Muuttuvassa toimintaympäristössä käydään neuvottelua eettisesti kestävistä käytännöistä, jotka eivät voi olla ristiriidassa suomalaisen tiedeyhteisön yhteisesti sopimien hyvän tieteellisen käytännön periaatteiden ja avoimen tieteen ja tutkimuksen tavoitteiden kanssa.
Tutkimusetiikan tukihenkilö omassa organisaatiossasi
Tutkimusetiikan tukihenkilö edistää hyvää tieteellistä käytäntöä ja tarjoaa organisaationsa jäsenille luottamuksellista neuvontaa. Näin määriteltynä tukihenkilötyö on lähtökohtaisesti hyvin selkeästi rajattu. Korkeakouluissa ja tutkimuslaitoksissa tukihenkilön toimenkuvat kuitenkin vaihtelevat paljon riippuen muun muassa organisaation koosta ja myös siitä, mitä muuta tutkimuksen tukipalveluosaamista tukihenkilöllä on.
Tutkimuseettinen neuvottelukunta (TENK) käynnisti tutkimusetiikan tukihenkilötoiminnan vuonna 2017. Tukihenkilöverkostosta on muodostunut laaja. Käytännössä kaikki yliopistot, ammattikorkeakoulut sekä tutkimuslaitokset ovat nimenneet vähintäänkin yhden tukihenkilön. Tutkimusetiikan tukihenkilöitä toimii niin ikään hyvinvointialueilla ja tieteellisissä seuroissa sekä muun muassa tutkimusrahoittajia edustavissa toimijoissa. TENK järjestää tukihenkilöille säännöllisiä koulutuksia ja näissä tapaamisissa tukihenkilöt jakavat keskenään ajatuksia ajankohtaisista kysymyksistä. TENKin tavoitteena on, että tukihenkilöjärjestelmä olisi osa korkeakoulujen ja tutkimuslaitosten laadukkaita tutkimusympäristöjä, joissa tutkijoilla ja asiantuntijoilla on mahdollisuus keskittyä perustehtäväänsä. Järjestelmän ensisijainen tavoite on ennaltaehkäistä tutkimusvilppiä, joka voi olla myös tahatonta ja johtua tietämättömyydestä.
Luottamus Hyvä tieteellinen käytäntö -prosessissa
Tukihenkilöt antavat matalan kynnyksen henkilökohtaista neuvontaa eettisissä asioissa oman organisaationsa tutkijoille ja muulle henkilökunnalle. Neuvontatilanteet, jotka liittyvät nimenomaan hyvään tieteelliseen käytäntöön ja sen loukkausepäilyihin eli HTK-prosessiin, ovat täysin luottamuksellisia. Suomessa TENKin HTK-prosessiin tuotuja loukkausepäilyjä on vähän ja näistä hyvin pieni osa johtaa varsinaisen loukkauksen toteamiseen. HTK-prosessi on siksi organisaatioissa varsin vähän käsitelty asia. Etenkin ensimmäistä kertaa HTK-loukkausta epäilevän voi olla vaikea edetä asiansa kanssa, jos hän ei tiedä kenen puoleen kääntyä. Urapolkunsa alussa oleva asiantuntija ja tutkija, joka vasta tutustuu hierarkkisen organisaationsa toimintatapoihin, voi niin ikään tarvita tukihenkilön tukea.
Tukihenkilö ei ota koskaan kantaa siihen, onko HTK-loukkaus tapahtunut vai ei. Sen sijaan tukihenkilön tehtävänä on auttaa epäilyn esittäjää tunnistamaan, millaisesta HTK-loukkauksesta hänen tapauksessaan saattaisi olla kyse. Tukihenkilön tehtävänä on huolehtia siitä, että asia käsitellään nimenomaan tutkimuseettisistä lähtökohdista käsin. Tukihenkilön puoleen kääntyvän henkilön tulee voida luottaa siihen, että keskustelu on aina luottamuksellista, eikä esille tuotuja asioita käytetä taustamateriaalina mahdollisessa HTK-prosessissa. Tutkimusetiikan tukihenkilö on näin neutraali osapuoli, jonka tehtävänä on tukea sekä HTK-loukkauksesta epäiltyä että loukkauksen kohteeksi joutunutta osapuolta. Tämän vuoksi tukihenkilönä ei voi toimia henkilö, joka toimii omassa organisaatiossaan HTK-prosessin päätöksentekijänä tai valmistelijana.
Ennakoiva eettinen itsearviointi osana jokaista tutkimus-, kehittämis- ja innovaatio -hanketta
HTK-ohjetta noudatetaan Suomessa kaikessa tieteellisessä tutkimustyössä sekä TKI-hankkeissa suunnitteluvaiheesta hankkeen toteutukseen. Kun kysymyksessä on ihmisiin kohdistuva tutkimus, ohjaa asiantuntijan toimintaa TENKin ohje Ihmisiin kohdistuvasta tutkimuksesta ja ihmistieteiden eettisestä ennakkoarvioinnista Suomessa. Dokumentissa TENK ohjeistaa, millaisiin toimiin hankkeessa vastuullisen tutkijan on ryhdyttävä suojellakseen tutkittavien henkilöiden ihmisarvoa ja itsemääräämisoikeutta. Suomessa tieteen, taiteen ja ylimmän opetuksen vapaus on turvattu perustuslaissa, mutta tämä periaate ei voi olla ristiriidassa tutkittavien perusoikeuksien kanssa ja siksi näitä kahta perusoikeutta on puntaroitava jo ennalta. Ennen tutkimustoimien aloittamista tutkijan on siis osoitettava, millaisiin konkreettisiin toimiin hän ryhtyy, jotta tutkimuksesta ei aiheudu tutkittavina oleville ihmisille, yhteisöille tai muille tutkimuskohteille merkittäviä riskejä, vahinkoja tai haittoja.
Eettisessä itsearvioinnissa on kysymys tutkimuskohteen suojelun lisäksi tutkijan itsensä suojelusta. Huolellisella dokumentoinnillaan tutkija osoittaa, että hän on sekä tunnistanut että myös noudattanut tutkimustoimissan yhteisesti hyväksyttyjä tutkimuseettisiä periaatteita ja lainsäädännön asettamia velvollisuuksia. Tämä on tärkeää tilanteissa, joissa tutkimuksen eettisyys kyseenlaistetaan joko tutkimuksen aikana tai sen jälkeen.
Tutkimusetiikan tukihenkilön tehtävänä on auttaa suunnitteluvaiheessa tekijöitä pohtimaan ja ennen kaikkea paikantamaan kohtia, joihin liittyy mahdollisia eettisiä ja lakiin perustuvia kysymyksiä. Puhutaan ennakoivasta eettisestä tutkimusprosessin jäsentämisestä, jossa siis pyritään etukäteen ennen tutkimustoimen aloittamista järjestelmällisesti tarkastelemaan keskeisiä peruskysymyksiä: ketkä ovat tutkimuksen osalliset ja millaisia vaikutuksia tällä osallistumisella heihin on? Tavoitteena on sekä tutkimusta tekevien asiantuntijoiden että tutkimuksen kohteena olevien henkilöiden suojelu ja niistä toimista päättäminen, joilla tämä suojelu osana tutkimusprosessia toteutetaan. Ennakoivan eettisen pohdinnan avulla pyritään siten havaitsemaan ja ratkaisemaan eettisiä kysymyksiä ennen kuin niistä syntyy eettisiä ongelmia.
Eettinen ennakkoarviointi
Ennakoiva eettinen itsearviointi on erityisen tärkeää tilanteissa, joissa tutkimushankkeen on haettava eettistä ennakkoarviointilausuntoa ihmistieteiden eettiseltä toimikunnalta. TENKin ohjeessa eritellään tutkimusasetelmat, jotka edellyttävät tällaisen lausunnon hakemista. Lausuntoa haetaan tilanteissa, joissa tutkimukseen osallistumisessa poiketaan tietoon perustuvan suostumuksen periaatteesta tai kun tutkimuksessa puututaan tutkittavien fyysiseen koskemattomuuteen. Lausuntoa haetaan myös, kun tutkimus kohdistuu alle 15-vuotiaisiin ilman huoltajan erillistä suostumusta tai informointia, jonka perusteella huoltajalla olisi mahdollisuus kieltää lasta osallistumasta tutkimukseen. Jos tutkimusasetelmaan sisältyy toimia, joissa tutkittaville esitetään poikkeuksellisen voimakkaita ärsykkeitä tai kun on riski aiheuttaa tutkittaville tai heidän läheisilleen normaalin arkielämän rajat ylittävää henkistä haittaa, on eettiseltä toimikunnalta haettava puoltava lausunto. Lausuntoa on haettava lisäksi silloin, kun tutkimuksen toteuttaminen voi merkitä turvallisuusuhkaa tutkittaville tai tutkijalle tai heidän läheisilleen.
Puoltavaa eettistä lausuntoa haetaan aina ennen tutkimustoimien aloittamista. Tuki voi olla tarpeen, sillä tutkimustoimien aloittamisen jälkeen tätä lausuntoa ei voi hakea. Ohjeen mukaisten toimien suunnittelemattomuus ja tekemättä jättäminen saattavat täyttää hyvän tieteellisen käytännön (HTK) loukkauksen tunnusmerkit ja asia voidaan tarvittaessa selvittää HTK-loukkausepäilynä. Tavallisesti tässä on kysymys tahallisesta piittaamattomuudesta. Ohje koskee myös niitä TKI-hankkeita, joissa kerätään ainoastaan tutkimusaineistoa, mutta jossa tutkimustuloksista ei ole tarkoitus raportoida julkaisujen muodossa. HTK-ohje kertoo esimerkkien avulla, mitä piittaamattomuudella tarkoitetaan TKI-hankkeen suunnittelussa ja toteuttamisessa. Puoltava eettinen lausunto velvoittaa hanketta huolehtimaan siitä, että sekä tutkimusetiikasta että hyvästä tieteellisestä käytännöstä huolehditaan koko tutkimuksen elinkaaren ajan.
Ihmisiin kohdistuvan tutkimuksen eettisiä periaatteita sovelletaan laaja-alaisesti kaikkeen sellaiseen tieteelliseen tutkimukseen, joka kohdistuu ihmiseen tai jossa käytetään ihmistieteiden tutkimusmenetelmiä. Ohjeet on suunnattu sellaisille tutkimusasetelmille, joiden ennakkoarvioinnista ei erikseen säädetä lääketieteellisestä tutkimuksesta annetussa laissa (488/1999). Ohje sitoo tutkijoita myös kansainvälisissä yhteistyöhankkeissa Suomessa ja ulkomailla. Ohjetta noudatetaan myös muun muassa yritysten kanssa tehtävässä kansallisessa tai kansainvälisessä tutkimusyhteistyössä.
Suomessa valmistellaan vastaavanlaista eettisen ennakkoarvioinnin prosessia myös luonnon- ja ympäristöntutkimukseen alalla (LYTE-hanke). Hankkeen sekä sen laatimien eettisten periaatteiden ja ennakkoarvioinnin mallin tarkoituksena on lisätä tietoisuutta tutkimuksen luontoon ja ympäristöön kohdistuvista vaikutuksista sekä ohjata toimiin, joilla vahingot voidaan välttää. Ohje liittyy eri tieteenalojen tutkimukseen. Näitä ovat esimerkiksi luonnontieteet, bio- ja geotieteet, maatalous- ja metsätieteet, ympäristötutkimus ja tekniikan tutkimus. Kuten ihmisiin kohdistuvassa tutkimuksessa, myös luonnon- ja ympäristötutkimuksen eettisen ennakkoarvioinnin tavoitteena on turvata tutkijan asema tilanteissa, joissa tutkimuksen eettinen eheys kyseenalaistetaan. TENKin tavoitteena on, että ohje eettisen ennakkoarvioinnin järjestämisestä luonnon- ja ympäristöntutkimukseen olisi mahdollista julkaista vuoden 2026 aikana. EU:n Do no significant harm -periaate (DNSH) velvoittaa jo tällä hetkellä EU:n elpymis- ja palautumistukivälineen (RRF) rahoittamissa tutkimushankkeissa ottamaan tiettyjä eettisiä näkökohtia huomioon. Suomessa esimerkiksi Luonnonvarakeskus ja Suomen ympäristökeskus ovat olleet pioneereja, ja luoneet omia eettisiä käytäntöjä luontoon ja ympäristöön kohdistuvalle tutkimukselle.
Vuonna 2024 julkaistiin saamelaisia koskevan tutkimuksen eettiset ohjeet. Ohjeiden tavoitteena on alkuperäiskansojen tutkimuseettisten periaatteiden mukaisesti luoda kulttuurisesti turvalliset toteutustavat ja olosuhteet tutkimuksen teossa. Erona kahteen edellä esiteltyyn ohjeeseen on siinä, että ohjeiden toteutus perustuu tutkijan itsesääntelyyn eikä tutkimusasetelmien ennakkoarviointia varten ole tarkoitus perustaa toimikuntaa. Ohje täsmentää TENKin ihmisiin kohdistuvan tutkimuksen periaatteissa lausuttuja perusperiaatteita, joiden mukaan tutkimuksessa tulee ”kunnioittaa aineellista ja aineetonta kulttuuriperintöä sekä luonnon monimuotoisuutta. Perustuslain 17 § mukaisesti saamelaisilla alkuperäiskansana sekä romaneilla ja muilla ryhmillä on oikeus ylläpitää ja kehittää omaa kieltään ja kulttuuriaan”.
Alakohtainen eettinen sääntely
Suomessa on eri aloilla omia tutkimuseettisiä toimielimiä, kuten valtakunnallinen sosiaali- ja terveysalan eettinen neuvottelukunta (ETENE), valtakunnallinen lääketieteellinen tutkimuseettinen toimikunta (Tukija) sekä biotekniikan neuvottelukunta (BTNK) että geenitekniikan lautakunta (GTLK). Näiden tehtävänä on koordinoida ja edistää tutkimusetiikkaa, yhtenäistää käytäntöjä ja seurata tieteen kehittymistä. Toimielinten hyväksymät normistot antavat ammattieettisiä ohjeita esimerkiksi tutkijan ja tutkimuksen kohteen välisestä suhteesta.
Lukuisilla ammatillisilla aloilla on julkaistu niin ikään omia eettisiä ohjeita, jotka tulevat tutuiksi alan asiantuntijoille jo koulutuksen aikana. Ammattietiikalla tarkoitetaan ammattialan tai ammattikunnan yhteistä näkemystä siitä, millainen ammatillinen toiminta on oikeaa ja hyvää. Kyse on siis ammattikunnan itsereflektoinnista. Esimerkiksi sosiaalialan ammattieettisissä ohjeissa korostetaan alan ammattilaisten velvollisuutta asettua yhteiskunnalliselta asemaltaan heikoimpien ryhmien puolelle, tukea ihmisiä vaikeissa elämäntilanteissa ja tuoda tietoa kohtuuttomista tilanteista ja syrjivistä rakenteista poliittiseen päätöksentekoon. Alakohtaisia ohjeita voi hakea esimerkiksi FINNA-verkkokirjastosta hakusanalla ”ammattietiikka”. Keskustelu ammattietiikasta on Suomessa vilkasta ja vuoden 2025 aikana on julkaisu useita asiaa käsitteleviä teoksia.
Keskustelua eettisestä ennakkoarvioinnista
Tutkimuseettinen keskustelu syvenee ja laajentuu jatkuvasti myös siksi, että eri tutkimusalojen tutkijat haluavat lisätä yhteistä ymmärrystä siitä, miten eri aloilla tehdään eettisesti kestävää tutkimusta. Keskustelua eettisen ennakkoarvioinnin merkityksestä ja sen mahdollisesta vaikutuksesta tutkimustoimiin on nostettu muun muassa aloilla, jossa koko tutkimusprosessi rakentuu vahvasti tutkijan ja tutkimuksen kohteen yhteistoiminnalle. Näissä tutkimusasetelmissa halutaan hälventää tavanomainen asetelma, jossa tutkija tutkii ja tutkittava on tutkimuksen kohde. Esimerkiksi etnografista ja kanssatutkimusta tekevät tutkijat vaativat, että alan erityiset tiedontuotantotavat tulisi paremmin ottaa huomioon silloin, kun hankkeiden tutkimusasetelmat edellyttävät eettistä ennakkoarviointia. Erityisiä alan tutkimusaineistot ovat siksi, että ne ovat tutkijan ja tutkittavien yhdessä tuottamia ja aikaan ja paikkaan sidottuja tulkintoja. Alan tutkijat näkevät ristiriitaisina vaatimukset siitä, että hankkeessa olisi mahdollista määritellä ennakkoon mahdolliset eettistä ennakkoarviointia vaativat tutkimusasetelmat tilanteissa, joissa juuri ennakoimaton arkipäivän vuorovaikutustilanne on merkityksellisestä ja uutta tietoa tuottavaa.
Kanssatutkimuksen erityispiirteitä käsittelevässä teoksessa kuvataan luvussa ”Tutkimuseettinen sääntely ja kanssatutkimuksen arjen tilanteinen etiikka” varsin kattavasti ongelmia, joita alan tutkija kohtaa hakiessaan eettistä toimikunnalta puoltavaa lausuntoa. Tutkijat nostavat esille erityisesti GDPR:n eli EU:n tietosuoja-asetuksen, joka edellyttää, että tutkimushankkeessa on kyettävä riittävän huolellisesti kuvaamaan, miten henkilötietoja ja tässä erityisesti arkaluonteisiksi tiedoiksi määrättyjä arkaluonteisia tietoa voidaan tutkimuksessa käsitellä. Etnografisen ja kanssatutkimuksen alan asiantuntijat eivät ota kantaa siihen, miten tutkija suojaa itsensä mahdolliselta vahingolta tai esimerkiksi kritiikiltä, jos tutkimuksen eettisyys kyseenalaistetaan.
Valmisteilla olevassa sosiaalisen median tutkimus ja tutkimusetiikka -ohjeessa ei sen sijaan tällaista tutkimusasetelmiin ja aineistonkeruuseen liittyvää periaatteellista ristiriitaa suhteessa hyvään tieteelliseen käytäntöön tai olemassa olevaan lainsäädäntöön nähdä. Ohje kokoaa jo olemassa olevia käytänteitä alan tutkimukseen vaikuttavista oikeudellisista lähtökohdista ja tutkimusasetelmista, jotka edellyttävät eettisistä ennakkoarviointia.
Arvot ja etiikka tutkimusyhteistyössä
Jokaisella organisaatiolla on omat julkilausutut arvonsa, joita se noudattaa kaikissa toimissaan. Nämä arvot ohjaavat tutkimusorganisaatioon affilioitunutta tutkijaa, kun hän tekee yhteistyötä yritys- ja elinkeinoelämän kanssa. Kysymyksessä voi olla suomalaisten yhteistyökumppaneiden kanssa suunniteltu yhteistyö tai usean toimijan kansainvälinen hanke. Suomalaiseen korkeakouluun ja tutkimuslaitokseen affililoituneen tutkijan ja asiantuntijan tulee tuntea oman organisaationsa julkilausumien arvojen lisäksi hyvän tieteellisen käytännön periaatteet. Tämän lisäksi asiantuntijan on tunnettava alakohtaiset linjaukset, jotka omalta osaltaan täydentävät HTK-ohjetta ja jotka vaikuttavat ennen muuta kansainvälisiin yhteistyöhankkeisiin.
TKI-toiminnalla on keskeinen rooli laajojen ja monimutkaisten yhteiskunnallisten haasteiden, kuten ilmastonmuutoksen, elinympäristön tuhoutumisen, vihreän talouden vaatimusten ja muiden YK:n Agenda 2030 -toimintaohjelmassa esitettyjen ongelmien ratkaisemisessa. Prosessin hahmottaminen, joka tukee luotettavan ja eettisesti kestävän tutkimustiedon siirtoa TKI-hankkeesta innovaatioihin ja päätöksentekoon, on yksi TENKin toiminnan kehittämisen painopisteitä vuonna 2025. Tutkimusorganisaatioiden ja yritysten yhteistyön onnistuminen edellyttää huomion kiinnittämistä osapuolten erilaisiin toimintaympäristöihin, joihin vaikuttavat muun muassa motiivit ja tavoitteet sekä toimintatavat ja -kulttuurit.
Tarve keskustella tutkimuseettisistä haasteista, kun yhdistetään tutkimustoiminnan ja elinkeinoelämän tarpeet, on ilmeinen. Tutkimuseettisten kysymysten, mahdollisen eettisen ennakkoarviointilausunnon pyytäminen asianmukaiselta toimikunnalta, mahdollisten tutkimuslupien hakeminen, rahoittajien ehtojen huomioiminen ja hankkeeseen vaikuttavan lainsäädännön selvittäminen ovat kaikki toimia, jotka kuuluvat TKI-hankkeen suunnittelu- ja käynnistysvaiheeseen. Suunnittelu- ja käynnistämisvaihe vie aikaa ja tästä ajankäytöstä pitäisi voida sopia etukäteen. Työ- ja elinkeinoministeriön selvityksen mukaan esimerkiksi EU:n tietosuoja-asetus (GDPR) ja säätelyn mukanaan tuoma lupaprosessi on yritysten näkökulmasta varsin merkittävä yhteistyötä hankaloittava asia.
Tutkimusorganisaatiot ovat sitoutuneet vastuullisen avoimen tieteen ja tutkimuksen päämääriin, toimintamalleihin ja toimintakulttuuriin. Yritysyhteistyössä tehtävässä vastuullisen tieteen mukaisessa TKI-toiminnassa on tasapainoiltava muun muassa avoimen sekä salassa pidettävän tiedon välillä. Väärinkäsitysten välttämiseksi tutkimusaineiston avoimuudesta, viestinnästä ja tulosten julkaisemisesta on sovittava TKI-toimintaan osallistuvan tutkimusorganisaation ja yrityksen välisellä sopimuksella etukäteen ennen tutkimustoimien aloittamista.
Tutkimuksen vastuullisuus, eettinen kestävyys ja muun muassa olemassa lainsäädännön noudattaminen ovat aina ensisijaisesti TKI-toiminnassa mukana olevien asiantuntijoiden vastuulla.
Laajentuvan tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminnan riskeinä nähdään muun muassa yhteistyön eettisyyteen, kestävyyteen tai taloudelliseen toimintaan liittyvät toimet ja pyrkimykset, jotka eivät kestä kriittistä arviointia. Opetus- ja kulttuuriministeriön alainen Vastuullisen kansainvälisyyden ryhmä julkisti maaliskuussa 2025 suosituksensa korkeakoulutuksen ja tutkimuksen vastuullisesta kansainvälisyydestä. Suosituksissa todetaan, että avoin kansainvälinen yhteistyö on välttämättömyys ja että tavoitteissa tulee säilyttää avoimuuden lisäksi periaatteet vastavuoroisuudesta, yhteisestä ymmärryksestä ja riskien hallinnallista. Suosituksessa korkeakoulut vastuutetaan laatimaan omat linjauksensa, joilla ne osoittavat, miten vastuullisuutta toteutetaan kansainvälisissä toimintaympäristöissä.
Vastuullisuus korostuu niin ikään Euroopan unionin neuvoston suosituksessa tutkimusturvallisuuden parantamiseksi. Tutkimuksen turvallisuudella tarkoitetaan riskien ennakointia ja hallintaa, jotka liittyvät puolestaan kriittisen tietämyksen ja teknologian ei-toivottuun siirtoon. Hanketoiminnan suunnitteluvaiheessa tutkimusturvallisuutta korostavan arvioinnin kohteena tulee olla myös sellainen haitallinen vaikuttaminen tutkimukseen, jossa kolmannet maat tai kolmansiin maihin sijoittautuneet toimijat voivat käyttää tutkimusta muun muassa disinformaation levittämisen välineenä tai itsesensuurin aikaansaamiseksi opiskelijoiden ja tutkijoiden keskuudessa, mikä haittaa akateemista vapautta ja tutkimuksen integriteettiä. Lisäksi hankkeissa tulee huomioida sellaiset mahdolliset eettisten normien tai integriteetin loukkaukset, joissa tietämystä ja teknologiaa käytetään perussopimuksissa määriteltyjen unionin arvojen ja perusoikeuksien tukahduttamiseen tai heikentämiseen tai niiden loukkaamiseen.
Uudet kumppanuudet laajentavat tutkimusetiikan kenttää myös, kun TKI-toiminta laajenee eri puolille maailmaa. Puhutaan globaaleista akateemisista kumppanuuksista, jotka mahdollistavat maailmalaajuisten haasteiden käsittelyn yhdessä, mutta jotka voivat myös lisätä globaalia epätasa-arvoa. Tämän vuoksi yliopistojen kehitysyhteistyöverkosto UniPID julkaisi vuonna 2023 eettiset ohjeet vastuulliselle akateemiselle yhteistyölle globaalin etelän kanssa. Ohje korostaa globaalin akateemisen yhteistyön kautta esille nousevia kysymyksiä esimerkiksi kielestä, resursseista ja vallan jakautumisesta sekä siitä, kenen tieto ja ääni merkitsevät. Ohje ei ole tutkimusorganisaatioita tai tutkijoita velvoittava, vaan se kannustaa tutkijoita reflektoimaan tutkimukseen ja tutkimusyhteistyöhön liittyviä eettisiä kysymyksiä globaalin epätasa-arvon näkökulmasta. Ohje auttaa tutkijoita ja muita asiantuntijoita edistämään keskinäistä kunnioitusta, luottamusta ja läpinäkyvyyttä globaaleissa akateemisissa kumppanuuksissa. UniPID:in julkaisema ohje täydentää TENKin HTK-ohjetta sekä Ihmiseen kohdistuvan tutkimuksen eettiset periaatteet ja ihmistieteiden eettinen ennakkoarviointi Suomessa -ohjetta.
Muuttuuko tutkimuksen tukihenkilön rooli?
TENKin tukihenkilöillä on tutkimusorganisaatioissa ja toimintaan sitoutuneissa muissa toimijoissa erilaisia rooleja jo pelkästään siksi, että organisaatiot ovat erilaisia. Tukihenkilöiden erikoistumismahdollisuudet alojen erityiskysymyksiin vaihtelevat. Yliopistoissa tukihenkilöitä voi olla esimerkiksi eri tiedekunnissa, jolloin he tuntevat tieteenalojen erityskysymykset ja osaavat ohjeistaa ja tukea juuri alojen käytänteiden ja itsesäätely-ymmärryksen mukaisesti. Tyypillisemmät tieteenalakohtaiset ongelmatilanteet liittyvät tekijyyden määrittämiseen. Pienessä tutkimusorganisaatiossa on tavallisesti vain yksi tukihenkilö, jolla on todennäköisesti vastuullaan myös muita tutkimuksen tukipalvelutehtäviä. TENK ei kouluta eikä siksi myöskään lähtökohtaisesti oleta, että tukihenkilöillä olisi osaamista tieteenalakohtaisessa tutkimusetiikassa, eettisessä ennakkoarvioinnissa, aineistonhallinnassa ja tietosuojalainsäädännön tuntemuksessa tai tekijänoikeuksiin liittyvässä osaamisessa. Tavallista kuitenkin on, että tukihenkilöllä osaamista myös näissä tukipalvelutehtävissä, koska asiat usein limittyvät toisiinsa. Erilaisia rooleja yhdistää se, että jokainen tukihenkilö hallitsee kaikki tieteenalat kattavan HTK-ohjeen sekä prosessin, joilla ohjeen loukkausepäilyjä käsitellään.
Tutkimuksen vastuullisuus, eettinen kestävyys ja muun muassa olemassa lainsäädännön noudattaminen ovat aina ensisijaisesti TKI-toiminnassa mukana olevien asiantuntijoiden vastuulla. Kun asiantuntija haluaa kehittää vaikkapa tekoälyä hyödyntävän sovelluksen, niin hänen on tunnettava alaa koskeva säätely ja osattava myös soveltaa sitä. Asiantuntija ei voi vain todeta noudattavansa lakeja ja eettisiä ohjeita, vaan hänen tulee nimenomaan osoittaa, miten nämä vaikuttavat hän konkreettiseen toimintaansa.
Kuten edellä on havaittu, kansainvälistyneet yhteistutkimushankkeet korkeakoulujen ja yritysten kanssa laajentavat TENKin tehtäviä ja lisäävät tutkimuksen tukipalveluiden kysyntää korkeakouluissa ja tutkimuslaitoksissa. Vaikka tutkimusetiikan tukihenkilöt edustavat erilaisia organisaatioita, yhteisissä koulutus- ja keskustelutilaisuuksissa on käynyt hyvin selville, että monipuolistuvan TKI-toiminnan tuomat haasteet tunnistetaan yhteisiksi ja lisäkoulutusta kaivataan kipeästi.