Oppilailla voi olla merkittävä rooli koulupäivän aikaisen liikkumisen edistämisessä. Oppilaiden osallistumista koulupäivän aikaista liikkumista lisäävien toimenpiteiden suunnittelussa ja toteutuksessa olisi hyvä lisätä erityisesti yläkouluissa (Rajala & Kämppi, 2025). Kun nuoret pääsevät vaikuttamaan esimerkiksi pitkän välitunnin sisältöihin, syntyy todennäköisemmin toimintaa, joka houkuttelee liikkumaan ja tuntuu omalta. Yhdessä luotu liikkumista sisältävä koulupäivä voi edistää hyvinvointia ja vahvistaa yhteisöllisyyttä koko koulussa.
Koulujen liikunnallista toimintakulttuuria voidaan tarkastella Liikkuvan koulun Nykytilan arvioinnin tulosten valossa (Hakonen ym., 2025). Lukuvuoden 2024–25 aikana Nykytilan arviointia hyödynsi yhteensä 955 koulua, joista yläkouluja oli 147. Yläkoulujen tekemien itsearviointien perusteella oppilaat osallistuvat koulupäivän aikaisen liikkumisen suunnitteluun ja arviointiin reilussa neljänneksessä (27 %) kouluista. Noin joka kolmannessa (32 %) koulussa oppilaat ovat järjestämässä Liikkuva koulu -toimintaa ja siihen liittyviä toimenpiteitä. Puolet (50 %) kouluista arvioi, että oppilaat ovat suunnittelemassa ja järjestämässä koko koulun yhteisiä liikunnallisia tapahtumia.
Tutkimukset kertovat, että nuoret eivät itse pidä mahdollisuuksiaan osallistua koulupäivän aikaisen liikkumisen suunnitteluun ja toteutukseen kovinkaan hyvinä. LIITU-tutkimuksen perusteella noin yksi kymmenestä (12 %) yläkoululaisesta on osallistunut välituntitoiminnan suunnitteluun (Rajala ym., 2025). Kouluterveyskyselyn mukaan lähemmäs puolet (42 %) 8. ja 9. luokkaa käyvistä tytöistä ja noin kolmannes (34 %) pojista kokee mahdollisuutensa vaikuttaa välituntien ajoitukseen ja sisältöihin huonoksi (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, 2025).
Osallisuutta vahvistavan toimintakulttuurin rakentaminen on pitkäjänteistä ja tietoista työtä, joka ei etene suoraviivaisesti (Weckström, 2021). Olennaista on nähdä nuoret aktiivisina toimijoina, esimerkiksi välituntitoiminnan suunnittelussa, ja tarjota heille erilaisia tapoja ja rooleja osallistua (Kiilakoski, 2017). Lisäksi koulun tiloja tulisi kehittää liikkumista tukeviksi yhdessä oppilaiden kanssa, jotta erilaiset tavat kokea ja käyttää ympäristöä voidaan huomioida liikkumisen lisäämisen suunnittelussa (Rajala, 2021).
Nuorten mielipiteet näkyviin
Oppilaiden osallisuuden lisääminen esimerkiksi välituntitoiminnan suunnittelussa edellyttää ennen kaikkea heidän mielipiteidensä ja näkökulmiensa selvittämistä. Kun nuorten kokemukset ja toiveet tehdään näkyviksi, luodaan perusta yhteiselle keskustelulle ja toiminnan kehittämiselle yhdessä oppilaiden kanssa. Liikkuvan koulun nykytilan arviointi 5.–9. luokan oppilaille on oppilaiden osallisuutta tukeva työkalu (Liikkuva koulu, 2026). Kyselyn avulla oppilaat voivat arvioida omaa liikkumistaan koulupäivän aikana sekä oman koulunsa liikkumiseen liittyviä käytäntöjä. Samalla koulu saa tietoa Liikkuva koulu -toiminnasta oppilaiden näkökulmasta sekä heidän ideoistaan toiminnan kehittämiseksi.
Kevään 2025 aikana oppilaiden versiota Liikkuvan koulun Nykytilan arvioinnista hyödynnettiin yhdeksässä kunnassa kuntien tai koulujen aloitteesta. Tässä artikkelissa tarkastellaan arvioinnin tehneiden yläkoululaisten vastauksia. Vuosiluokilta 7.–9. arvioinnin teki yhteensä 1 672 oppilasta 16 eri koulusta.
Kuvio 1 esittelee yläkoululaisten arvioita omasta koulupäivän aikaisesta liikkumisestaan. Nuorista noin kaksi kolmesta (65 %) kävelee tai pyöräilee koulumatkansa vähintään 1–3 päivänä viikossa. Tuloksissa ei ole huomioitu vuodenaikojen vaikutusta. Noin puolet (51 %) nuorista ilmoittaa liikkuvansa välituntien aikana viikoittain. Vain viidennes (21 %) kertoo osallistuvansa viikoittain taukoliikuntaan oppituntien aikana.
Nuorten näkökulmasta välitunnit eivät houkuttele liikkumaan
Nuorten näkökulmasta koulun liikkumisen mahdollisuuksissa on kehitettävää. Vain 23 prosenttia oppilaista on sitä mieltä, että välitunnilla on heitä kiinnostavia mahdollisuuksia liikuntaan. Hieman useampi (38 %) raportoi riittävistä liikuntavälineistä. Vajaa puolet (42 %) kertoi, että välituntivälineet ovat käytettävissä, kun niitä tarvitaan.
Oppilaiden kokemusten mukaan he ovat osallistuneet vain vähäisesti välituntiliikunnan tai liikunnallisten tapahtumien suunnitteluun. Noin joka kymmenes (11 %) nuori kertoi olleensa mukana suunnittelussa, ja alle viidennes (17 %) koki, että heillä on ollut mahdollisuus vaikuttaa välituntiliikunnan tai liikunnallisten tapahtumien suunnitteluun. Oppilaiden mahdollisuudet suunnitella koulun toimintaa näyttäytyivät oppilaille jokseenkin epäselviltä, sillä noin kaksi viidestä (43 %) nuoresta ei osannut ottaa kantaa mahdollisuuksiinsa suunnitella koulun välituntiliikuntaa tai liikunnallisia tapahtumia. Vajaa neljännes (23 %) koki, että heiltä oli kysytty ideoita koulupihan kehittämiseksi.
Liikkuminen osana oppitunteja
Välituntiliikkumisen ohella myös oppitunneilla on merkittävä rooli, kun tavoitteena on lisätä liikettä osaksi koulupäiviä. Monelle nuorelle osallistuminen liikkumista sisältävään toimintaan voi olla helpompaa oppitunneilla, koska koko luokan yhteinen tekeminen madaltaa osallistumisen kynnystä.
Nuoret näyttävät suhtautuvan varsin positiivisesti liikkumiseen osana oppitunteja. Hieman yli puolet (53 %) ilmoitti haluavansa, että oppitunneilla opiskeltaisiin välillä ulkona, esimerkiksi koulun pihalla tai lähiympäristössä. Vajaa puolet vastaajista toivoi oppitunneille taukoliikuntaa (45 %) ja enemmän toiminnallista opiskelua (43 %). Vajaa kolmannes (24–31 %) ei osannut sanoa mielipidettään liikkumisen lisäämiseksi osaksi oppitunteja.
Koulun tarjoama tuki liikkumiseen
Koulun tarjoamat liikkumisen tukimuodot ovat tärkeä osa oppilaiden hyvinvoinnin edistämistä. Koulun kerhotoiminta voi tarjota matalan kynnyksen mahdollisuuksia liikkua koulupäivän yhteydessä, mutta yläkoululaisten näkökulmasta sen merkitys jää usein vähäiseksi. Vain 13 prosenttia nuorista kokee koululla olevan itseään kiinnostavia liikunnallisia kerhoja. Myös aikuisten antama tuki liikkumiseen näyttäytyy rajallisena, sillä noin kolmannes nuorista (29 %) arvioi saaneensa kannustusta opettajilta tai muilta koulun aikuisilta. Sen sijaan kaksi viidestä nuoresta (38 %) kertoo keskustelleensa liikkumisestaan kouluterveydenhoitajan kanssa.
Move!-mittaukset tarjoavat mahdollisuuden tunnistaa vähän liikkuvat oppilaat, ja kuntiin rakentumassa olevien Move!-polkujen myötä kouluterveydenhoitajan rooli liikkumisen tukijana on vahvistumassa. Yhteiset toimintamallit ovat kuitenkin monissa kunnissa vielä kehitysvaiheessa (Rajala & Kämppi, 2024).
Miten nuoret lisäisivät liikkumista koulupäivään?
Nuorilla oli mahdollisuus omin sanoin kertoa, miten he itse lisäisivät liikkumista omassa koulussaan. Artikkelissa esiintyvät sitaatit on poimittu nuorten vastauksista. Suuri osa vastasi kysymykseen ”en tiedä”, ”en osaa sanoa” tai ”en mitenkään”. Silti vastausten joukosta nousi myös lukuisia konkreettisia ehdotuksia ja ideoita koulupäivän aikaisen liikkumisen kehittämiseksi. Moni nuori kokee, että liikkuminen jää koulussa vähäiseksi. Välitunneilla seisotaan, selataan puhelinta, eikä liikunta ole luonteva osa arkea – ei sisällä eikä ulkona. Nuoret toivoivat ennen kaikkea enemmän mahdollisuuksia liikkumiseen, erityisesti tavalla, joka tuntuu mielekkäältä ja omaehtoiselta.
”Meijän pihalla ois jotain muutakin ku betonia?”
Keskeisiä ehdotuksia olivat koulun piha-alueiden kehittäminen ja kunnostaminen. Kommentit korostivat esimerkiksi kiipeilytelineiden huoltamista ja uusien liikuntavälineiden hankintaa. Pingispöydät mainittiin usein. Lisäksi kiinnostusta herättivät kuntosalin ja liikuntasalin käyttömahdollisuudet välitunneilla. Nuorten näkemykset osoittavat, että yläkoulujen välituntialueet kaipaavat monin paikoin uudistamista, jotta liikkuminen olisi ylipäätään mahdollista, houkuttelevampaa ja helpommin saavutettavaa.
”Tunneilla voitaisiin tehdä taukoliikuntoja.”
Yläkoululaiset toivovat oppitunneilleen taukoliikuntaa, erityisesti pitempien oppituntien aikana. Useissa vastauksissa todettiin, että esimerkiksi lyhyet venyttelyt, taukojumpat tai vaikka yhteinen ”liikuntaminuutti” voisivat piristää ja auttaa keskittymään. Vastausten perusteella opettajan ohjaama taukoliikunta tuntui monesti ensisijaiselta vaihtoehdolta. Esimerkiksi opettaja voisi ohjata 3–5 minuutin taukoliikkeet, kuten käsien pyörittelyä, selän venyttelyä tai kevyitä kyykkyjä. Taukoliikunnan lisäksi nuoret nostivat esiin toiminnalliset opetusmenetelmät. Ryhmätehtävät, joissa liikutaan luokassa tai käytävillä, toisivat nuorten mukaan vaihtelua oppitunteihin ja katkaisisivat paikallaan istumista.
”Koulupäivän aikaisia liikunnallisia tapahtumia pitäisi lisätä sekä niistä voisi saada kannustavia palkintoja.”
Nuoret toivoivat koulupäiviin lisää haasteita, kilpailuja, turnauksia ja tapahtumia, jotka innostaisivat liikkumaan. Palkinnot mainittiin usein kannustimena, ja ne liittyivät yleensä parempaan ruokaan tai johonkin mukavaan tekemiseen. Lisäksi ehdotettiin, että liikunnasta voisi saada kannustavia merkintöjä Wilmaan, mikä voisi lisätä motivaatiota.
Monelle nuorelle oli tärkeää, että koko luokka tai jopa koko koulu osallistuu yhteisiin aktiviteetteihin – näin mukaan lähteminen tuntuu helpommalta myös ujommille ja niille, joilla ei ole omaa kaveria, jonka kanssa välitunneilla voisi liikkua. Kavereiden merkitys korostui vastauksissa: nuoret haluavat liikkua pääsääntöisesti kavereiden kanssa. Joissakin kommenteissa nousi esiin myös ajatus siitä, että liikkumista voisi lisätä pyytämällä mukaan niitä, jotka viettävät välituntejaan yksin.
Nuoret mukaan ideoimaan ja toteuttamaan toimintaa
”Jos saisin enemmän suunnitella mukana.”
Välitunneille kaivataan ohjattua toimintaa, johon oppilaat voisivat itse vaikuttaa. Nuoret toivat esille, että heille tulisi antaa mahdollisuus osallistua suunnitteluun. Samalla voidaan välttää tilanteita, jossa liikkuminen tuntuu pakottamiselta, kuten eräs nuori totesi: “Ei auktoriteettivastaisia teinejä voi pakottaa tekemään X-hyppyjä luokkatovereiden katseiden alla.” Osa nuorista toivoi, että he saisivat olla mukana ideoimassa ja toteuttamassa myös liikunnallisia tapahtumia, kuten hauskoja kilpailuja, joukkuehaasteita, liikuntapäiviä erilaisine pisteineen sekä teemapäiviä.
Nuorten viesti on selvä: liikkumisen lisääminen koulussa vaatii monipuolisia, vapaaehtoisia ja innostavia ratkaisuja. Kun tilat, välineet ja toimintatavat tukevat liikettä, se voi luontevasti tulla osaksi koulupäivää – ei erillisenä velvoitteena, vaan osana hyvinvointia ja oppimista.
Nuorten esiin nostamat ideat eivät ole juurikaan ristiriidassa sen kanssa, mitä koulun aikuiset ovat jo suunnitelleet tai pitäneet toimivina ratkaisuina liikkumisen lisäämiseksi. Tämä viittaa siihen, että yhteistä ymmärrystä on jo olemassa. Jatkossa keskeistä on vahvistaa aikuisten ja nuorten välistä vuoropuhelua ja rakentaa toimintaa yhdessä, jolloin nuorten näkemykset voivat entistä paremmin tulla osaksi koulun arkea ja liikunnallisen toimintakulttuurin kehittämistyötä.
Tutustu Liikkuvan koulun nykytilan arviointi oppilaille -työkaluun.
Liikkuva koulu
Liikkuva varhaiskasvatus, Liikkuva koulu ja Liikkuva opiskelu kuuluvat Liikkuvat-kokonaisuuteen, jonka avulla edistetään liikunnallista elämäntapaa eri ikä- ja väestöryhmissä.
Liikkuvissa kouluissa ajatellaan asioita uusilla tavoilla: esimerkiksi istutaan vähemmän, tuetaan oppimista toiminnallisilla menetelmillä, liikutaan välitunneilla ja kuljetaan koulumatkat aktiivisesti ja kestävästi. Jokainen koulu toteuttaa liikkuvampaa koulupäivää omalla tavallaan.
Ohjelmien strategisesta johtamisesta vastaavat opetus- ja kulttuuriministeriö ja Opetushallitus ja niitä koordinoi Likes Jyväskylän ammattikorkeakoulussa.
