Ammattikorkeakouluissa vieraskielisten ja ulkomaalaisten opiskelijoiden määrä on kasvanut viime vuosina (Opetushallitus, ei pvm.; Tilastokeskus, 2025). Tämä tekee suomenkielisestä vuorovaikutuksesta entistä tärkeämmän osan hoitotyön koulutusta. (Kero ym., 2025; Paukkunen ym., 2025). Korkeakouluissa on vastattu haasteeseen kehittämällä kaksikielisiä ja kielituettuja toteutuksia (TOKASA, ei pvm.; Korpela, 2023). Kaksikielinen opetus tukee työelämäosallisuutta ja on saanut myös opiskelijoilta kiitosta (Paukkunen ym., 2025). Jyväskylän ammattikorkeakoulun Terveysinstituutissa kielituettuja simulaatioita on kehitetty osaksi englanninkielisen sairaanhoitajakoulutuksen opintoja. Tavoitteena oli vahvistaa S2-opiskelijoiden ja samalla koko opiskelijaryhmän kykyä toimia potilaan kanssa suomeksi, harjoitella kliinisiä ydintaitoja sekä jäsentää raportointia ja kirjaamista. Kohderyhminä olivat ensimmäisen ja toisen opiskeluvuoden sairaanhoitajaopiskelijaryhmät, jossa enemmistö oli S2-opiskelijoita.
Simulaatiot rakennettiin tilanteista, joita opiskelijat kohtaavat myös kliinisessä harjoittelussa. Tilanteet olivat esimerkiksi palveluasumisessa asuvan henkilön avustaminen wc-käynnissä, vuodeosastopotilaan vitaalitoimintojen mittaaminen, kipulääkkeen antaminen lihakseen sekä päivystyksellinen tilanne, jossa piti tunnistaa infektiomerkit, arvioida potilaan vointia ja aloittaa seuranta. Lisäksi harjoiteltiin heikentyneen keuhkokuumepotilaan tilannearviota ja lääkärille raportointia puhelimitse ISBAR-raportointimenetelmää hyödyntäen. ISBAR on systemaattinen viestintämenetelmä, joka mahdollistaa johdonmukaisen kommunikaation terveydenhuollon eri ammattiryhmien kesken ja edistää potilasturvallisuutta. Näiden tilanteiden kautta voitiin yhdistää kliininen toiminta ja suomenkielinen vuorovaikutus sekä potilaan että muiden ammattilaisten kanssa.
Simulaatiot rakennettiin kliinisten tilanteiden ympärille
Simulaatiot toteutettiin simulaatiopedagogiikan periaatteiden mukaan (International Nursing Association for Clinical Simulation and Learning [INACSL], 2025). Jokainen simulaatio koostui orientaatiosta simulaatioon, viidestä simulaatiotilanteesta sekä oppimiskeskustelusta jokaisen simulaatiotilanteen jälkeen. Simulaatiotilanteet nauhoitettiin ja nauhoitus käytettiin oppimiskeskustelussa reflektion tukena. Opiskelijat harjoittelivat myös potilastietojen kirjaamista suomeksi, ja kirjaamisharjoitus perustui simulaatiotilanteisiin.
Simulaatiokokonaisuus rakennettiin niin, että opiskelijat valmistautuivat tilanteisiin etukäteen sekä sisällöllisesti että kielellisesti. Opiskelijoille annettiin ennakkotehtävä hyvissä ajoin ennen simulaatioita. Ennakkotehtävässä he perehtyivät potilastapauksiin, kokosivat niihin liittyvää ydinsanastoa ja laativat valmiita suomenkielisiä fraaseja potilaskohtaamista varten. Ennakkovalmistautumisella pyrittiin madaltamaan kynnystä käyttää suomea tilanteissa, joissa opiskelijan huomio jakautuu samanaikaisesti kliiniseen päätöksentekoon, vuorovaikutukseen ja potilasturvalliseen toimintaan.
Simulaatioita varten opettaja muodosti pienryhmiä. Pienryhmämalli mahdollisti sen, että jokainen opiskelija pääsi sekä toimimaan hoitajan roolissa että tarkkailemaan muiden työskentelyä. Tarkkailijaroolin tarkoituksena oli tukea vertaisoppimista ohjaamalla huomiota sekä kliinisiin ratkaisuihin että potilasvuorovaikutukseen. Oppimiskeskustelussa simulaatiotilanteita käsiteltiin heti niiden jälkeen, jotta kliinisiä ja kielellisiä ratkaisuja voitiin tarkastella systemaattisesti.
Kielellinen tuki rakennettiin osaksi oppimista
Toteutuksen keskeinen periaate oli, ettei kieltä erotettu kliinisestä oppimisesta, vaan suomenkielinen viestintä rakennettiin osaksi hoitotilannetta. Opiskelijat eivät harjoitelleet vain sitä, mitä tehdään, vaan myös sitä, miten potilaalle puhutaan ennen hoitotoimenpidettä, sen aikana ja sen jälkeen. Tämä on olennaista etenkin silloin, kun opiskelija toimii vieraalla kielellä ja samalla yrittää hallita kliinisen tilanteen kokonaisuutta. Simulaatioissa harjoiteltiin myös ymmärtämisen varmistamista, mikä on tärkeää potilasturvallisuuden kannalta.
Kielellinen tuki rakentui ennakkovalmistautumisesta, selkeästä suomen kielestä, kaksikielisestä ohjauksesta ja oppimiskeskusteluista. Opiskelijat harjoittelivat potilastilanteisiin sopivia fraaseja itsenäisesti ja heidän tutkintoonsa kuuluvalla suomen kielen kurssilla. Simulaatioissa opettaja käytti selkeää ja rauhallista kieltä, ja orientaatio sekä oppimiskeskustelut toteutettiin kaksikielisinä. Kaksikielisen orientaation ja oppimiskeskustelun tarkoituksena oli tukea oppimisen saavutettavuutta ja varmistaa, että simulaation tavoitteet, eteneminen ja palautteen sisältö ovat opiskelijoille ymmärrettäviä. Osassa simulaatioita mukana ollut suomen kielen opettaja mahdollisti kielellisten kysymysten käsittelyn osana simulaatiota ja teki näkyväksi sen, että kieli on olennainen osa ammatillista osaamista.
Simulaatiot olivat pakollinen ja arvioitava osa opintojaksoa, mikä vahvisti niiden merkitystä oppimisen yhdenvertaisuuden ja tavoitteellisuuden kannalta. Tällöin simulaatio ei jäänyt vapaaehtoiseksi lisäharjoitukseksi, vaan siitä tuli olennainen osa opintojaksoa ja ammatillisen osaamisen rakentumista. Hyväksytty/hylätty-arvioinnissa painotettiin ennakkotehtävän valmiutta, suomenkielistä potilaskommunikaatiota, kliinisten taitojen hallintaa sekä läsnäoloa kaikissa osioissa. Opiskelijoille painotettiin jo ennakkovalmistautumisen aikana, ettei arvioinnin kohteena ollut virheetön kieli, vaan suomen käyttäminen oman taitotason mukaisesti. Arviointikriteerien tarkoituksena oli ohjata ennakkotehtävään valmistautumista, suomen kielen käyttöä potilastilanteissa sekä kliinisten taitojen turvallista hallintaa. Koska toteutus rakentui omasta toiminnasta, muiden tilanteiden seuraamisesta ja yhteisestä oppimiskeskustelusta, läsnäolo kaikissa osioissa oli olennainen osa oppimisprosessia. Tällainen toteutustapa vahvisti viestiä siitä, että kieli, vuorovaikutus ja kliininen osaaminen kuuluvat erottamattomasti yhteen sairaanhoitajan työssä.
Kielituetun simulaation mahdollisuuksia
Kielituettu simulaatio mahdollistaa kliinisten taitojen harjoittelun, suomenkielisen vuorovaikutuksen ja kirjaamisen harjoittelun yhdistämisen samaan oppimisprosessiin. Toteutuksen suunnittelussa keskeistä ovat riittävä ennakkovalmistautuminen, tilanteisiin sopivan ydinkielen tunnistaminen, turvallinen orientaatio sekä oppimiskeskustelu, jossa huomioidaan sekä kliiniset että kielelliset tavoitteet. Lisäksi kliinisen opettajan ja suomen kielen opettajan sujuva yhteistyö on tärkeä.
Aiemman näytön perusteella kielituettu simulaatio voi tukea puherohkeutta, suomenkielisessä vuorovaikutuksessa toimimista ja kliiniseen harjoitteluun valmistautumista (Kero ym., 2025; Korpela, 2023; Pesonen ym., 2025). Mallia voidaan hyödyntää myös laajemmin eri opintojaksoilla, joissa kieli, vuorovaikutus ja kliininen osaaminen kulkevat vahvasti yhdessä. Jatkossa vastaavien toteutusten kehittämisessä on tärkeää kiinnittää huomiota siihen, että kielellinen tuki nivoutuu luontevasti osaksi kliinistä oppimista eikä jää opetuksessa erilliseksi osaksi.