Ammatillisen koulutuksen oppimisen tuen lainsäädäntö on muuttumassa 1.8.2026 lähtien (Laki ammatillisesta koulutuksesta annetun lain muuttamisesta 1078/2024). Uudistunut lainsäädäntö liittyy pääministeri Petteri Orpon hallituksen hallitusohjelmaan (Valtioneuvosto, 2023), jossa yhtenä tavoitteena oli selkeyttää ja yhtenäistää oppimisen tukea varhaiskasvatuksesta toiselle asteelle. Muutokset on valmisteltu yhtä aikaa perusopetuksen (Hallituksen esitys [HE], 114/2024) ja lukiokoulutuksen uudistusten kanssa (HE, 159/2024).
Uudistusten tavoitteena on vastata oppilaiden ja opiskelijoiden yhä moninaisempiin tuen tarpeisiin. Perusopetuksen osalta tavoitteena on vähentää hallinnollista kirjaamista ja suunnata erityisopettajien aikaa oppilaiden kanssa tehtävään työhön (HE, 114/2024). Ammatillisessa koulutuksessa tavoitteeksi on asetettu opiskelijan oikeus saada tarvitsemaansa erityispedagogista tukea erityisopettajalta (HE, 161/2024).
Uudistukset liittyvät käynnissä olevaan yhteiskunnalliseen keskusteluun inklusiivisesta koulutuksesta (esim. Ainscow, 2020). Myös ammatillisessa koulutuksessa tavoitteena on koulutuksen inklusiivisuus (Seppälä ym., 2024), jolloin opiskelijoiden moninaisuus ja mahdolliset tuen tarpeet huomioidaan koulutuksen suunnittelussa ja toteutuksessa. Inklusiivisen koulutuksen keskiössä on, että opiskelija voi opiskella yhdessä muiden kanssa ja saa tarvitsemansa tukitoimet (esim. Hornby, 2015).
Lainsäädäntömuutoksissa kuljetaan kohti ryhmässä toteutettavia tukitoimia kaikilla kouluasteilla. Perusopetuksen lainsäädännössä tätä kutsutaan ryhmäkohtaiseksi tueksi (HE, 114/2024) ja toisen asteen kontekstissa oppimisen tueksi (HE, 159/2024; HE, 161/2024). Perusopetuksen yksilökohtaiset tukitoimet, lukiokoulutuksen erityisopetus ja ammatillisen koulutuksen erityinen tuki on tarkoitettu tilanteisiin, joissa tämä ryhmäkohtainen tai oppimisen tuki ei ole riittävää (HE, 114/2024; HE, 159/2024; HE, 161/2024).
Ammatillisen koulutuksen toimintaympäristössä on tapahtunut paljon muutoksia viime vuosina. Uusi lainsäädäntö tuli voimaan 2018 ja siinä koulutus kulki kohti henkilökohtaistamista ja yksilöllisiä opinpolkuja (HE, 39/2017). Ammatillinen koulutus on kantanut päävastuuta myös vuonna 2021 voimaantulleesta oppivelvollisuuden laajentamisesta, kun toisen asteen koulutuspaikka taattiin kaikille perusopetuksen päättäville (HE, 173/2020; Kilpeläinen & Rumpu, 2025). Lisääntynyt tietoisuus mielenterveyden haasteista (Korkeamäki ym., 2023) sekä koronapandemia ja sen jälkiseuraukset (Owal-group, 2021) ovat myös tuoneet haasteita koulutuskentällä.
Oppimisen tuen muutosten kanssa samanaikaisesti tulee voimaan myös muutoksia rahoitukseen. Erityisen tuen osalta erillinen erityisen tuen kerroin poistuu, mutta tämän sijasta koulutuksen järjestäjä saa sitä suuremman rahoituksen, mitä matalammalla perusopetuksen päättötodistuksen keskiarvolla tai aiemmalla koulutustasolla opiskelijat tulevat oppilaitokseen. Samalla rahoituksessa tulee enemmän painoarvoa opiskelijan työllistymiselle tai siirtymiselle jatko-opintoihin valmistuttuaan (HE, 161/2024). Rahoituksen muutos haastaa ammatillisen koulutuksen järjestäjän toimintatapoja.
Aineiston hankinta ja analysointi
Kohti inklusiivista ammatillista koulutusta (INKLU) -hankkeessa viisi ammatillisen koulutuksen järjestäjää kehittävät omia erityisen tuen prosessejaan. Osana hankkeen arviointia näille viidelle hankkeeseen osallistuvalle koulutuksen järjestäjälle toteutettiin focus-ryhmähaastattelut (Puusa ym., 2020) helmi-maaliskuussa 2025. Haastatteluissa käsiteltiin erityisopetuksen kehittymistä yleensä ammatillisessa koulutuksessa sekä siihen vaikuttavia tekijöitä. Tässä artikkelissa aineistoa käytetään vain siltä osin, kun haastateltavat kuvasivat valmistautumista 1.8.2026 tuleviin oppimisen tuen muutoksiin.
Haastatteluihin osallistuivat INKLU-hankkeen projektityöntekijät sekä johdon edustaja tai edustajat jokaisesta hankkeeseen osallistuvasta oppilaitoksesta, yhteensä 15 henkilöä. Hankesopimuksessa oli kirjattu lupa haastattelujen käyttöön asiantuntija- ja tutkimusartikkeleissa, minkä lisäksi jokaisen haastattelun alussa pyysin suullisen luvan aineiston käyttöön kaikilta osallistujilta. Aineiston analysoin teema-analyysin (Brown & Clarke, 2022) avulla teemoittelemalla aineisto aineistolähtöisesti.
Koulutuksen järjestäjät valmistautuvat muutokseen
Kaikki haastatteluun osallistuneet koulutuksen järjestäjät pohtivat tulevaa muutosta ja sen vaatimia toimenpiteitä oppilaitoksessa. Oppimisen tuen muutokset ovat koulutuksen järjestäjälle, sen johdolle ja erityisopettajille iso muutos. Useat haastateltavat nostivat esille, että oppilaitoksen toiminnan ja käsitteiden tulee muuttua suhteessa lainsäädäntöön ja sen käsitteistöön. Yksi haastateltavista tiivistää ajatukset seuraavasti:
”Mutta justiinsa että nämä muutokset sitten nyt toivottavasti siivittää sitä, että siihen herätään nyt enempi, että oikeasti pitää jotakin meidän nyt sitten tehdä… Kun tulee voimaan sitten tietynlaiset asiat.” (H2/1)
Aineiston analyysissä nostettiin haastatteluista neljä teemaa: 1) tuen uudet käsitteet, 2) osaamisessa tarvittava muutos, 3) prosessien ja toimenkuvien selkiyttäminen sekä 4) muutosjohtajuus. Seuraavassa käsittelen näitä teemoja tarkemmin.
Uudet tuen käsitteet
Haastateltavat ottivat haltuun uusia käsitteitä: mietittiin, mitä tarkoitetaan oppimisen tuella ja erityisellä tuella. Vanhoja, jo käytössä olevia toimintoja sijoitettiin näihin uusiin käsitteisiin ja toisaalta etsittiin uusia sisältöjä ja toimintatapoja tuleville käsitteillä. Samalla pyrittiin hahmottamaan, millaisia muutoksia lainsäädännön muutokset tarkoittavat oppilaitoksen käytänteille ja toimintatavoille.
”— niinku oppimisen tukea, joka tarkoittaa sinne just sinne luokkaan, että… että sitä niinku jotenkin tehostettua sitten niinku ennen aikaan… tai niinku varhaisessa vaiheessa annettua tukea, joka auttaa kaikille.” (H2/1)
”Mutta mä ajattelen se, että se on olennaista erottaa jatkossa, että mikä on sitä erityistä tukea ja mikä on sitä oppimisen tukea, niinku tavallaan, ja kuka sitä oppimisen tukee niin kun toteuttaa.” (H1/1)
Nykyisessä ammatillisen koulutuksen lainsäädännössä (531/2017) on mahdollisuus monenlaisiin tukitoimiin, kun opiskelijalle voidaan tarjota henkilökohtaisen suunnitelman mukaisesti ohjausta ja tukea, hän voi osallistua opiskeluvalmiuksia tukeviin opintoihin tai saada erityistä tukea. Tulevissa lainsäädännön muutoksissa (HE, 161/2024) sanoitus muuttuu, ja muutoksen ymmärtäminen vaatii yhteisen keskustelun kautta hankittua yhteistä ymmärrystä uusista tuen muodoista (ks. esim. Kovalainen, 2020).
Muutos asenteissa ja opetushenkilöstön osaamisessa
Haastateltavat kuvasivat, että muutos haastaa opetushenkilöstön asenteet ja osaamisen. Haastateltavien mukaan osa opettajista koki roolinsa perinteisenä opettajana, jonka keskeinen tehtävä on tiedon ja taidon opettaminen. Nämä opettajat eivät haastateltavien mukaan halunneet hyväksyä opettajan roolia kasvattajana sekä Maunun (2018) tutkimusta lainatakseni ”jonain muuna”.
”Elikkä ei ole puhdasta opetusta enää olemassakaan, ja monet jää siihen, kun vaan saisin opettaa. Mä tiedän… kyllä näitä on tullut monesti, että mä… mä haluan vaan opettaa. Ja mä en tota muuta.” (H2/3)
Osa haastateltavista kuvasi, että oppilaitoksessa on vallalla ajatus siitä, että erityisopettaja hoitaa ne opiskelijat, joilla on erilaisia tuen tarpeita, ja opettaja voi vain keskittyä opettamaan. Opettajan asenteiden tulisi muuttua siihen suuntaan, että hänen tehtävänään on vastata kaikkien opiskelijoiden opetuksesta, eikä tukea tarvitsevia opiskelijoita voi lähettää jonnekin muualle, jonkun muun hoitoon.
”Että kun meillä on vaikka paikoin totuttu siihen, että… että opiskelija, joka ei minun opetuksessani etene normaalisti, niin hänet voi antaa erityisopettajan huomaan, ja ikään kuin lähettää jonnekin studio-osoitteeseen tai johonkin muualle. Jotta minä voin sitten jatkaa tätä opetusta suunnitelmani mukaisesti.” (H2/5)
Rahoituksen muutos siten, että opiskelijan työllistymisellä, ryhtymisellä yrittäjäksi tai siirtymisellä jatko-opintoihin (HE, 161/2024) haastaa myös koulutuksen järjestäjiä. Haastateltavat kuvasivat, kuinka jatkossa ei riitä, että opiskelija valmistuu ammattiin, vaan hänen pitäisi myös saada työllistymään tai siirtymään jatko-opintoihin. Myös tämän toteutumiseksi vaaditaan muutosta opetushenkilöstön ajatuksissa ja toimintatavoissa.
”Monta kertaa mä kuulen vaikka jonkun tutoropettajan tai muun sanovan, että huh huh, no niin se valmistui, ja se on niinku… se on ollut semmoinen, että jes, mutta nyt niinku mä ajattelen, että nyt se ei riitä, että tosiaan nyt niinku pitää sanoa että huh huh, se työllistyi tai se pääsi sinne jatko-opintoihin tai se…” (H1/1)
Opetushenkilöstön osaamisen kehittäminen nähtiin tärkeänä osana asenteiden muutosta ja valmistautumista uuteen lainsäädäntöön. Jotta opettajat sitoutuvat muutokseen, on tärkeää, että he ymmärtävät uuden lainsäädännön tavoitteet ja sisällön sekä oma roolinsa oppimisen tuen toteuttamisessa (vrt. Kovalainen 2020). Opettajan tulisi olla valmis toteuttamaan opetustaan mahdollisimman saavutettavasti, jotta opetus palvelisi suurinta osaa opiskelijoita. Lisäksi opettajien tulisi olla valmiita toteuttamaan oppimisen tukea sen eri muodoissa: eriyttämään omaa opetustaan, antamaan tukiopetusta, toteuttaa yhteisopettajuutta sekä osallistua erilaisten pajojen pitämiseen.
”—mutta myös sitä henkilöstön osaamisen niin kun päivittämistä sille tasolle, että sitten, kun se laki tulee voimaan, niin kaikki tietää mitä se kultakin henkilöltä vaatii.” (H2/3)
”Niin meillä nyt koulutussuunnitelmaan on kirjattu toi ohjausosaaminen kasvattaminen, että… että kun kaikkien opettajien periaatteessa pitäisi sitten kyetä sitä tukiopetusta antamaan, niin tota, että työnantajan näkökulmasta täytyisi kehittää just henkilöstön asennetta ja osaamista siihen oppimisen tukeen erityisesti, että koska se nyt sitten tulee muuttumaan silloin elokuussa 2026.” (H1/4)
Selkeät prosessit ja roolit
Opetushenkilöstön asenteiden ja osaamisen lisäksi haastateltavat pitivät tärkeinä, että toimintatavat, prosessit ja rakenteet tukevat opiskelijan oppimista, opettajaa tämän työssä sekä tavoitetta ammatillisen koulutuksen inklusiivisuudesta.
”Sitten just tää vielä nää erilaiset suunnitelmat, mitä oot tuota [haastateltava 1] tässä tehnyt niin, että… että niitä sitten päivitetään ja niissä oli tämmöinen inklusiivisuus niinku huomioitu.” (H2/3)
INKLU-hankkeeseen osallistuneet oppilaitokset olivat hankkeen aikana selkeyttäneet erityisen tuen prosessejaan. Tässä selkiyttämisessä oppilaitokset ovat pyrkineet huomioimaan tulevat lakimuutokset siinä määrin, kun se on ollut mahdollista. Haastateltavat kuvasivat, että oman oppilaitoksen aiempi erityisen tuen prosessikuvaus oli sinänsä toimiva, mutta se piti vielä käydä läpi oppimisen tuen uudistuksen näkökulmasta.
”Elikkä nää prosessit tulee niinku kuvattua tässä [INKLU-hanke] ja ja sitten se tietysti se päivitetty erityinen tuki, että miten… miten se sitten tulee lopulta muotoutumaan, niin ne on niinku tärkeä.” (H1/1)
”Se [erityisen tuen prosessi] on… me on sitä tarkasteltu ERVA-tiimissä ja todettu, että se on periaatteessa hyvä, mutta… mutta mitä sitten nää muutokset tuo tullessaan, pystytäänkö pitämään sellaisena voimassa, mitä se nytten on.” (3/4)
Osana erityisen tuen prosessikuvausta haastateltavat pohtivat myös ammatillisen ja YTO-opettajan sekä erityisopettajan roolia tuen antajana. Haastateltavat näkivät tärkeänä, että opettaja ottaa vastuuta opiskelijan tuen tarpeisiin vastaamisesta. Tärkeänä pidettiin myös sitä, että opettaja saa erityisopettajalta tukea opetukseensa silloin, kun opiskelijoilla on erilaisia tuen tarpeita. Erityisopettajan konsultatiivinen rooli painottuu varsinkin muutoksen tultua voimaan.
”Ja tota mikä on se ammatinopettajan tai se niinku vaikka YTO-aineiden opettajan rooli siellä luokassa, mitä oletetaan, että hän siellä jo tekee niitä asioita, kun hän huomaa sillä opiskelijalla niitä tuen tarpeita.” (H1/1)
”Mutta olisi hienoa, että sitä saataisiin niinku jotenkin nyt alkuvaiheessa edes niin kun enemmän, sitä erityisopettajan osaamista jalkauttaa, koska sitähän se on, kun se toisen kanssa työskentelet, niin toinen oppii siitä.” (H1/3)
Haastateltavat näkivät, että nyt on tärkeä kohta pysähtyä tarkastelemaan oppilaitoksen toimintatapoja, prosesseja sekä niitä ohjaavia dokumentteja. Dokumenteista tulisi näkyä erilaiset prosessikuvaukset sekä kuvaus opetushenkilöstön ja opiskeluhuollon rooleista ja yhteistyöstä.
Muutosjohtaminen
Sekä haastatteluissa mukana olleet johdon edustajat että hanketoimijat näkivät johtamisen tärkeänä, jotta muutos todella jalkautuu organisaatiossa.
”No johtamisen kannalta, niin kyllähän meillä johto on kuitenkin sitoutunut siihen… tähän erityisen tuen, tota… näihin prosesseihin.” (H3/2)
”Tässä kuitenkin aina kun lähdetään jotenkin kehittämään, se vaatii jotakin muutosta, niin tavallaan semmoinen muutosjohtaminen siinä, että me saadaan se henkilöstö siihen mukaan, ja niinku he kokevat sen niin kun omakseen ja tärkeäksi.” (H2/1)
Oppilaitoksen johtoa oli koko ajan pidetty ajan tasalla tulevista muutoksista ja osassa oppilaitoksia oli johdolle järjestetty koulutusta tuleviin muutoksiin liittyen. Johtajilla nähtiin olevan tärkeä merkitys asenteenmuutoksessa. Tällöin muutos lähtee johtajan omasta asenteesta ja viestin välittämisestä kaikille työntekijöille siitä, mihin suuntaan oppilaitos on oppimisen tuessa menossa.
”No se asenne… joo asenteisiin vaikuttaminen on tietysti hankala on näin… ja se pitää lähteä johtamisrakenteista. Elikkä oma esihenkilö… johtajat tuovat asenteissaan sitä… ” (H1/3)
Johto kertoo tehtäväkseen myös jatkuvan tiedottamisen henkilöstölle. Tiedottamista tehdään sekä lainsäädäntömuutoksiin että oppilaitoksen päivitettyihin toimintamalleihin liittyen.
”Niin kun jos johtamisen näkökulmastakin niin tapahtuu sitä päivittämistä, uusien ohjeiden tai uusien toimintamallien tai tän tyyppisten, että myös sitten henkilöstö niinku on siinä kartalla, että koko aika niin kun viedään…” (H2/1)
Opetushenkilöstön asenteet ja johtaminen keskiössä
Ammatillisessa koulutuksessa oppimisen tuen lainsäädäntö muuttuu 1.8.2026. Muutokset muovaavat osaltaan ammatillista koulutusta kohti inklusiivisempaa toimintatapaa. Oppimisen tuen avulla pyritään tukemaan kaikkia opiskelijoita opiskelussa. Erityinen tuki taas on suunnattu niille opiskelijoille, joille oppimisen tuki ei ole riittävää (HE, 161/2024).
Kaikki haastatteluihin osallistuneet viisi koulutuksen järjestäjää olivat jo lähteneet edistämään uuden lainsäädännön mukaisia prosesseja. Oppilaitoksissa oli pohdittu, mitä uusilla termeillä tarkoitetaan sekä millaisia toimintatapoja ja -prosesseja omassa oppilaitoksessa jatkossa tulee olemaan. Haastateltavat nostivat tärkeäksi tekijäksi oppilaitoksen henkilökunnan asenteet, halun ja toisaalta valmiudet tukea niistä opiskelijoita, joilla on haasteita oppimisen kanssa. Oppilaitoksissa oli järjestetty henkilöstölle ja johdolle koulutusta liittyen oppimisen tukeen.
Haastateltavat pitivät johdon merkitystä suurena oppimisen tuen kehittymiselle. Johto kantaa vastuun tuen suunnittelusta ja toteuttamisesta, asenneilmapiirin luomisesta sekä henkilöstön osaamisesta. Muutosjohtaminen on pitkään ollut osa koulutusjohtamista (Kovalainen, 2020). Kovalaisen (2020) mukaan johdon tehtävänä pitää henkilökunta ajan tasalla tulevasta muutoksesta sekä sitouttaa henkilökunta muutokseen. Tämä toteutuu jatkuvan yhteisen dialogin avulla.
Johto kantaa vastuun tuen suunnittelusta ja toteuttamisesta, asenneilmapiirin luomisesta sekä henkilöstön osaamisesta.
Haastateltavat suhtautuivat tulevaan muutokseen mutkattomasti. Ammatillisessa koulutuksessa on totuttu muutoksiin (Palmqvist & Räty, 2024), kun lainsäädäntöä on jatkuvasti muutettu ja tarkennettu. Ammatillinen koulutus on jo pitkään tarkentanut toimintatapojaan yhä inklusiivisempaan suuntaan, kun tavoitteena on, että kaikki saavat toisen asteen koulutuksen. Koulutustakuun voimaantulo vuonna 2013 (Työ- ja elinkeinoministeriö 2012) ja oppivelvollisuuden laajentaminen (1214/2020) ovat haastaneet ammatillista koulutusta kehittämään koulutusta yhä saavutettavammaksi ja inklusiivisemmaksi.
INKLU-hankkeeseen osallistuvat viisi oppilaitosta ovat aktiivisia toimijoita, jotka ovat ennakoivasti liikkeellä myös tulevissa muutoksissa. Tässä artikkelissa on kuvattu näiden toimijoiden ajatuksia siitä, mitä muutokset vaativat oppilaitoksessa. Toivottavasti näistä pohdinnoista olisi hyötyä niille koulutuksen järjestäjille, jotka vasta alkavat valmistautumaan tuleviin muutoksiin. Valmistutumisessa kannattaa huomioida opetushenkilöstön asenteet ja erityispedagogisen osaamisen kehittäminen, aiempien toimivien käytänteiden hyödyntäminen sekä koko yhteisön osallistaminen kehittämistyöhön.
Kohti inklusiivista ammatillista koulutusta – INKLU
Valtakunnallisessa INKLU-hankkeessa ammatillisen koulutuksen järjestäjät ja ammatilliset opettajakorkeakoulut kehittävät yhdessä inklusiivista ammatillista koulutusta. Yhteisenä tavoitteena on, että ammatillisen koulutuksen opiskelijat saavat yhdenvertaisesti tarvitsemansa tuen opiskeluunsa ja voivat hankkia tarvittavan osaamisen, tutkinnon ja työllistyä – opiskelevat he missä oppilaitoksessa tai missä päin Suomea tahansa.
INKLU-hanke saa rahoitusta Euroopan unionilta. Sitä koordinoi Jamkin ammatillinen opettajakorkeakoulu.
