Digitaaliset apuvälineet kotona asumisen tukena

Kuvittele mielessäsi päivä: Unohdat ottaa lääkkeet. Aamupuuro jää liian pitkäksi aikaa liedelle ja palaa pohjaan muihin puuhiin keskittyessäsi. Et kuule naapurin huutelevan sinua päiväkahville. Mutta toisaalta et olisi voinut kotoa lähteäkään, koska kotiavaimia ei löydy mistään.

Koti on kaikkine arkipuuhineen ihmiselle tärkeä paikka. Apu ja tuki päivittäisessä tekemisessä ja arjen askareissa voi olla ajoittain paikallaan. Kotona hyödynnettävät teknologiat – erilaiset digitaaliset apuvälineet ja laitteet – voivat tukea omassa kodissa asumista ja auttavat pärjäämään siinä tutussa ympäristössä, jossa on mieluisaa elää ja ikääntyä.

Teknologioiden käyttö ikääntyvien hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen sekä toimintakyvyn ja kotona asumisen tukena lisääntyy (Valtioneuvosto 2022, s. 13–14). Omassa kodissa asumista voidaan pyrkiä turvaamaan hyödyntämällä erilaisia teknologiaratkaisuja, digitaalisia laitteita ja palveluja (Niemelä ym. 2023, s. 17–19). Jotta vaihtoehdot tulisivat ihmisille tutuiksi, tietoisuutta näistä erilaisista ratkaisuista on hyvä kasvattaa. Tähän tähdätään Jyväskylän ammattikorkeakoulun Senioridigi-projektissa, jossa digitaalisia laitteita viedään eri puolille Keski-Suomen maakuntaa ikääntyvien ulottuville, fyysisesti tutustuttavaksi ja kokeiltavaksi. Esiteltävät laitteet ovat esimerkiksi turvaa tuovia hälyttimiä, muistia tukevia muistuttajia, kadonneita esineitä ja henkilöitä paikantavia paikantimia sekä kuuloa ja näköä terästäviä apuvälineitä.

Otetaan teknologiat haltuun sopivan pienin askelin

Kaikkien kotona hyödynnettävien digitaalisten apuvälineiden ei tarvitse välttämättä olla laitteita, jotka sisältävät tekoälyä, etäyhteyksiä ja paljon muuta edistynyttä tekniikkaa sekä hienoja ominaisuuksia. Arkea voivat helpottaa teknisiltä ratkaisuiltaan vaatimattomat, melko mekaaniset laitteet, jotka sisältävät digitaalista tekniikkaa vain hieman. Näistä yksinkertaisimpana esimerkkinä voi mainita led-valoilla varustetun ja paristoilla toimivan suurennuslasin, joka helpottaa vaikkapa lääkepakkausten tekstien ja lehtien lukemista. Pelkistettyjä teknisiä laitteita on varsin helppoa omaksua ja käyttää, eivätkä ne vaadi erityistä digiosaamista, mutta ne voivat parhaimmillaan herättää ihmisen kiinnostuksen tekniikkaa ja tarjolla olevia kehittyneempiä teknologioita kohtaan.

Teknologioilla voidaan tukea ikäihmisten omatoimisuutta ja itsenäistä arkea sekä vahvistaa turvallisuuden tunnetta myös läheisten näkökulmasta (Sosiaali- ja terveysministeriö ym., 2024, s. 54). Hiltusen ym. (2026, s. 20) julkaisemasta selvityksestä käy ilmi, että monet iäkkäät tarvitsisivat uusien digilaitteiden ja -palveluiden käyttöönotossa rohkaisua, selkeitä ohjeita ja tarvittaessa myös henkilökohtaista apua. Lisäksi teknologioihin tutustuttaessa toivotaan kiireettömiä kohtaamisia ilman ostopaineita sekä selkeää kieltä vaikeasti ymmärrettävän laitejargonin sijaan.

Senioridigi-projektissa ikääntyvät kohdataan digitaalisia laitteita ja apuvälineitä yhdessä arkielämään sovitellen. Matalan kynnyksen kohtaamisissa apuvälineen voi ottaa omaan käteen tutustuttavaksi, ja samalla voidaan jakaa käyttäjätarinoita, tosielämän esimerkkejä ja vertaisten ajatuksia. Usein mukaan astuu leikillisyys ja huumori, sillä kokemuksemme mukaan yhdessä nauraminen rentouttaa ja rohkaisee keskusteluun. Näissä kasvokkaisissa kohtaamistilanteissa olemme tehneet myös ilahduttavan havainnon siitä, kuinka ihmisen uteliaisuus, tiedonjano ja kokeilunhalu voivat kasvaa yhdessä hetkessä. Jos ikätoveri kertoo suunnittelevansa teknisen laitteen hankintaa tai on saanut sellaisesta apua arkeensa, seuraavaksi saatetaan jo kysyä ”mistä näitä saa ja kuinka paljon nämä maksavat”.

Teknologioista on hyvä tietää vaikkei tarvetta vielä käytölle olisikaan

Jos toinen toistaan hienompia laitteita ja apuvälineitä äkkiseltään ujutetaan niitä vierastavaan kotiin, voi vastassa olla kielteisiä ajatuksia ja asenteita. Digitaalisten palvelujen ja teknologioiden laaja käyttöönotto vaatiikin osaamisen vahvistamista ja asenteisiin vaikuttamista (Sosiaali- ja terveysministeriö ym., 2024, s. 52). Selkeän kielen puhuminen, kokeilujen mahdollistaminen ja ikääntyvän osallistaminen aihepiiriä koskevaan keskusteluun sekä kuulluksi tulemisen tunne voivat pehmentää kielteistä asennetta. Samalla ymmärrystä ja tietoisuutta lisäämällä voidaan vähentää ennakkoluuloja ja vaikuttaa teknologioiden hyväksymiseen osaksi omaa arkea ja kodin tavanomaisia apuvälineitä.

Teknologioiden hyödyntämistä kotona voi harjoitella jo ennen kuin niiden tuelle arjessa on aivan välttämätöntä tarvetta. Joku voi kiinnostua hankkimaan laitteen itselleen ja aloittaa tutustumisen omatoimisesti, toinen puolestaan tekee tuttavuutta tekniikan kanssa läheisen tai tuttavan tukemana. Rutiininomaiset toimintamallit laitteiden parissa muodostuvat pikkuhiljaa osaksi elämää ilman, että sen enempää tarvitsee laitteita käyttäessä pohtia ”mitä tuo tekee, mitä minä sillä teen ja miten minä teen”. Esimerkiksi lääkkeenottoajasta muistuttavan lääkeannostelijan käyttäminen sujuu helposti, kun laite on kerran ajastettu omaa käyttöä palvelevaksi. Tämän jälkeen lääkkeiden ottaminen ei unohdu ja toisaalta pöydällä merkkiäänen antava laite on pian jo vanha tuttu muistin apuri, eikä vain yhtäkkiä kotiin ilmestynyt uusi laite hämmentävine toimintoineen.

Palataanpa artikkelin alkuun. Kuvittele nyt mielessäsi päivä, jolloin muistuttaja muistuttelee lääkkeen ottamisesta sinua tai läheistäsi, liesivahti hälyttää liian kuumasta liedestä, naapurin päiväkahvikutsu kuuluu kirkkaasti kuulonvahvistinta käyttämällä ja paikannin auttaa löytämään kadonneet kotiavaimet. Nämäkin digitaaliset apuvälineet on jo keksitty hyvän aikaa sitten. Niillä voi ratkaista arjen ongelmia yllättävän tehokkaasti, kun laitteiden olemassaolosta on tietoinen ja laitteita innostuu ennakkoluulottomasti kokeilemaan.