Arena Pro

Kuva: Adobe Stock

Digituen varassa – kuka auttaa, kun sähköinen asiointi ei suju?

Teknologia ja teollisuus Yhteiskunta ja ilmiöt

Digitaalinen asiointi on monelle ensisijainen tapa hoitaa arjen välttämättömiä asioita. Erilaisiin digipulmiin haetaan usein apua läheisiltä, mutta kaikilla ei ole lähipiirissään henkilöä, jonka puoleen kääntyä. Yleisellä digituella on keskeinen merkitys palveluiden saavutettavuuden, ihmisten yhdenvertaisuuden ja digitaalisen osallisuuden vahvistamisessa.

Yhteiskuntamme palvelut muuttuvat perinteisen paperiasioinnin sijaan sähköisiksi kiihtyvällä tahdilla. Palveluiden siirtäminen verkkoon on monen julkisen ja yksityisen toimijan tavoitteena esimerkiksi kustannussäästösyistä. Digitaalisten asiointikanavien ensisijaisuus on yksi Petteri Orpon hallitusohjelman kirjauksista (Valtioneuvosto [VN], 2023).

Sähköiset palvelut helpottavat monen arkista asiointia, ja lähes 80 prosenttia suomalaisista käyttääkin niitä sujuvasti (Digi- ja väestötietovirasto [DVV], 2023b). Yhteiskunnassamme on kuitenkin monia, joiden digiosaaminen on puutteellista tai puuttuu jopa kokonaan, ja tämä korostuu etenkin vanhemmissa ikäryhmissä (Renfors & Suoranta, 2025). Vuonna 2025 yli 75-vuotiaista 43 prosenttia ei käyttänyt lainkaan verkkopankki- tai mobiilitunnistetta (Tilastokeskus, 2025), ja Digi-ja väestötietoviraston (2023b) Digitaitoraportin mukaan yli 75-vuotiaista vain 22 prosenttia raportoi omaavansa digitaaliset perustaidot.

Sähköiseen asiointiin siirtyessä hallituksen tavoitteena on varmistaa riittävä tuki myös heille, joille digitaalisten ratkaisujen käyttäminen on vaikeaa (VN, 2023). Tuen toteuttamiseen ei kuitenkaan ole tehty konkreettisia toimenpiteitä tai määritetty sitä, kenen tai miten digitukea tulisi tarjota (VN, 2023; Erkkilä, 2025). Jos tarvittava tuki laitteiden tai palveluiden käyttöön puuttuu, saattavat avun tarvitsijat syrjäytyä palveluiden piiristä jopa kokonaan (Erkkilä, 2025). Digituen tarvetta kasvattavat tulevaisuudessa myös väestön ikääntyminen, teknologian nopea kehittyminen ja digiturvallisuuden vaatimukset, sekä erityisesti maaseudun asukkaisiin vaikuttava kivijalkapalveluiden keskittyminen enenevästi suurempiin keskuksiin (Renfors & Suoranta, 2025; DVV, 2023b).

Digituen kenttä on laaja ja moninainen

Digituki tarkoittaa neuvontaa ja opastusta sähköiseen asiointiin sekä palveluiden ja laitteiden käyttöön. Se auttaa henkilöä käyttämään laitteita ja asioimaan sähköisissä palveluissa itsenäisesti ja turvallisesti. Yleisin digituen antaja on usein läheinen, mutta tukea tarjoavat myös esimerkiksi palveluiden tuottajat, julkiset organisaatiot, oppilaitokset, järjestöt, yritykset sekä vapaaehtoiset (DVV, 2023b).

Viranomaisilla on lakisääteinen velvollisuus tarjota riittävä tuki omien sähköisten palveluidensa käyttöön (Laki digitaalisten palvelujen tarjoamisesta, 2019). Yksittäisen palvelun käyttö voi kuitenkin olla mahdotonta, jos laitteen käyttö on jo liian haastavaa. Tätä esimerkiksi laitteiden käyttöön ja digiosaamisen kehittämiseen tähtäävää toimintaa kutsutaan yleiseksi digitueksi (Kunnas & Erfors, 2026). Tällä hetkellä Suomessa Digi- ja väestötietovirasto kehittää digituen käytäntöjä ja toteuttaa selvityksiä digitukeen ja -osaamiseen liittyen, mutta muutoin kansallinen koordinointi tai tilannekuva digituen antajista puuttuu.

Vertaisopastaminen on yksi yleisimpiä yleisen digituen muotoja, ja sen on todettu olevan ikäihmisille mieluisa ja tehokas tapa digitaitojen opetteluun. Siinä keskiössä ei välttämättä ole jonkin ongelman ratkaisu, vaan yhdessä oppiminen yrityksen ja erehdyksen kautta. Vertaisopastuksessa ovat usein läsnä myös kiireettömyys sekä osapuolien välinen tasa-arvo ennalta määritettyjen roolien tai titteleiden sijaan. Vertaisopastustilanteet muodostuvat usein tärkeiksi sosiaalisiksi kohtaamisiksi sekä opastettaville että opastajille (Korpela ym., 2023).

Vertaisopastajat toimivat usein vapaaehtoisesti. He tekevät opastustyötä, koska saavat siitä iloa ja pystyvät auttamaan muita ja osallistumaan yhteiskuntaan omalla panostuksellaan (Korpela ym. 2023). Samalla he pitävät yllä myös omaa digiosaamistaan asiakkaiden pulmia ratkoessa.

Havaintoja digituen toteuttamisesta Keski-Suomessa

Digibuusti!-hankkeessa toteutettiin keväällä 2025 selvitys digituen tarjonnasta Keski-Suomessa. Kysely lähetettiin sähköpostitse kaikkien Keski-Suomen kuntien sivistys- ja kirjastotoimen johtajille, kunnanjohtajille, hyvinvointipäälliköille, vanhusneuvostoille sekä Keski-Suomen digitukiverkoston jäsenille ja maakunnassa toimiville vapaaehtoisille digineuvojille. Kysely toteutettiin sähköisenä Webropol-kyselynä, ja se sisälsi avoimia kysymyksiä kunnassa tarjolla olevasta digituesta, sen järjestämisestä, sen sisällöistä sekä digituen järjestämisen haasteista ja digituen tarpeesta tulevaisuudessa. Vastaajia oli yhteensä 52 ja he edustivat kuntia, kirjastoja, järjestöjä, vanhusneuvostoja sekä vapaaehtoisia vertaisopastajia.

Kyselystä selviää, että Keski-Suomessa digituen kenttä on laaja, mutta rakenteellisesti hajautunut. Digitukea on tarjolla lähes kaikissa Keski-Suomen kunnissa jonkin tahon tarjoamana. Neuvonnan saatavuus vaihtelee kuntien välillä: joissakin kunnissa tuki on säännöllistä ja monipuolista, toisissa sitä ei ole käytännössä lainkaan. Toiminta on pitkälti vapaaehtoisten ja hankerahoituksen varassa, mikä vastaajien mukaan heikentää sen jatkuvuutta. Myös kunnallisen ja maakunnallisen koordinoinnin puuttuminen aiheuttaa vastaajien mukaan haasteita toiminnan toteuttamisessa.

Kyselystä käy ilmi, että lähes jokaisessa Keski-Suomen kunnassa digineuvontaa tarjoavat vapaaehtoiset vertaisopastajat, ja useassa kunnassa digineuvonta saattaa olla kokonaan vain yhden tai korkeintaan muutaman neuvojan harteilla. Vapaaehtoiset digineuvojat toimivat usein yhteistyössä joko kirjaston tai jonkin paikallisyhdistyksen kanssa, tarjoten digineuvontaa esimerkiksi säännöllisesti tiettynä päivänä ja tiettynä kellonaikana, ajanvarauksella tai esimerkiksi yhdistyksen tapahtumien yhteydessä.

Osa kyselyyn vastanneista vapaaehtoisista raportoi kiireestä ja siitä huolesta, että alueen digineuvonta tuntuu lepäävän yksin heidän harteillaan. Vapaaehtoiset neuvojat toivovat myös lisäkoulutusta ajankohtaisiin digiasioihin. Joillain alueilla digineuvontaan ei löydy asiakkaita, vaikka tarvetta tuelle vaikuttaisi olevan. Tämän arvellaan johtuvan erityisesti tiedottamisen puutteista. Vapaaehtoiset digineuvojat haluaisivat usein keskittyä vain itse opastamiseen. Tämän vuoksi opastajien vastuulle kasautuva opastusten koordinointi, ajanvaraukset ja markkinointi voivat aiheuttaa liiaksi työkuormaa ja pahimmillaan saada vapaaehtoisen lopettamaan opastamisen kokonaan.

Kyselyyn vastanneista lähes kaikki arvioivat digituen tarpeen kasvavan tulevaisuudessa. Kasvun arvellaan johtuvan palveluiden digitalisoitumisesta, tekoälyn ja muiden uusien teknologioiden nopeasta yleistymisestä sekä huolesta liittyen tietoturva-asioihin ja erilaisten huijausten lisääntymiseen. Vastaajat ovat erityisesti huolissaan ikääntyneiden digiosaamisesta, mutta nostavat esille myös nuoremmat sukupolvet, jotka tulevat yhtä lailla tarvitsemaan tukea uusien teknologioiden ymmärtämisessä.

Haasteet digituen kentällä

Yhdeksi suurimmista haasteista digiosallisuuden varmistamisessa on noussut yleisen digituen koordinoinnin ja resurssien puute, mikä tulee ilmi niin Keski-Suomen selvityksessä kuin valtakunnallisissa aineistoissa (Erkkilä, 2025). Vaikka viranomaisvelvoitteen myötä esimerkiksi hyvinvointialueet tarjoavat digitukea omien palveluidensa käyttöön, näistä kanavista ei välttämättä saa tukea perusdigitaitojen opetteluun. Jos yleistä digitukea tarjoavaa tahoa ei ole tiedossa, voi tuen tarvitsija jäädä tyhjän päälle oman pulmansa kanssa. Ilman koordinointia ja yleiseen tukeen merkittyjä resursseja yleistä digitukea ei välttämättä järjestetä eikä siitä tiedoteta niin, että se saavuttaisi tuen tarvitsijat.

Keski-Suomessa yleisen digituen kehittäminen on ollut hankevetoista jo useita vuosia, mikä ilmenee sekä kyselyssä että hanketoteuttajien omista havainnoista. Vaikka hankkeissa saadaan paljon hyviä asioita aikaan esimerkiksi uusien toimintamallien ja verkostoitumisen kautta, hankkeiden päätyttyä toiminnan jatkuvuus on usein vaakalaudalla. Sama ilmiö on tunnistettu myös valtakunnallisesti, ja kunnat arvioivat digituen hankkeiden tuomien hyötyjen hiipuvan nopeasti ilman koordinoivaa tahoa (Erkkilä, 2025).

Yleisessä digineuvonnassa kirjastojen rooli on muodostunut keskeiseksi, ja se on havaittavissa myös Keski-Suomessa. Lähes kaikissa Keski-Suomen kunnissa digituki kiinnittyy jollain tavalla kirjastoon, joka toimii usein solmukohtana digitukea etsivien ja digineuvojien välillä, sekä mahdollistaa esimerkiksi laitteet opastukseen ja tilat digiaiheisten tietoiskujen tai tapahtumien järjestämiseen. Kirjastoilla ei kuitenkaan ole velvoitetta tai resursseja digineuvonnan koordinointiin, ja Suomen kirjastokenttää huolestuttaakin hiljainen yhteiskunnallinen muutos, jossa yksityisen ja julkisen sektorin digineuvonnan tehtäviä on siirtynyt kirjaston asiakasneuvonnan hoidettavaksi (Poutanen ym., 2025). Kunnan suunnitelmallinen digituen koordinointityö voisi tuoda apua myös kirjaston roolin selkeyttämiseen.

Vapaaehtoiset digineuvojat ovat tärkeässä roolissa yleisen digituen tarjonnan toteuttamisessa niin Keski-Suomessa kuin muualla Suomessa (Erkkilä, 2025). Digitalisaatio kuitenkin etenee vauhdilla, ja on paljon vapaaehtoisten omasta aktiivisuudestaan kiinni, kuinka hyvin he pystyvät ottamaan käyttöön uudet palvelut ja laitteet. Lisäksi uusien vapaaehtoisten digineuvojien rekrytointi ja perehdyttäminen vaativat suunnitelmallisuutta ja resursseja. Tehtävään perehdyttäminen voi yksinkertaisimmillaan olla puolen päivän koulutus, jossa käydään läpi keskeiset asiat, kuten digituen eettinen ohjeistus. Perehtyminen voi tapahtua myös mestari–kisälli-tyyppisesti, jolloin erillistä perehdytystä ei tarvita, mutta tässäkin mallissa uudet vapaaehtoiset täytyy ensin löytää jostain.

Myös digituen löydettävyyden haasteet ovat tunnistettavissa sekä Keski-Suomen selvityksessä että valtakunnallisesti (DVV, 2023a). Vaikka viranomaisilla ja julkisilla palveluilla on velvollisuus opastaa omien palveluidensa käytössä, tietoa tästä tuesta ei välttämättä löydy helposti edes palveluntarjoajan verkkosivuilta tai internetin ulkopuolelta (DVV, 2023a; DVV, 2023b; Renfors & Suoranta, 2025). Yleistä digitukea etsiessä tilanne saattaa alueesta riippuen olla vielä haastavampi. Kunnissa tieto esimerkiksi vapaaehtoisten tarjoamasta digituesta ei välttämättä myöskään ole helposti löydettävissä, tai se ei tavoita tuen tarvitsijoita, mikä näkyy asiakkaiden vähäisenä määränä.

Vaikka tietoa digineuvonnasta olisi, voi kynnys digineuvontaan hakeutumiseen olla liian korkea. Renforsin ja Suorannan (2025) haastatteluissa tulee ilmi, että digituen pariin hakeutuminen vaatii sekä rohkeutta että tietoa siitä, mistä tukea voi etsiä. Tuen tarvitsija voi ajatella, että hänen ongelmansa on liian helppo tai liian vaikea, tai hävetä omien taitojensa rajallisuutta. Ongelma tai tuen tarve voi olla myös vaikea sanoittaa: kun ei tiedä mikä menee pieleen, on vaikea itse päästä ongelman alkulähteille. Kahdenkeskinen kohtaaminen digineuvojan kanssa voi sekin tuntua liian jännittävältä. Taustalla voi vaikuttaa myös negatiivinen asenne ja vastustus kaikkea digitaalista kohtaan.

Yleisen digituen saatavuuteen vaikuttaa lopulta myös järjestöjen ja vapaaehtoistoiminnan toimintaedellytykset. Monilla alueilla järjestöt tarjoavat matalan kynnyksen digitukea ja järjestävät opastustilaisuuksia. Järjestöt tavoittavat usein sellaisia henkilöitä, jotka eivät muuten hakeutuisi yleisen digituen, viranomaisneuvonnan tai muiden muodollisten palveluiden piiriin. Kun järjestöjen saamat avustukset vähenevät, saattaa tämä näkyä myös digituen saatavuuden heikentymisenä.

Miten digituen järjestämistä ja vertaisopastamista voidaan tukea?

Yleisen digituen järjestämiseen ei ole yhtä oikeaa tapaa. Keski-Suomen selvityksestä, kansallisesta aineistosta ja hanketoimijoiden havainnoista on syntynyt kuva digituen kentän muodostumisesta. Digituen koordinoinnista, digituesta sekä digituen tarpeesta on koottu visuaalinen malli (kuvio 1), joka selventää eroja itse digitukityön ja koordinoinnin välillä. Lisäksi Keski-Suomesta ja valtakunnallisesti löytyy monia hyviä käytänteitä, joista voidaan ottaa mallia.

Kuvio 1. Digituen järjestämisen malli. 

 

Digituen koordinointiin tarvitaan panostusta 

Digitaalisten palveluiden ensisijaisuus lisää tarvetta varmistaa, että jokaisella on riittävä osaaminen ja mahdollisuudet käyttää arjessa välttämättömiä palveluita. Yleisellä digituella vahvistetaan ihmisten osallisuutta, toimintakykyä ja luottamusta pärjätä muuttuvassa yhteiskunnassa. Onnistuneen digitukikokemuksen jälkeen opastettavan taidot ja rohkeus kokeilla itse kasvavat. Tämä helpottaa sekä taitojen harjoittelussa, että avun hakemisessa jatkossa. Yksikin onnistunut neuvontatilanne voi johtaa opastettavan kohdalla merkittävään arjen sujuvoitumiseen ja muuttaa epävarmuuden tunteita toivoksi (DVV, 2023b; Avonius, 2026). 

Keski-Suomen digituen selvitys osoittaa, että digituen tarpeen odotetaan tulevaisuudessa kasvavan, mutta toiminta on monin paikoin hajanaista ja lähes kaikissa kunnissa riippuvaista vapaaehtoisista tai hankerahoituksista. Yleiseen digitukeen kannattaa panostaa nykyistä enemmän. Tarvitaan selkeää vastuunjakoa, koordinointia, riittäviä resursseja ja näkyvää tiedottamista. Panostamalla digitukeen panostetaan samalla yhdenvertaisuuteen, palveluiden saavutettavuuteen ja arjen sujuvuuteen digitalisoituvassa yhteiskunnassa.
Kuvio 1. Digituen järjestämisen malli.

Joutsan kunta myöntää vuosittain kaikille yli 70 vuotta täyttäneille kuntalaisille kolme digiavun palveluseteliä, jotka he voivat käyttää paikallisen yrityksen tarjoamaan digiapuun. Jo useamman vuoden käytössä ollut toimintamalli on saanut kehuja sekä ikääntyneiltä että yrittäjiltä. Tarjotut palvelusetelit tuovat esiin sen, että apua digipulmiin on saatavilla ja madaltavat kynnystä tuen etsimiseen. Palvelusetelien ja yritysten lisäksi Joutsassa toimii myös vapaaehtoisia digineuvojia.

Viitasaaren kaupunki on palkannut datanomin tarjoamaan asukkaille yleistä digitukea kirjastolla kerran viikossa ajanvarauksella. Säännöllinen aika ja paikka tekevät toiminnan tutuksi ja helpommaksi löytää, ja toiminnan jatkuminen on turvattu paremmin, kuin pelkästään vapaaehtoisten digineuvojien työpanoksella.

Aina kunnan ei tarvitse panostaa suoraan rahallisesti digituen kehittämiseen. Monessa Keski-Suomen kunnassa kirjasto ja vapaaehtoiset digineuvojat ovat hyödyntäneet Digibuusti!-hankkeen avoimia, maksuttomia digitietoiskuja omassa toiminnassaan. Digitietoiskuja on seurattu suorana tai tallenteelta etäkatsomoissa eri puolilla maakuntaa. Etäkatsomon yhteydessä vapaaehtoiset digineuvojat ovat olleet tavattavissa joko ajanvarauksella tai ilman ajanvarausta. Digitietoiskut houkuttelevat paikalle osallistujia, jotka kenties matalammalla kynnyksellä hakeutuvat sitten myös digituen ja digineuvojien ääreen.

Asiakkaat löytävät digituen luo vain, jos tieto siitä on helposti saatavilla. Tiedottamisen säännöllisyys taas lisää tunnetta toiminnan luotettavuudesta. Pelkät sähköiset tiedotuskanavat eivät riitä, koska niihin päästäkseen henkilöllä täytyy jo olla digiosaamista, vaan digitukea kannattaa markkinoida verkkosivujen lisäksi esimerkiksi paikkakunnan ilmoitustauluilla, infotelevisioissa ja mahdollisuuksien mukaan paikallislehdessä.

Myös eri toimijoiden välistä yhteistyötä tarvitaan. Alueen eri digipalveluiden tarjoajien olisi hyvä osata ohjata asiakkaita tarvittaessa yleisen digituen piiriin. Yhtä lailla yleisen digituen tarjoajien olisi hyvä tietää, mihin ohjata asiakas saamaan digitukea esimerkiksi pankki- tai viranomaisasian hoitamiseen. Hyvä käytännön esimerkki digituen saavutettavuuden edistämisestä löytyy Etelä-Savosta, jossa hyvinvointialue koordinoi digitukea alueellisesti ja huolehtii muun muassa siitä, että ajantasainen kuntakohtainen tieto digituen saatavuudesta löytyy yhdestä paikasta: hyvinvointialueen verkkosivuilta (Etelä-Savon hyvinvointialue, ei pvm.).

Digituen koordinoijan ei tarvitse huolehtia vapaaehtoisten kouluttamisesta itse. Digineuvojille on tarjolla paljon erilaisia maksuttomia koulutuksia, webinaareja ja verkostotilaisuuksia, joihin osallistumalla voi lisätä omaa osaamistaan ja pysyä ajan tasalla uusien teknologioiden kehityksessä. Esimerkiksi Digi- ja väestötietovirasto, Vanhustyön keskusliiton SeniorSurf, EKL:n Verkosta virtaa-toiminta, alueelliset senioreiden ATK-yhdistykset ja monet hankkeet tuottavat jatkuvasti digitukijoille suunnattuja materiaaleja opastustyön tueksi ja omien digitaitojen kehittämiseksi. Digituen koordinoijan tehtäväksi jää kertoa vapaaehtoisille näistä mahdollisuuksista ja esimerkiksi kutsua eri asiantuntijoita oman paikkakunnan digitukitoiminnan vieraiksi.

Digituen koordinointiin tarvitaan panostusta

Digitaalisten palveluiden ensisijaisuus lisää tarvetta varmistaa, että jokaisella on riittävä osaaminen ja mahdollisuudet käyttää arjessa välttämättömiä palveluita. Yleisellä digituella vahvistetaan ihmisten osallisuutta, toimintakykyä ja luottamusta pärjätä muuttuvassa yhteiskunnassa. Onnistuneen digitukikokemuksen jälkeen opastettavan taidot ja rohkeus kokeilla itse kasvavat. Tämä helpottaa sekä taitojen harjoittelussa, että avun hakemisessa jatkossa. Yksikin onnistunut neuvontatilanne voi johtaa opastettavan kohdalla merkittävään arjen sujuvoitumiseen ja muuttaa epävarmuuden tunteita toivoksi (DVV, 2023b; Avonius, 2026).

Keski-Suomen digituen selvitys osoittaa, että digituen tarpeen odotetaan tulevaisuudessa kasvavan, mutta toiminta on monin paikoin hajanaista ja lähes kaikissa kunnissa riippuvaista vapaaehtoisista tai hankerahoituksista. Yleiseen digitukeen kannattaa panostaa nykyistä enemmän. Tarvitaan selkeää vastuunjakoa, koordinointia, riittäviä resursseja ja näkyvää tiedottamista. Panostamalla digitukeen panostetaan samalla yhdenvertaisuuteen, palveluiden saavutettavuuteen ja arjen sujuvuuteen digitalisoituvassa yhteiskunnassa.

Digibuusti! – Peli-iloa ja digitaitoja Keski-Suomessa

Mitä pitää osata, jotta pysyy mukana digitalisoituvassa yhteiskunnassa? Digibuusti!-projekti (1.3.2024-31.8.2026) lisäsi ikääntyvän maaseutuväestön digiosaamista, edisti digitalisaatiomyönteistä ajattelutapaa ja tarjosi tietoa pelaamisen ja pelillisyyden mahdollisuuksista digitaitojen oppimisessa. Lisäksi projektin tavoitteena oli turvata digituen saatavuutta Keski-Suomen kunnissa ja lisätä sen myötä asukkaiden hyvinvointia ja tasa-arvoa. Euroopan unionin osarahoittamaa projektia toteuttivat Jyväskylän ammattikorkeakoulu ja Jyväskylän kesäyliopisto, rahoittajana Keski-Suomen ELY-keskus Maaseuturahastosta. 

Lue lisää Avautuu uuteen välilehteen
Euroopan unionin osarahoittama, EU-lippulogo