liikuntaneuvontaa oppilaitoksen omana toimintana
Opinnollistettu liikunta- ja hyvinvointineuvonta tarjoaa uuden tavan tukea opiskelijoiden kasvua kohti liikunnallista elämäntapaa. Sen avulla opiskelija voi kehittää omaa fyysistä aktiivisuuttaan ja hyvinvointiaan osana opintojaan – ja saada samalla opintopisteitä.
Opintojakson sisältö rakentuu yksilöllisten tavoitteiden ja tarpeiden ympärille, mutta toteutus voi olla sekä henkilökohtaisia tapaamisia että ryhmämuotoista liikunta- ja hyvinvointineuvontaa. Ryhmässä toimiminen tuo mukanaan arvokasta vertaistukea ja yhteisöllisyyttä, jotka voivat vahvistaa opiskelijan motivaatiota ja auttaa rakentamaan pysyvämpiä tapoja arkeen
Toisen asteen oppilaitoksissa on jo otettu käyttöön opinnollistettu liikuntaneuvonta, ja kokemukset ovat lupaavia. Alaverdyan ja kumppanit (2025) nostavat esiin julkaisussaan Lukion liikunnan paikalliset toteuttamistavat ja hyvät käytänteet, että lukioissa opinnollistettu liikuntaneuvonta on toteutettu osana paikallisia valinnaisia liikuntaopintoja. Kuviossa 2 on esimerkkinä esitelty Oulun Lyseon lukion opinnollistetun liikuntaneuvonnan palvelupolku ja sen pääsisältö. Oulun lyseon lukion toteuttamana opintoja on markkinoitu opiskelijoille, jotka haluavat kehittää fyysistä nykykuntoa, mutta myös henkistä toimintakykyä. Lisäksi opinnot sisältävät liikkumisen edistämisen lisäksi muihin elintapoihin liittyvää ohjausta. Yhteistyötä Oulun lyseon mallissa tehdään erityisesti opiskeluhuollon ammattilaisten ja opetushenkilöstön kanssa (Alaverdyan ym., 2025).
Jotta opintojakso houkuttelisi erityisesti vähemmän liikkuvia opiskelijoita, kurssista tehdyn viestinnän tulee olla selkeää, innostavaa ja kohderyhmää puhuttelevaa. Myös yhteistyö opiskeluhuollon ammattilaisten kanssa on tärkeää: he voivat ohjata opiskelijoita opintojakson pariin tilanteissa, joissa keskusteluissa nousee esiin esimerkiksi vähäinen liikkuminen, jaksamisen haasteet, stressi tai arjen rytmittämisen vaikeudet. On myös tärkeää, että muu oppilaitoksen henkilöstö tuntee opintomahdollisuuden. He voivat osaltaan rohkaista erityisesti vähän liikkuvia opiskelijoita tarttumaan tähän matalan kynnyksen tapaan tukea omaa hyvinvointiaan ja saada samalla opintopisteitä.
Liikuntaneuvontaa voidaan toteuttaa myös opiskelijaharjoitteluna. Esimerkiksi liikunnan tai sosiaali- ja terveysalan opiskelijoiden harjoittelujaksot tarjoavat luontevan tavan toteuttaa ”opiskelijoilta opiskelijoille” -tyyppistä liikuntaneuvontaa harjoittelun ohjaajan tuella. Yksilöohjauksen lisäksi harjoittelijat voivat toteuttaa liikuntaneuvontaa pienryhmätoimintana tai järjestää liikuntaneuvonnan pop up -tempauksia, jotka tuovat sekä palvelun että sen tuottajan tutuksi oppilaitoksen opiskelijoille.
Opiskelijaharjoittelijamalli hyödyttää sekä harjoittelijaa että oppilaitosta: opiskelija saa käytännön kokemusta ja oppilaitos lisäresursseja liikuntaneuvonnan toteuttamiseen. Mallissa on kuitenkin myös haasteensa. Harjoittelijoiden vaihtuessa liikuntaneuvoja saattaa vaihtua kesken prosessin, mikä voi katkaista asiakassuhteen jatkuvuuden ja vaikuttaa tuen kokemiseen.
Oppilaitokseen palkattu oma liikuntaneuvoja toimii tärkeänä linkkinä opetuksen, opiskeluhuollon ja vapaa-ajan palveluiden välillä. Hän voi tarjota säännöllistä ohjausta, yksilöllistä neuvontaa ja monipuolista liikuntaryhmätoimintaa, jotka tukevat opiskelijoiden hyvinvointia arjessa. Lisäksi oppilaitokseen palkattu ammattilainen tuntee oppilaitoksen käytännöt hyvin ja voi reagoida nopeastikin erilaisiin tukitarpeisiin. Mallin etuna on se, että se mahdollistaa pitkäjänteisen ja johdonmukaisen hyvinvointityön, ja vahvistaa liikunnallisen elämäntavan juurtumista koko opiskelijayhteisöön. Yhteistyötä vähemmän liikkuvien opiskelijoiden ohjautumiseen liikuntaneuvontaan tässä mallissa on luonteva tehdä erityisesti opiskeluhuollon ammattilaisten kanssa.
Monissa oppilaitoksissa liikuntaneuvonta on onnistuneesti kytketty osaksi opiskeluhuollon palveluja. Esimerkiksi Helsingissä liikkumisen asiantuntijat eli ”liikuntacoachit” ovat opiskeluhuollon ammattilaisia, jotka tukevat toisen asteen opiskelijoiden hyvinvointia, opiskelukykyä, osallisuutta ja oppilaitokseen kiinnittymistä liikkumisen keinoin osana yhteisöllistä ja yksilöllistä opiskeluhuoltoa. Liikuntacoachit tarjoavat oppilaitoksissa esimerkiksi yksilöohjausta ja kohdennettua pienryhmätoimintaa (Helsingin kaupunki, ei pvm.). He ovat mukana myös moniammatillisissa opiskeluhuoltotyöryhmissä (lukiot) ja hyvinvointivointityöryhmissä (ammatilliset oppilaitokset) ja tuovat näin ryhmiin liikunta-alan asiantuntemusta (Nirhamo & Siekkinen, 2024). Myönteisistä kokemuksista huolimatta Helsingin kaupunki on päättänyt lopettaa toiminnan keväällä 2026 ja pyrkii löytämään muita ratkaisuja liikkumisen edistämiseksi (Aalto, 2026).
Liikuntaneuvontaa korkeakoululiikunnan tai opiskeluterveydenhuollon toteuttamana
Korkeakouluyhteisöt ovat suuria, monialaisia ja monikanavaisesti toimivia kokonaisuuksia, joissa liikuntaneuvonnan tunnetuksi tekeminen vaatii laajaa ja suunnitelmallista yhteistyötä. Liikuntaneuvontaa tarjotaan joissakin korkeakouluissa korkeakoululiikunnan tuottamana palveluna. Tämä palvelumuoto on tietoinen valinta, jotta korkeakoululiikunnan palvelut kohdentuisivat yhdenvertaisesti myös vähemmän liikkuvien tueksi. Korkeakoululiikuntapalveluiden kautta liikuntaneuvontaa on mahdollista saada niin yksilötoteutuksena kuin pienryhmissä.
Vähemmän liikkuvien opiskelijoiden tavoittaminen edellyttää monitasoista ja jatkuvaa viestintää eri toimijoiden kesken. Opiskelija- ja ainejärjestöillä on merkittävä rooli tiedon välittäjinä ja yhteisöllisyyden rakentajina, ja ne voivat omissa kanavissaan edistää palvelun tunnettuutta sekä madaltaa osallistumisen kynnystä osana laajempaa opiskelijakulttuuria. Samanaikaisesti korkeakoulujen markkinoinnin ja viestinnän on hyvä hyödyntää monikanavaisia työtapoja – kampusviestintää, digitaalisia ympäristöjä, tapahtumia sekä henkilöstön ja opiskelijatutorien verkostoja – jotta liikuntaneuvontapalvelu tunnistetaan osaksi vähemmän liikkuvan opiskelijan hyvinvointia tukevia rakenteita.
YTHS toimii keskeisenä kumppanina erityisesti vähemmän liikkuvien tunnistamisessa ja ohjaamisessa liikuntaneuvontaan, sillä liikkumisen puheeksi ottaminen on osa opiskeluterveydenhuollon toimintaa ja vaikuttaa suoraan opiskelijoiden hyvinvointiin ja opiskelukykyyn. Lisäksi YTHS:llä on olemassa oma valtakunnallinen liikuntaneuvonnan malli, joka on suunnattu erityisesti mielenterveyden haasteita kokeville opiskelijoille.
Kun korkeakouluyhteisö hyödyntää koko verkostonsa – opiskelijajärjestöt, opetushenkilöstön, viestinnän, tutortoiminnan, YTHS:n ja korkeakoululiikunnan – liikuntaneuvonnasta tulee näkyvä, saavutettava ja luonteva osa opiskelijoiden hyvinvoinnin tukea.
Onnistumisen avaimet ja kehittämisen painopisteet
Opiskelijoille suunnatussa liikuntaneuvonnassa saumaton moniammatillinen eri toimijoiden välinen yhteistyö on yksi onnistumisen avaimista. Toimiva yhteistyö edellyttää selkeitä rakenteita ja yhteisesti sovittuja toimintatapoja. On tärkeää, että eri ammattilaisten roolit opiskelijan palvelupolussa on määritelty ja kaikkien palvelupolussa toimivien tiedossa: kuka tunnistaa tuen tarpeen, kuka ottaa liikkumisen puheeksi, miten ohjautuminen liikuntaneuvontaan tapahtuu ja kuka vastaa seurannasta. Liikuntaneuvonnan palvelupolun moniammatillisen yhteistyön ei kuuluisi olla yksittäisten henkilöiden varassa, sillä se tekee yhteistyökuvioista hauraita. Yhteistyön tulisi sen sijaan perustua organisaatiotasolla sovittuihin käytäntöihin, nimettyihin vastuuhenkilöihin sekä johdon sitoutumiseen.
Palvelupolun alkuvaihe – opiskelijan tavoittaminen, tunnistaminen ja liikkumisen puheeksi ottaminen – on yhteistyön näkökulmasta kriittisin kohta. Vähäinen liikkuminen kietoutuu usein yhteen muiden hyvinvoinnin haasteiden kanssa, jolloin sen tunnistaminen edellyttää yhteistä ymmärrystä liikkumisen merkityksestä osana kokonaisvaltaista hyvinvointia ja opiskelukykyä. Erityisesti opetushenkilöstön, opiskeluhuollon ja opiskeluterveydenhuollon rooli on keskeinen, sillä huoli opiskelijan jaksamisesta tai arjen hallinnasta herää usein näissä kohtaamisissa. Yhteinen kieli ja luontevat käytännöt liikkumisen puheeksi ottamiseen vahvistavat palvelupolun toimivuutta.
Opiskelijalle liikuntaneuvonnan tulisi näyttäytyä helposti saavutettavana matalan kynnyksen tukena. Erityistä huomiota tulee kiinnittää yhdenvertaisuuteen: tavoittaako liikuntaneuvonta myös esimerkiksi ne opiskelijat, joilla on mielenterveyden haasteita, toimintarajoitteita, eri äidinkieli, taloudellisia esteitä tai heikot sosiaaliset verkostot. Yhteistyö on keskeinen väline myös palveluiden saavutettavuuden ja oikea-aikaisuuden varmistamisessa. Tehdäänkö liikuntaneuvonnan palvelupolussa yhteistyötä palvelun saavutettavuuden näkökulmasta keskeisten toimijoiden kanssa?
Kehittämisen näkökulmasta liikuntaneuvonnan toteuttajille ja palvelupolun muille toimijoille voidaan esittää muutamia keskeisiä suosituksia. Yhteistyön haasteet liittyvät usein hallinnollisiin rajapintoihin, tiedonkulkuun sekä roolien ja vastuiden epäselvyyteen. Liikuntaneuvonnan toteuttajan tulisi tehdä itsensä ja palvelu tutuksi palvelupolun muille toimijoille sekä opiskelijoille. Lisäksi liikuntaneuvonnan rooli tulisi määrittää osana opiskelukykyä tukevaa kokonaisuutta. Kolmanneksi palvelupolku, eri ammattilaisten rooli palvelupolussa ja ohjautumiskäytännöt tulisi tehdä näkyväksi kaikille toimijoille, jotta liikkumisen puheeksi ottaminen ja neuvontaan ohjaaminen on luontevaa. Neljänneksi yhteistyötä tulee vahvistaa yhteisillä rakenteilla, kuten säännöllisillä moniammatillisilla tapaamisilla ja viestinnällä. Lisäksi seurannan ja palautteen keräämisen avulla voidaan arvioida palvelun tavoittavuutta ja kehittää toimintaa pitkäjänteisesti.
Liikuntaneuvonnan mahdollisuudet opiskelijoiden kohderyhmässä ovat merkittävät paitsi yksilön hyvinvoinnin myös tulevan työ- ja toimintakyvyn näkökulmasta. Varhainen moniammatillinen tuki voi vahvistaa opiskelijan voimavaroja ja ehkäistä opintojen keskeytymistä. Liikuntaneuvonnan kehittäminen opiskelijakontekstissa ei siten ole vain liikkumisen edistämistä, vaan parhaimmillaan investointi opiskelukykyyn, hyvinvointiin ja pitkän aikavälin työ- ja toimintakykyyn.