Vaikka oppilaitoksissa on otettu käyttöön erilaisia liikkumista tukevia käytäntöjä, opiskelijat kokevat vaikutusmahdollisuutensa niiden suunnitteluun edelleen melko vähäisiksi. LIITU-tutkimus (Siekkinen ym., 2025) osoittaa, että noin puolet lukiolaisista liikkuu opiskelupäivän aikaisilla tauoilla pääosin kevyesti, mutta vain noin neljännes opiskelijoista kokee voivansa vaikuttaa taukojen suunnitteluun. Samalla liikkumisen hyödyntäminen opetuksen yhteydessä on opiskelijoiden mukaan vähäistä. Sukupuolten välillä on eroja: miehet liikkuvat enemmän ja kokevat vaikutusmahdollisuutensa paremmiksi kuin naiset. Tämä viittaa siihen, että nykyiset käytännöt eivät tavoita kaikkia opiskelijaryhmiä yhdenvertaisesti.
Opiskelijoiden kokemukset antavat siis varsin varovaisen kuvan heidän vaikutusmahdollisuuksistaan. Oppilaitosjohdon näkökulmasta tilanne näyttää kuitenkin osin myönteisemmältä. TEAviisari-tiedonkeruiden (Wiss ym., 2025a; Wiss ym., 2025b) mukaan liikkumista ja toiminnallista oppimista hyödynnetään opetuksessa laajasti (77 % lukioista; 88 % ammatillisista oppilaitoksista), ja opiskelijoiden osallisuus oppilaitoksen toiminnan suunnitteluun on vahvistunut. Sen sijaan yhteisesti sovitut, rakenteelliset käytännöt liikkumisen lisäämiseksi ovat edelleen harvinaisia (14 % lukioista; 15 % ammatillisista oppilaitoksista).
Korkeakouluopiskelijoiden opiskelupäivän aikaisesta liikkumisesta on vähemmän kansallista tietoa kuin toisen asteen opiskelijoista. Korkeakouluopiskelijoiden terveys- ja hyvinvointitutkimuksen (KOTT) mukaan opiskelijat kuitenkin istuvat paljon, mikä korostaa myös opiskeluympäristön merkitystä liikkumisen edistämisessä (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos [THL], 2024).
Vaikka liikkumista tukevia toimia on lisätty, opiskelijoiden oma ääni ei näy niiden suunnittelussa riittävästi. Liikkumisen edistäminen opiskelupäivässä edellyttääkin, että opiskelijat kytketään nykyistä vahvemmin mukaan toimenpiteiden suunnitteluun, toteutukseen ja arviointiin. Näin voidaan kehittää ratkaisuja, jotka vastaavat paremmin opiskelijoiden tarpeisiin ja tavoittavat nykyistä monipuolisemmin erilaisia opiskelijaryhmiä.
Nykytilan arviointi tukena opiskelijalähtöisessä kehittämisessä
Yksi keino vahvistaa opiskelijoiden osallisuutta on kerätä systemaattisesti tietoa heidän kokemuksistaan ja näkemyksistään. Tätä varten on kehitetty Liikkuvan opiskelun Nykytilan arviointi opiskelijoille -työkalu, joka on maksutta oppilaitosten hyödynnettävissä (Liikkuva opiskelu, 2026). Kyselyn avulla opiskelijat voivat arvioida omaa liikkumistaan opiskelupäivän aikana sekä oppilaitoksensa liikkumiseen liittyviä käytäntöjä. Samalla oppilaitos saa opiskelijoiden näkemyksiä Liikkuva opiskelu -toiminnasta ja sen kehittämistarpeista.
Nykytilan arviointi opiskelijoille -työkalu on ollut käytössä vuodesta 2024 lähtien, ja sitä on hyödynnetty useissa oppilaitoksissa. Tässä artikkelissa tarkastellaan, millainen kuva opiskelupäivän aikaisista liikkumisen mahdollisuuksista piirtyy kyselyyn vuosina 2024–2025 vastanneiden opiskelijoiden näkökulmasta. Aineisto koostuu 818 ammatillisissa oppilaitoksissa [aol], 593 lukioissa ja 1 736 korkeakouluissa opiskelevan nuoren vastauksista. Opiskelijat edustavat kolmea ammatillista oppilaitosta, kuutta lukiota ja yhtätoista korkeakoulua. Aineisto kuvaa mukana olleiden oppilaitosten opiskelijoiden näkemyksiä, eikä sitä voida sellaisenaan yleistää kaikkiin opiskelijoihin.
Liikkumisen käytännöt opiskelupäivän aikana
Opiskelijoiden arviot omasta liikkumisestaan opiskelupäivän aikana osoittivat, että liikkuminen painottui ennen kaikkea siirtymätilanteisiin ja vapaisiin hetkiin, kun taas opetukseen kytkeytyvä liike oli selvästi harvinaisempaa. Seuraavat osuudet kuvaavat niiden opiskelijoiden määrää, jotka ilmoittavat tekevänsä kyseisiä asioita vähintään kerran viikossa.
Toiminnalliseen opetukseen, jossa liikkumista hyödynnetään oppimisen tukena tai istumista vähennetään, osallistui vain pieni osa opiskelijoista (ammatillinen koulutus 28 %, lukio 20 % ja korkeakoulut 18 %), ja vielä harvempi osallistui oppitunneilla järjestettävään taukoliikuntaan (12–15 %). Tästä huolimatta opiskelijat näyttävät aktiivisesti tauottavan omaa paikallaanoloaan. Noin puolet ilmoitti katkaisevansa istumistaan omaehtoisesti oppitunneilla (lukio 47 %, aol 60 % ja korkeakoulut 57 %).
Vaikka tulokset eivät suoraan kuvaa taukoliikunnan toteutusta tai liikkumisen pedagogista hyödyntämistä oppilaitoksissa, esimerkiksi noin neljännes opiskelijoista koki, ettei taukoliikunta ole heidän oppilaitoksessaan mahdollista (lukio 23 %, aol 28 %, korkeakoulut 29 %).
Oppituntien ulkopuoliset hetket, kuten oppituntien väliset tauot ja siirtymät, näyttäytyivät keskeisinä liikkumisen paikkoina opiskelijoiden arjessa. Oppilaitoksen sisätiloissa liikkui tauoilla noin puolet opiskelijoista (aol 55 %, korkeakoulut 46 %, lukio 43 %). Ulkotiloissa tai lähiympäristössä liikkuminen oli tämän aineiston perusteella yleistä erityisesti ammatillisissa oppilaitoksissa (60 %), mutta myös lukioissa varsin tavallista (44 %), kun taas korkeakouluissa hieman harvinaisempaa (38 %). Korkeakouluopiskelijoilla opiskelumatkojen aktiivinen kulkeminen, kuten kävely tai pyöräily, oli yleisempää (56 %) kuin lukio- (43 %) ja varsinkin ammatillisen koulutuksen opiskelijoilla (31 %).
Oppilaitosten liikkumismahdollisuudet
Opiskelijoiden arviot oman oppilaitoksen liikkumismahdollisuuksista olivat varsin varovaisia. Vain noin joka viides koki, että oppilaitoksessa on heitä kiinnostavia mahdollisuuksia liikuntaan opiskelupäivän aikana (aol 22 %, lukio 17 % ja korkeakoulut 25 %). Hieman useampi tunnisti käytettävissä olevia liikuntavälineitä (aol 34 %, lukio 27 %, korkeakoulut 30 %).
Noin kolmannes opiskelijoista koki saaneensa tukea ja kannustusta liikkumiseen opettajilta tai muulta henkilökunnalta (aol 30 %, lukio 34 %, korkeakoulut 29 %).
Opiskelijat toivoisivat enemmän liikkumisen mahdollisuuksia osaksi opetusta etenkin korkeakouluissa (kuvio 1). Reilusti yli puolet korkeakouluopiskelijoista halusi, että opetuksessa opiskeltaisiin enemmän toiminnallisesti hyödyntäen liikkumista oppimisen tukena. Suurin osa toivoi lisäksi taukoliikuntaa opetuksen lomaan.
Huomioitavaa on, että suuri osa erityisesti lukiolaisista ja ammatillisten oppilaitosten opiskelijoista ei osannut sanoa, haluaisivatko he liikkumista enemmän osaksi opetusta (lukio 41 %, aol 38 %) tai lisää taukoliikuntamahdollisuuksia oppitunneille (lukio 35 %, aol 28 %). Tämä viittaa siihen, että liikkumisen mahdollisuudet osana opetusta eivät ole kaikille opiskelijoille vielä tuttuja tai selkeästi hahmottuvia. Tulosta voi osaltaan selittää se, että vain pieni osa opiskelijoista ilmoitti osallistuneensa taukoliikunnan tai liikunnallisten tapahtumien suunnitteluun ja toteutukseen (aol 12 %, lukio 8 %, korkeakoulut 10 %).
Mikä motivoisi liikkumaan opiskelupäivän aikana?
Opiskelijoiden vastauksissa korostui tarve liikkumiselle, joka tukee jaksamista ja sosiaalista vuorovaikutusta osana opiskelupäivää. Eniten liikkumaan motivoi virkistyminen ja rentoutuminen; korkeakouluissa näin kokee lähes puolet (45 %) opiskelijoista, kun taas lukioissa ja ammatillisissa oppilaitoksissa noin joka kolmas (32 %, 33 %). Yhdessäolo muiden opiskelijoiden kanssa motivoi liikkumaan niin korkeakouluissa (40 %), lukioissa (27 %) kuin ammatillisissa oppilaitoksissakin (30 %).
Vastausten perusteella lukiolaisia innostaisivat lisäksi liikunnalliset tapahtumat ja turnaukset (29 %) sekä mahdollisuus itsenäiseen liikkumiseen sille varatulla ajalla (26 %), kun taas ammatillisessa koulutuksessa korostuivat samoin itsenäinen liikkuminen (23 %) ja kuntosalin käyttömahdollisuus (22 %). Myös korkeakouluopiskelijoista lähemmäs puolet kertoi (42 %), että kuntosalin käyttömahdollisuus motivoisi lisäämään liikettä osaksi opiskelupäivää. Lähes yhtä moni (39 %) nosti esiin ohjatun taukoliikunnan opetuksen aikana.
Avoimet vastaukset havainnollistivat, että pienilläkin ratkaisuilla voidaan tukea liikkumista. Lyhyet mikrotauot ja ohjatut taukojumpat koettiin virkistävinä ja keskittymistä parantavina myös osana etäopetusta.
“Olen etäopiskelija ja opiskeluni tapahtuu verkossa. Olen tykännyt luentojen välillä tapahtuvista mikrotauoista (5min), jolloin voi nousta ylös jaloittelemaan ja taukojumppaamaan, joka virkistää ja sillä on myönteinen vaikutus keskittymiskykyyn. Myös taukojen aikana opettaja on saattanut laittaa taustalle pyörimään ohjatun jumppavideon, jonka on voinut tehdä halutessaan. Ne ovat olleet todella kivoja!!!” (Korkeakouluopiskelija)
”Opettajat voisivat pitää taukoliikuntoja tai laittaa videon pyörimään ja kannustaa kaikki nousemaan ylös ja tekemään videon perässä helppoja liikkeitä.” (Korkeakouluopiskelija)
Mikä estää liikkumista opiskelupäivän aikana?
Opiskelijoiden vastausten perusteella keskeisimmät esteet opiskelupäivän aikaiselle liikkumiselle liittyivät asenteisiin, ajankäyttöön ja tiedon puutteeseen. Merkittävin este oli kokemus siitä, että liikkuminen toteutetaan mieluummin vapaa-ajalla (ammatillinen koulutus 45 %, lukio 49 % ja korkeakoulut 49 %), mikä viittaa siihen, ettei liikkumista välttämättä nähdä luontevana osana opiskelupäivää. Lisäksi ajan puute korostui erityisesti korkeakouluopiskelijoilla (47 %), mutta myös lukio- (35 %) ja ammatillisen koulutuksen opiskelijoilla (31 %). Kolmantena keskeisenä tekijänä nousi esiin tietoisuuden puute oppilaitoksen liikkumismahdollisuuksista, mikä oli erityisen yleistä korkeakouluissa (46 %) verrattuna ammatilliseen koulutukseen ja lukioon (molemmissa 28 %).
Avoimet vastaukset täydensivät kuvaa arjen esteistä. Esimerkiksi oppimisympäristöt eivät aina tue liikkumista.
“Ulkoiluun ei oikein ole mahdollisuutta, ellei halua kävellä parkkipaikalla.” (aol-opiskelija)
Liikkumisen esteinä mainittiin käytännön huolia, kuten hikoilu päivän aikana. Samalla opiskelijat kuvasivat pitkiä istumisjaksoja kuormittaviksi, erityisesti silloin, kun oppitunneilla ei tarjoudu mahdollisuuksia tauottaa paikallaan oloa liikkumalla.
“Tunneilla ei pidetä taukojumppaa ja varsinkin putkeen pidettävät tunnit tuntuvat rankoilta vain istuskella.” (lukio-opiskelija)
Osallisuuden esteistä käytännön ratkaisuihin
Tulokset viittaavat siihen, että opiskelijat liikkuvat opiskelupäivän aikana enemmän silloin, kun liikkuminen on helposti saavutettavaa, matalan kynnyksen toimintaa ja kytkeytyy luontevasti opiskelupäivän rakenteisiin sekä yhteisöllisyyteen. Samalla havainnot korostavat, että liikkumisen esteet ovat sekä rakenteellisia että kulttuurisia. Niiden purkaminen edellyttää muutoksia oppimisympäristöihin, toimintakulttuuriin ja aikatauluihin sekä opiskelijoiden osallisuuden vahvistamista.
Tammikuussa 2026 järjestetyssä valtakunnallisen Liikkuva opiskelu -toiminnan verkostotapaamisessa oppilaitosten liikkumisen edistämisestä vastaavat henkilöt pohtivat opiskelijoiden osallisuutta ja siihen liittyvien esteiden purkamista. Opiskelijoiden osallisuuden esteiksi tunnistettiin erityisesti ajan ja henkilöstöresurssien puute, opiskelijoiden vähäinen kokemus omista vaikutusmahdollisuuksista, suuret ja hajanaiset oppilaitosrakenteet, osallistumiseen liittyvä arkuus sekä tilalliset rajoitteet. Näitä esteitä voidaan madaltaa tekemällä toiminnasta näkyvää, arkista ja helposti saavutettavaa. Käytävätoiminta, avoimet tilat, helposti saavutettavat tapahtumat sekä opiskelijoiden suosimien viestintäkanavien ja viikkotiedotteiden hyödyntäminen voivat tuoda liikkumismahdollisuudet lähemmäs opiskelijoiden arkea.
Opiskelijoiden sitoutumista voidaan vahvistaa tarjoamalla pieniä ja selkeitä tehtäviä, joihin on helppo osallistua ilman suurta ajallista kuormitusta. Opiskelijat voivat esimerkiksi osallistua tapahtumien markkinointiin, sosiaalisen median sisältöjen tuottamiseen tai käytännön järjestelyihin. Myös oppimistehtäviin integroituvat vastuut, osaamispisteet, todistukset tai muut tunnustukset voivat lisätä osallistumisen mielekkyyttä. Erityisen tärkeää on vahvistaa liikunta- ja hyvinvointitutorien toimintaa, sillä tutorit voivat toimia linkkinä opiskelijoiden ja oppilaitoksen välillä sekä tarjota luontevia mahdollisuuksia vertaistoimintaan.
Koska osa opiskelijoista kokee osallistumisen jännittäväksi, osallisuutta tulisi rakentaa turvallisten ja yhteisöllisten toimintatapojen kautta. Pienryhmätoiminta, tutorryhmät, kohtaamispaikat sekä erilaiset pelilliset tapahtumat ja turnaukset voivat madaltaa osallistumiskynnystä. Myös henkilöstöllä on tärkeä rooli avoimen ja mukaan kutsuvan ilmapiirin luomisessa. Kun opiskelijat saavat konkreettisia mahdollisuuksia vaikuttaa omaa arkeaan koskevien liikkumisratkaisujen suunnitteluun ja toteutukseen, liikkumisen edistämisestä voi muodostua aidosti yhteinen asia koko oppilaitos- tai korkeakouluyhteisölle.
Liikkuva opiskelu
Liikkuva varhaiskasvatus, Liikkuva koulu ja Liikkuva opiskelu kuuluvat Liikkuvat-kokonaisuuteen, jonka avulla edistetään liikunnallista elämäntapaa eri ikä- ja väestöryhmissä.
Liikkuvassa opiskelussa edistetään opiskelijoiden liikkumista, hyvinvointia ja opiskelukykyä toisella asteella ja korkeakouluissa. Opiskelukyky on opiskelijan työkykyä, joka on yhteydessä opintojen sujumiseen, hyvinvointiin ja tulevaan työkykyyn.
Ohjelmien strategisesta johtamisesta vastaavat opetus- ja kulttuuriministeriö ja Opetushallitus ja niitä koordinoi Likes Jyväskylän ammattikorkeakoulussa.
