Erilaiset oppimisen haasteet vaikuttavat opinnoista selviytymiseen. Oppimisen haasteet ovat kuitenkin vain yksi yksilön ominaisuus ja jokaisella opiskelijalla on myös vahvuuksia. Opiskelijat tulisikin nähdä kokonaisina ihmisinä, joilla on potentiaalia kasvaa, kehittyä ja oppia opintojensa aikana (vrt. Korkeamäki 2010; 2021).
Opiskelijan tuki ammattikorkeakoulussa perustuu yhdenvertaisuuslakiin (1325/2014), jonka perusteella koulutuksen järjestäjän ja tämän ylläpitämän oppilaitoksen on ryhdyttävä tarvittaviin toimenpiteisiin yhdenvertaisuuden toteutumisen edistämiseksi. Yhdenvertaisuuden edistäminen näkyy Jyväskylän ammattikorkeakoulun ([Jamk], ei pvm.-b) arvoissa. Jamkissa moninaisuus nähdään rikkautena ja kaikille tarjotaan yhtäläiset mahdollisuudet opiskeluun ja työn tekemiseen.
Opetus- ja kulttuuriministeriö on edistänyt korkeakoulujen saavutettavuustyötä (Kosunen, 2021), ja kaikilla korkeakouluilla tulee olla saavutettavuussuunnitelma. Jamkin (ei pvm.-a) saavutettavuussuunnitelman mukaan saavutettavuus tarkoittaa sitä, että jokainen opiskelija ja henkilökuntaan kuuluva voi tuntea yhdenvertaisuutta ja osallisuutta riippumatta henkilökohtaisista ominaisuuksistaan tai elämäntilanteestaan. Korkeakoulun tilat, sähköiset järjestelmät, oppimisympäristöt, opetusmenetelmät ja asenneilmapiiri mahdollistavat henkilökohtaisilta ominaisuuksiltaan monenlaisten sekä erilaisissa elämäntilanteissa elävien opiskelijoiden osallisuuden ja yhdenvertaisuuden. Jamkin palvelut ovat tasa-arvoisesti ja tasalaatuisesti kaikkien saatavilla, ja jokaisella on yhtäläiset oikeudet koulutukseen. Saavutettavuuteen kuuluvat myös yksilölliset opintojärjestelyt, joihin opiskelijalla on oikeus, sillä yhdenvertaisuuteen kuuluu oikeus saada tukea.
Jamkin erityisopettaja Maria Rautio haastatteli syksyn 2025 aikana Jamkin yksiköiden koulutuspäälliköitä, koulutusvastaavia, osaamispäälliköitä tai päälliköitä, joista tässä artikkelissa käytetään yhdenmukaista nimitystä koulutuspäällikkö. Haastatteluja toteutettiin yhdeksän, ja niissä oli mukana alan opinto-ohjaaja. Haastattelussa kartoitettiin koulutuspäälliköiden ja opinto-ohjaajien käsityksiä yksikkönsä opiskelijoiden tuen tarpeista, opetushenkilöstön koulutuksen ja konsultaation tarpeista sekä erityisopettajan työn kuvan kehittämisestä. Tässä artikkelissa keskitytään koulutuspäälliköiden käsityksiin tuen tarpeista ja toteutetuista tukitoimista.
Aineisto kerättiin osana Jamkin sisäistä LuoVuutta-kehittämishanketta, jossa yhden osahankkeen tavoitteena on erityisopettajan työnkuvan kehittäminen Jamkiin. Haastatteluja varten osallistujilta pyydettiin suostumus tutkimukseen osallistumiseen sekä henkilötietojen käsittelyyn ja heitä informoitiin haastattelujen käytöstä anonyymisti julkaisussa.
Millaisia tuen tarpeita opiskelijoilla eri yksiköissä on?
Kaikki haastateltavat tunnistivat yksikössään opiskelijoilla erilaisia tuen tarpeita. Tuen tarpeet vaihtelevat kuitenkin yksiköittäin. Tähän vaikuttaa varmasti se, että alat kiinnostavat eri tavoin erilaisia oppijoita. Toisaalta eri aloille on erilaisia sisäänpääsyvaatimuksia: osaan on helppo päästä ja toisilla aloilla kilpailu opiskelupaikoista on kovaa.
Perinteiset erityispedagogiset haasteet, oppimisvaikeudet, näkyvät kaikissa yksiköissä. Korkeakoulutuksessa oppimisen vaikeudet näkyvät niin kutsuttuina spesifeinä oppimisvaikeuksina, useimmiten lukemisen ja kirjoittamisen (luki) vaikeutena tai matematiikan oppimisen vaikeutena (Ahonen ym., 2021). KOTT-tutkimuksen (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos [THL], 2024) mukaan lukemisen ja kirjoittamisen vaikeuksia on noin 11 prosentilla korkeakouluopiskelijoista. Matemaattisten oppimisvaikeuksien kohdalta vastaavaa lukua ei ole saatavissa, mutta arvioiden mukaan noin 3–7 prosentilla väestöstä on matemaattisia oppimisvaikeuksia (Koponen ym., 2021). Lisäksi matematiikan opiskelua voivat haastaa huonot perustaidot matematiikassa, muut oppimisvaikeudet tai niin kutsuttu matematiikka-ahdistus (Räsänen & Koponen, 2011).
”No sitten jos on niin kun lukihäiriötaustaa niin ne yleensä tulee… tulee tota näkyviin erityisesti ehkä näissä Jamkin yhteisissä opinnoissa.” (Koulutuspäällikkö, haastattelu 4)
”—toki nää matemaattiset ja luki… lukivaikeuden kirjoittamiseen, lukivaikeudet… niitä on tosi niin kun tai siis on paljon.” (Koulutuspäällikkö, haastattelu 9)
Puhuttaessa neurokirjon haasteista viitataan tarkkaavuuden vaikeuksiin (ADHD) ja autismin kirjon haasteisiin. Tällä hetkellä neurokirjosta puhutaan paljon julkisessa keskustelussa ja nuoret ja aikuiset ovat hakeneet diagnooseja enenevissä määrin (Lipponen & Aaltonen, 2025). Tutkijoiden arvioiden mukaan neurokirjon haasteita on noin 7 prosentilla ammattikorkeakouluopiskelijoista (THL, 2024). Myös haastateltavat tuovat esille, että neurokirjon haasteet näkyvät ammattikorkeakoulun arjessa.
”Varmasti neurokirjan tietyt, tietyt tota jutut saattaa olla, että korostetusti näyttäytyy ehkä autismin piirteitä… saattaa olla osa osalla opiskelijoista.” (Koulutuspäällikkö, haastattelu 4)
”Niin kun ADHD tai tämmöisiä niin niitä musta tuntuu että niitä tulee niin kun todella paljon niinku ihan diagnooseja.— En mä ole ennen niinku kohdannut että niitä on ehkä että niitä on selvästi niin kun varmaan niinku diagnosointi tai tämmöinen niin kun on on niin kun kehittynyt paljon.” (Koulutuspäällikkö, haastattelu 9)
Tuen tarpeet ovat vuosien saatossa laajentuneet. Korkeakouluopiskelijoilla on aiempaa enemmän mielenterveyden haasteita (Korkeamäki ym., 2023), jotka voivat vaikuttaa sekä oppimiseen että elämänhallintaan laajemmin. Haastateltavat nostivat esille näitä mielen hyvinvointiin liittyviä haasteita.
”Sitten siihen lisäksi mielenterveyshaasteita, niin kyllä niitä meidän meidänkin opiskelijoissa toki on.” (Opinto-ohjaaja, haastattelu 2)
”No mielenterveyden haasteet on varmaan sellainen kasvussa oleva asia. … Sellaiset niinku opiskelua ja normaalia elämää häiritsevien mielenterveyden haasteet on varmaan lisääntymään päin.” (Koulutuspäällikkö, haastattelu 4)
Uutena huolenaiheena ovat myös nousseet esille korkeakouluopiskelijoiden heikot geneeriset taidot. Korkeakoulukontekstissa geneerisillä taidoilla tarkoitetaan analysointia ja ongelmanratkaisua, argumentatiivista kirjoittamista, kielen hallintaa, kriittistä lukutaitoa ja arviointia, tieteellistä ja määrällistä päättelyä sekä argumenttien analysointia. Kappas! -hankkeen (Ursin ym., 2021) tuloksista käy ilmi, että 62 prosentilla ammattikorkeakouluopiskelijoista geneeriset taidot olivat opintojen alussa korkeintaan tyydyttävällä tasolla. Osalla opiskelijoista on haasteita myös opiskelussa tarvittavissa perustaidoissa, kuten lukemisessa ja kirjoittamisessa, vieraissa kielissä ja matematiikassa.
”Mutta vuosien myötä se englanti ja ruotsi on sieltä [haasteiden joukosta] lähes hävinnyt kokonaan pois ja sinne tilalle on tullut kantasuomalaisten kyky kirjoittaa suomen kieltä eli omaa äidinkieltä ja nimenomaan siinä opinnäytetyövaiheessa.” (Koulutuspäällikkö, haastattelu 1)
Akateemisten perustaitojen lisäksi myös arjen hallintaan liittyvät perustaidot ovat haastateltavien mukaan osalta opiskelijoista kadoksissa. Nämä taidot linkittyvät tiukasti paitsi opiskeluun, myös niin kutsuttuihin työelämätaitoihin. Elämänhallinnan haasteet saattavat kytkeytyä opiskelijan oppimisvaikeuksiin, tai ne saattavat näkyä ihan irrallisina haasteina.
”Näkyy niinku monella kohtaa ihan niinku tämmöisten perustaitojen kohdalla. Että ymmärretään vastata puhelimeen, kun esihenkilö soittaa tai asiakas soittaa tai että ilmaannutaan työpaikalle ajallaan ja muuta niin että… että niin kun hyvin hassujen ongelmien kanssa me ollaan tekemisissä.” (Koulutuspäällikkö, haastattelu 5)
”Ihan tämmöinen oma ajankäytön hallintaan liittyvä haaste, että se… se ei liity edes opiskeluun, vaan ylipäätään niinku se on elämänhallintaan ja se heijastelee.” (Koulutuspäällikkö, haastattelu 6)
Kansainvälisten opiskelijoiden kohdalla tuen tarpeet jäävät helposti piiloon, kun opiskelijat eivät kulttuurisista syistä tuo niitä esille, eivätkä välttämättä ole tietoisia korkeakoulussa tarjolla olevista tukitoimista.
”Se tietoisuus ja tunnistaminen ja että meillä olisi niinku jotain edes alkeellisia tapoja auttaa niitä ihmisiä, jotka tulee ei-äidinkielellään tekemään jotakin asiaa niinku me ei päästä jyvälle, että kummasta on kysymys. Sekö että silloin joku nepsyhäiriö lukivaikeus vai sekö että se ei yksinkertaisesti vaan osaa kieltä?” (Koulutuspäällikkö, haastattelu 5)
Kansainvälisten opiskelijoiden oppimisen haasteet tunnistettiin erityisesti niissä yksiköissä, joissa heitä opiskelee enemmän. Sekä opiskelijat että henkilöstö kuitenkin tarvitsisivat lisätietoa oppimisen haasteista ja niihin tarjolla olevista tukimuodoista.
”Että me saataisiin jotenkin sitä tietoisuutta myös niinku meidän kv-opiskelijoille sitten levitettyä siitä, että hekin osaisivat hakeutua niinku palvelujen piiriin, mikäli tunnistavat itsessään… itsessään jotain… jotain, niin kun oppimisvaikeuksiin liittyvää.” (Opinto-ohjaaja, haastattelu 7)
Mitä tukitoimia yksiköissä on saatavilla?
Haastatteluissa käy ilmi, kuinka eri lailla opetus toteutuu eri yksiköissä. Suurimmassa osassa painitaan isojen ryhmäkokojen kanssa, jolloin aikaa yksittäiselle opiskelijalle ja hänen ongelmilleen on vain vähän. Musiikkikampus ja ammatillinen opettajakorkeakoulu näyttäytyvät tästä poikkeavina. Musiikkikampuksella ryhmät ovat pieniä ja opetus toteutuu paljon yksilöopetuksena. Ammatillisessa opettajakorkeakoulussa vastuuopettaja kulkee pienen ryhmän kanssa ja pystyy joustamaan ja räätälöimään opetusta ja tukitoimia. Todennäköisesti näistä syistä päätöksiä yksilöllisistä opintojärjestelyistä tehdään hyvin vähän.
Kysyttäessä millaisia tukitoimia yksikössä on tarjolla, osa haastateltavista lähtee liikkeelle yksilöllistä opintojärjestelyistä ja niistä tehdyistä päätöksistä. Vuonna 2025 Jamkissa tehtiin 390 päätöstä (8.12. mennessä). Ensimmäisen vuoden opiskelijoille päätöksiä yksilöllisistä opintojärjestelyistä tehtiin 208, mikä on noin 8,4 prosenttia aloittaneista opiskelijoista. Yksilölliset opintojärjestelyt painottuvat paljon arviointiin liittyviin erityisjärjestelyihin, kuten lisäaika kokeissa tai rauhallinen koetila.
”Meillä tehdään kyllä tosi paljon näitä yksilöllisen tuen päätöksiä ja muuta, että ne sitten ikinä uskonut, kun tähän tehtävään tuli, että miten paljon niitä ihan oikeasti tulee. Että tarvetta tuntuu olevan näille.” (Koulutuspäällikkö, haastattelu 5)
Jamkin toimintamallissa opinto-ohjaaja arvioi opiskelijan kokonaistilanteen ja tekee suosituksen haettavista tukitoimista ja ohjaa opiskelijan tarvittaessa opintopsykologille ja/tai erityisopettajalle. Opinto-ohjaajat tuovat haastatteluissa esille, että he pärjäävät lievien oppimisen haasteiden kanssa, mutta kun opiskelijalla on isompia vaikeuksia, opinto-ohjaaja ohjaa hänet erityisopettajalle.
”Jossain selvissä asioissa [opiskelija] on suoraan yhteydessä erkkaan, mut mä itse näen sen opon sille aika hyvänä semmoisena niin kun välipykälänäkin siinä.” (Opinto-ohjaaja, haastattelu 3)
”Mutta sitten kun mennään spesifimpään erityisen tuen tarpeeseen, niin ei mulla siihen, siihen ole kyllä keinoja.” (Opinto-ohjaaja, haastattelu 2)
Yksiköissä on tarjolla paljon erilaisia tukitoimia, joihin opiskelija voi osallistua. Näitä ovat esimerkiksi tukiopintojaksot ja tukipajat. Tukiopintojaksoja tarjotaan akateemisesta kirjoittamisesta, opiskelutekniikoista, vieraista kielistä ja matematiikasta. Eri yksiköissä toteutetaan vaihtelevasti erilaisia matalan kynnyksen tukitoimia, esimerkiksi Kielikeskuksen läksypaja, hyvinvointiyksikön LaskuPaja sekä IT-opiskelijoiden LUMA-tupa. Kaikissa yksiköissä ei kuitenkaan tällä hetkellä ole systemaattisesti tarjolla esimerkiksi Opinnäytetyö valmiiksi -pajoja.
Millaista tukea erityisopettajalta toivotaan?
Ammattikorkeakouluissa erityisopettajien määrä on lisääntynyt vähitellen (Räty ym., 2025), kun opiskelijoiden oppimisen haasteet ovat tulleet näkyviksi myös niissä. Vieläkään ei kaikissa ammattikorkeakouluissa toimi erityisopettajaa, mutta Jamkissa erityisopettaja on toiminut vuodesta 2022. Erityisopettajan työnkuvaa on tarkasteltu Yhteisöllinen ja yhdenvertainen ammattikorkeakoulu -hankkeessa vuosina 2021–2023 (Jamk, ei pvm.-a), ja nyt osana LuoVuutta-hanketta sitä pyritään yhä tarkentamaan.
Erityisopettajan ydinosaamista on oppimisen vaikeuksien tuntemus ja yksilöllisten polkujen suunnittelu. Korkeakoulussa tuki on useimmiten ohjauksellista: tukea opiskelustrategioihin, ajanhallintaan ja toiminnanohjaukseen (Räty ym., 2025). Konsultatiivinen tuki korostuu erityisopettajan työssä, ja erityisesti korkeakoulussa, missä erityisopettajia on niin vähän suhteessa muuhun opettajakuntaan.
Haastateltavat nostavat tärkeäksi asiaksi sen, että on mahdollisuus lähettää opiskelija keskustelemaan erityisopettajan kanssa silloin, kun hänellä on selkeä oppimisen haaste. Erityisopettajan ohjaus voi rohkaista opiskelijaa rakentamaan opiskelua omien vahvuuksien päälle ja toisaalta pyytämään apua ja tukea tarvittaessa.
”Mä näen ihan tosi mahtavana nyt sen että… että mä pystyn lähettämään vaikka erityisopettajalle, että käyt juttelemassa ja selvitetään tää lukivaikeus vaikka nyt ensin.” (Opinto-ohjaaja, haastattelu 3)
Toisaalta erityisopettajalta toivottiin konsultatiivista tukea. Opettajat voivat hakea sitä pohtiessaan, kuinka toimia jonkun opiskelijan kanssa. Erityisopettajan avoimia pop up -tunteja pidettiin tärkeinä, sinne voi opettaja hakeutua matalalla kynnyksellä ja erityisopettaja tulee tutuksi.
”Että hän ottaa erityisopettajaan yhteyttä ja pyytää ehkä sieltä ajatusta, vinkkiä tai… tai kenen kanssa voisi tehdä yhteistyötä.” (Koulutuspäällikkö, haastattelu 1)
Erityisopettajalta toivottiin myös erilaista koulutusta tai sparrausta opettajakunnalle. Kaikissa haastatteluissa toivotettiin erityisopettaja tervetulleeksi tukemaan yksikön opettajia.
”Kyllä ja sitten mä luulen, että meidän… mä voisin hyvin nähdä semmoisen aika hedelmällisen keskustelun, vaikka meidän instituutin tasollakin, että jos tulisit vaikka käymään johonkin meidän tapaamiseen tai näin.” (Opinto-ohjaaja, haastattelu 7)
Eväitä erityisopettajan työn kehittämiseen
Korkeakouluopiskelijoiden tuen tarpeet on tunnistettu ja tunnustettu myös Jamkissa. Haastatteluissa esille nousseet opiskelijoiden haasteet vastaavat hyvin korkeakouluopiskelijoiden tuen tarpeista käytävää keskustelua (Korkeamäki & Vuorento, 2024; Sointu ym., 2024; THL, 2024). Perinteisten oppimisvaikeuksien rinnalle ovat nousseet huoli opiskelijoiden heikoista perustaidoista sekä erilaiset mielenterveyden ja arjenhallinnan haasteet.
Yksiköissä on kehitetty paljon tukitoimia, mutta haastattelujen perusteella ne toteutuvat eri tavoin eri yksiköissä. Työ yhdenmukaistamisen eteen on tärkeää, jotta opiskelijat olisivat tulevaisuudessa keskenään tasa-arvoisessa asemassa.
Haastattelukierros tuotti erityisopettajan näkökulmasta erittäin mielenkiintoista ajantasaista tietoa opiskelijoiden tuen tarpeista sekä niiden yksikkökohtaisista eroista. Samalla koulutuspäällikkö ja opinto-ohjaaja pääsivät päivittämään yhteistä ymmärrystä yksikkönsä tilanteesta. Kerätyn tiedon varassa on mahdollista rakentaa erityisopettajan työnkuvaa sellaiseksi, että se vastaa nykyistä paremmin olemassa oleviin tarpeisiin. Haastattelujen kautta tarjoutui myös tilaisuus konkreettiseen jalkautumiseen yksiköihin sekä yhteistyön käynnistämiseen. Iso korkeakoulu on tullut erityisopettajalle tutuksi koulutuspäällikkö ja yksikkö kerrallaan. Syksyllä 2025 erityisopettaja vieraili musiikkikampuksella ja teknologiayksikössä, ja keväällä 2026 ovat vuorossa hyvinvointiyksikkö ja biotalousinstituutti.
Haastateltujen koulutuspäälliköiden ja opinto-ohjaajien toiveet erityisopettajan työnkuvasta ovat kahdenlaisia: Erityisopettajalta toivotaan tukea niille opiskelijoille, joilla on suurempia oppimisen haasteita. Lisäksi erityisopettajan toivotaan tukevan, konsultoivan ja kouluttavan henkilökuntaa. LuoVuutta-hankkeessa jatketaan erityisopettajan työnkuvan kehittämistä, jotta erityisopettajan niukka resurssi voidaan kohdentaa siten, että se parhaalla mahdollisella tavalla tukee opiskelijoita ja opettajia.