Varhaislapsuus on motorisen oppimisen kannalta erityisen herkkä ajanjakso, mikä liittyy tämän ikävaiheen nopeaan kasvuun ja kehitykseen (Goodway ym., 2021). Varhaiskasvatuksen tehtävänä on tukea ja kehittää lasten motorisia perustaitoja osana heidän kokonaisvaltaista kehitystään. Siksi säännöllisellä ja ohjatulla liikkumisella – johon sisältyvät motoristen taitojen suunnitelmallinen harjoittelu ja niiden havainnointi – on keskeinen rooli lasten oppimisen ja kokonaisvaltaisen kehityksen tukemisessa (Opetushallitus, 2022).
Varhaiskasvatus Suomessa perustuu lainsäädäntöön ja kansallisiin ohjaaviin asiakirjoihin. Niiden mukaan toiminnan tehtävänä on edistää lapsen kasvua, kehitystä, oppimista ja hyvinvointia (Opetushallitus, 2022; Varhaiskasvatuslaki, 540/2018). Lasten tapa liikkua ja käyttää motorisia taitoja avaavat näkymän heidän kokonaisvaltaiseen kehitykseensä. Liikkuminen toimii lapselle välineenä tutkia ympäristöään, hahmottaa omaa kehoaan sekä kehittää kognitiivisia, sosiaalisia ja psyykkisiä valmiuksia (Libertus & Hauf, 2017; Rico-González ym., 2025).
Motorinen kehitys
Motoriset perustaidot jäsennetään tavallisesti tasapaino-, liikkumis- ja käsittelytaitoihin. Ne kehittyvät varhaisvuosina ja luovat pohjan myöhemmälle liikkumiselle, oppimiselle ja terveydelle (Goodway ym., 2021; Rintala ym., 2016). Käytännössä taitoalueet eivät esiinny erillisinä, vaan limittyvät toisiinsa sujuviksi taitokokonaisuuksiksi. Useimmat liikkumistilanteet edellyttävät usean taidon samanaikaista käyttöä. Esimerkiksi palloleikeissä lapsi liikkuu, käsittelee välinettä ja ylläpitää tasapainoa yhtä aikaa. Motoristen perustaitojen yhdistäminen ja soveltaminen erilaisissa tilanteissa antaa valmiudet tarkoituksenmukaiselle ja sujuvalle toiminnalle (Cleland-Donnelly ym., 2016; Rintala ym., 2016). Taitojen hallinta mahdollistaa osallistumisen leikkeihin ja liikuntaan sekä myönteisten kokemusten syntymisen (Sääkslahti, 2018).
Motorisen kehityksen tarkastelua selkeyttää keskeisten käsitteiden erottaminen. Motorisella kehityksellä tarkoitetaan koko eliniän jatkuvaa muutosta, joka on seurausta yksilöllisten tekijöiden, tehtävien asettamien vaatimusten sekä kulloisenkin ympäristön välisestä vuorovaikutuksesta (Goodway ym., 2021; Newell, 1986). Motorinen oppiminen puolestaan viittaa prosessiin, jossa taidot vahvistuvat harjoittelun, palautteen ja kokemusten myötä (Schmidt & Lee, 2020). Termi motorinen viittaa liikkeiden taustalla vaikuttaviin biologisiin ja mekaanisiin tekijöihin, kun taas liike tarkoittaa silmin havaittavia kehonosien asentojen muutoksia. Motorinen taito määritellään harjoittelun tuloksena syntyväksi, opituksi ja tavoitteelliseksi liikkeeksi tai liikesuoritukseksi, joka edellyttää yhden tai useamman kehonosan hallittua käyttöä (Goodway ym., 2021; Schmidt & Lee, 2020).
Motorinen kehitys etenee yksilöllisesti (Rintala ym., 2016). Vaikka taidot kehittyvät pääosin samassa järjestyksessä, niiden omaksumisen ajankohta vaihtelee merkittävästi yksilöiden välillä. Ikä antaa vain karkean viitteen siitä, milloin tietynlaista osaamista voidaan havaita. Biologinen kypsyminen asettaa lähtökohtia motoriselle kehitykselle, mutta motoristen taitojen kehittyminen edellyttää myös harjoittelua ja monipuolisia liikkumismahdollisuuksia (Malina ym., 2004; Sääkslahti, 2018, s. 51).
Kehityksellinen koordinaatiohäiriö (Developmental Coordination Disorder; DCD) on noin 5–6 prosentilla lapsista esiintyvä motorisen oppimisen vaikeus. Se näkyy motoristen taitojen oppimisen sekä liikkeiden hallinnan haasteina. (American Psychiatric Association, 2022; Käypä hoito -suositus, 2026.) Motoriset taidot jäävät selvästi ikätovereiden taitotasoa heikommiksi ja voi vaikeuttaa arjessa selviytymistä, oppimista, liikkumista ja leikkiä. Varhainen tunnistaminen ja oikea-aikainen tuki edistävät lapsen kokonaisvaltaista kehitystä ja ehkäisevät ongelmien kasautumista (Blank ym., 2019; Cantell ym., 2003).
Motoristen taitojen havainnointi on olennainen osa varhaiskasvatuksen liikuntakasvatusta
Varhaiskasvatuksessa on tärkeää ymmärtää, että oppimiseen voidaan vaikuttaa, vaikka kehityksen rytmi vaihtelee. Motorisen kehityksen tukemisen on todettu voivan edistää myönteisiä kehityspolkuja myös lapsilla, joilla on erilaisia kehityksellisiä tuen tarpeita tai vammoja (Pohjanvirta ym., 2026; Robinson ym., 2015; Smythe ym., 2024).
Varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden (Opetushallitus, 2022) mukaan lapsen tuen tarpeet tulee tunnistaa mahdollisimman varhain ja tuki järjestää viivytyksettä. Tämä korostaa myös motorisen oppimisen vaikeuksien varhaisen tunnistamisen merkitystä, jotta lapsen kehitystä, osallisuutta ja oppimista voidaan tukea tarkoituksenmukaisesti.
Motoristen taitojen havainnointi on siis osa pedagogiikkaa. Se ei ole erillinen tehtävä, vaan liittyy toiminnan suunnitteluun, toteutukseen ja arviointiin (Opetushallitus, 2022; Sääkslahti, 2018). Lasten motorisista taidoista tehdyt havainnot ohjaavat valintoja, kuten mitä seuraavaksi harjoitellaan ja millä tavalla. Kun kasvattaja tunnistaa, miten lapset käyttävät motorisia taitojaan erilaisissa tilanteissa, on helpompi tehdä tarkoituksenmukaisia ratkaisuja (Jaakkola ym., 2017; Rintala ym., 2016). Ilman tietoista motoristen taitojen havainnointia toiminnan suunnittelu voi jäädä hajanaiseksi.
Kasvattajan näkökulmasta tämä voi tarkoittaa esimerkiksi motoristen taitojen havainnoinnin pohjalta tehtyjen tavoitteiden selkiyttämistä. Harjoittelun tavoitteeksi voi muodostua esimerkiksi arjen sujuvuuden, leikkiin osallistumisen tai tietyn taidon oppimisen tukeminen. Liikuntakasvatuksessa tulisi aina ottaa huomioon kokonaisvaltaisesti lasten yksilöllisen kehittymisen vaiheet, motoristen taitojen taso sekä harjoiteltavien tehtävien asettamat vaatimukset (Jaakkola ym., 2017; Sääkslahti, 2018). Motoristen taitojen harjoittelu kannattaa tukea tarvitsevilla lapsilla kohdistaa erityisesti tilanteisiin, joissa motoriset vaikeudet rajoittavat lapsen osallistumista tai toimintaa. Yhteistyö huoltajien sekä muiden ammattilaisten kanssa tukee tavoitteiden saavuttamista ja johdonmukaisten tukikäytäntöjen toteutumista. (Käypä hoito -suositus, 2026.)
Tutkimuksesta käytäntöön: Piilosta Musatossuihin
Musatossut-hankkeessa kehitetyt Liikeohjeet perustuvat Piilo-tutkimukseen (Sääkslahti ym., 2021), jossa kehitettiin väestötason seurantaan soveltuvia mittareita 4–6-vuotiaiden motoristen taitojen arviointiin (Iivonen ym., 2021).
Liikeohjeet tekevät tutkimustiedosta käytännössä hyödynnettävää. Ne tarjoavat rakenteen, jonka avulla liikkumista voidaan tarkastella johdonmukaisesti arjessa. Suoritusta kuvataan sekä laadullisten että määrällisten tekijöiden kautta, eli miltä motorinen taito sen eri vaiheissa näyttää ja miten sitä voidaan harjoitella. Videoesimerkit tukevat havainnointia.
Motoristen taitojen havainnointi ja arviointi perustuvat liikkeen keskeisiin ydinkohtiin eli laatutekijöihin. Niiden ilmeneminen suorituksessa kuvaa taidon hallintaa. Tällöin liikkeen ajalliset ja tilalliset ydinkohdat jäsentyvät tarkoituksenmukaiseksi kokonaisuudeksi, ja lapsi pystyy käyttämään taitoa erilaisissa tilanteissa.
Liikeohjeissa motoriset taidot kuvataan alkeis-, kehittyvällä ja perustasolla, ja nämä esitetään myös videoilla. Kehittynyttä tasoa, jonka lapset voivat oppia vielä edellä mainittujen jälkeen, ei ole kuvattu videoilla. Se näkyy sujuvana, tilanteeseen mukautuvana liikkumisena, usein leikeissä ja liikuntaharrastuksissa ennemmin kuin yksittäisenä taitosuorituksena (Cleland-Donnelly ym., 2016). Yksittäinen suoritus ei siis määritä lapsen osaamista, vaan sitä tarkastellaan osana laajempaa kokonaisuutta, jossa vaikuttavat esimerkiksi motivaatio ja tilanne.
Musatossujen liikeohjeissa taitojen oppimista tuetaan laadullisen havainnoinnin avulla, jossa jokaisen taidon osalta on kuvattu viisi keskeistä ydinkohtaa eli laatutekijää. Liikeohjeissa käytetty 1–5 pisteen asteikko pohjautuu Piilo-tutkimuksen arviointimenetelmään ja toimii ennen kaikkea taitojen kehittymisen seurannan tukena ryhmätasolla. Sen avulla voidaan havainnoida, tapahtuuko lasten motorisissa taidoissa muutoksia harjoittelun myötä. Lisäksi opetusvinkeissä on huomioitu tehtävien eriyttäminen sekä helpompaan että haastavampaan suuntaan, mikä mahdollistaa taitojen harjoittelun lapsen yksilöllisen taitotason mukaisesti. Tämä tukee yksilöllistä oppimista, osallistumista ja motivaation ylläpitämistä.
Liikeohjeiden käyttö käytännössä
Liikeohjeiden käyttö etenee selkeän toimintatavan mukaan. Taito valitaan, siihen perehdytään, havainnointia harjoitellaan ja toimintaa toteutetaan käytännössä. Havainnot kirjataan, ja niiden pohjalta toimintaa suunnataan eteenpäin. Liikeohjeet on tuotettu verkkoon vapaasti hyödynnettäväksi (Musatossut, ei pvm.).
Seuraava arjen esimerkki vauhdittomasta pituushypystä havainnollistaa, miltä työskentely voi näyttää käytännössä.
Varhaiskasvatusryhmässä lapset leikkivät jänishyppyleikkiä. Osa lapsista osallistuu sujuvasti, mutta kaikille hyppiminen ei ole vielä helppoa. Kasvattaja päättää tarkastella tilannetta tarkemmin ja ottaa vauhdittoman pituushypyn harjoittelun tavoitteeksi.
Kasvattaja perehtyy liikeohjeeseen. Hän käy läpi suorituksen kuvauksen, lapselle annettavat ohjeet sekä havainnointikriteerit. Lisäksi hän katsoo mallivideoita, joiden avulla muodostuu kuva siitä, miltä eri taitotasot näyttävät.
Seuraavaksi taito liitetään osaksi liikuntatuokiota. Tilaan rakennetaan rata, jonka yhtenä pisteenä on hyppypaikka. Suoritus tehdään luistamattomalla voimistelumatolla, johon merkitään ponnistuskohta.
Lapset käyvät hyppypisteellä useamman kerran. Kasvattaja seuraa suorituksia sivulta, jotta liikkeen vaiheet erottuvat selkeästi. Hän kirjaa havaintoja esimerkiksi ponnistuksesta, käsien käytöstä ja alastulosta. Havainnointia voidaan jakaa useammalle kierrokselle, jolloin huomio kohdistuu kerralla vain muutamaan asiaan. Jos ryhmässä on toinen aikuinen, hän voi ohjata muuta toimintaa havainnoinnin aikana. Suorituksia voidaan myös videoida myöhempää havainnointia varten. Tällöin kasvattaja voi tarkastella liikettä rauhassa jälkikäteen ja tarvittaessa hidastettuna. Videointi auttaa kiinnittämään huomiota liikkeen yksityiskohtiin, jotka voivat jäädä vaikeasti havaittaviksi suorituksen aikana.
Havaintojen perusteella kasvattaja suunnittelee tarkemmin seuraavia harjoituksia. Osalle lapsista tehtävää helpotetaan harjoittelemalla yksittäisiä liikkeen osia, kuten kahdella jalalla ponnistamista. Toisille lapsille haastetta lisätään esimerkiksi hyppäämällä esteen yli tai yhdistämällä liikkeeseen rytmiä ja musiikkia.
Hyppelyä harjoitellaan myös muissa arjen tilanteissa, kuten ulkona ja siirtymissä. Leikki, mielikuvat ja rytmi tukevat tekemistä. Lapsi voi esimerkiksi hypätä jäniksen tavoin tai ponnistaa mahdollisimman pitkälle niin kuin mäkihyppääjä.
Kun harjoittelu yhdistetään musiikkiin ja leikkiin, toiminta saa lisää merkityksiä. Musiikki rytmittää liikettä ja tukee keskittymistä. Lapsi ei harjoittele irrallista suoritusta, vaan toimii tilanteessa, jossa keho, tunne ja vuorovaikutus liittyvät toisiinsa (Loimusalo-Lipiäinen ym., 2025).
Motorinen oppiminen edellyttää toistoa, sopivia haasteita ja myönteistä ilmapiiriä. Tehtävien muuntelu auttaa löytämään kullekin lapselle mieluisan tason. Harjoittelussa voidaan vaihdella esimerkiksi liikkeen suuntaa, tasoa, voimaa, tilaa ja ajoitusta. Näin harjoittelu pysyy monipuolisena ja tarjoaa erilaisia tapoja onnistua. (Goodway ym. 2021; Cleland-Donnelly ym. 2016.)
Lapsilla, joilla on motorisen oppimisen vaikeuksia, oppimista voidaan tukea Cognitive Orientation to daily Occupational Performance (CO-OP) -lähestymistavasta tutun ohjatun oivaltamisen keinoin, jolloin lapsi osallistuu aktiivisesti ratkaisujen löytämiseen ja oman toimintansa arviointiin (Käypä hoito -suositus, 2026). Motorisen oppimisen tukemisessa tehtävän pilkkominen pienempiin vaiheisiin auttaa lasta hahmottamaan ja harjoittelemaan monimutkaisia taitoja. Kun lapsi oppii taidon keskeiset ydinkohdat, niitä voidaan vähitellen yhdistää sujuvaksi kokonaisuudeksi.
Yhteiskehittäminen vahvistaa käytettävyyttä
Liikeohjeita on kehitetty yhteistyössä varhaiskasvatuksen ammattilaisten kanssa. Musatossut-työpajoissa materiaalia pidettiin selkeänä ja arkeen sopivana. Erityistä kiitosta saivat tiivis esitystapa ja videot. Kehittämistarpeita nähtiin esimerkiksi visuaalisessa selkeydessä ja materiaalin laajemmassa hyödyntämisessä. Myös huoltajille suunnattua viestintää pidettiin tärkeänä.
Liikeohjeet muodostavat jäsennellyn tavan havainnoida ja tukea lasten motorisia taitoja varhaiskasvatuksessa. Ne yhdistävät tutkimustiedon ja käytännön työskentelyn. Kun harjoittelu liitetään leikkiin, musiikkiin ja arjen tilanteisiin, liikkuminen on lapselle merkityksellistä. Siksi sille on tärkeää varata aikaa ja tilaa varhaiskasvatuksessa.
Musatossut
Syksyllä 2024 käynnistyneessä Musatossut-hankkeessa (ESR 1.9.2024–31.7.2027) tartutaan musiikin ja liikkumisen läheiseen yhteyteen viemällä varhaiskasvatukseen ja esiopetukseen musiikkia ja liikkumista yhdistäviä helppoja arkipedagogisia menetelmiä. Hankkeessa kiinnitetään huomiota varhaiskasvatuksen ammattilaisten taitoihin havainnoida ja tukea lasten motoristen taitojen kehitystä. Hankkeessa levitetään myös tietoa musiikin, tanssimisen ja liikkumisen vaikutuksista hyvinvointiin ja oppimisen edellytyksiin.
Hankkeen toteuttavat Jyväskylän ammattikorkeakoulu yhdessä Jyväskylän Koulutuskuntayhtymä Gradian sekä ja Itä-Suomen yliopiston kanssa. Valtakunnallista hanketta rahoittaa Euroopan sosiaalirahasto, ja se on yksi meneillään olevan Rakennerahastokauden strategisia hankkeita.
