Lasten ja nuorten vähäinen liikkuminen on herättänyt huolta ja käynnistänyt toimenpiteitä liikkeen lisäämiseksi koulupäiviin. Vuonna 2010 alkanut valtakunnallinen Liikkuva koulu -toiminta on vauhdittanut muutosta kohti liikkuvampia koulupäiviä (Lehtonen & Hakamäki & Moilanen, 2023). Se on onnistunut lisäämään koulupäivän aikaisen liikunnan ja liikkumisen mahdollisuuksia (Isoaho & Summanen, 2019) ja samalla koulujen liikunnallinen toimintakulttuuri on vahvistunut (Wiss ym., 2024).
Koulujen henkilöstö on kokenut Liikkuvan koulun hyödylliseksi: sen on nähty tukevan oppimista, osallisuutta, koulussa viihtymistä ja opetussuunnitelman toteuttamista (Rajala ym., 2023; Rajala & Kämppi, 2025). Suomessa on kansainvälisesti ainutlaatuista kokonaisvaltainen lähestymistapa – ei keskitytä vain yhteen toimenpiteeseen, vaan pyritään muuttamaan koko koulun toimintakulttuuria.
Viime aikoina koulut ovat kehittäneet erityisesti välituntiliikuntaa, toiminnallista opetusta, oppilaiden osallisuutta ja liikkumiseen kannustavaa ympäristöä (Rajala & Kämppi, 2025). Liikkuva koulu -toiminta on tärkeää erityisesti vähän liikkuville lapsille, joille koulupäivän aikainen liikkuminen voi muodostaa merkittävän osan päivän kokonaisliikunnasta (Tammelin ym., 2015).
Vuonna 2022–2023 tehdyn TEAviisari-tiedonkeruun (Wiss ym., 2024) mukaan 71 prosenttia kouluista järjesti pitkiä liikkumisvälitunteja ja 76 prosenttia hyödynsi sisäliikuntatiloja myös liikuntatuntien ulkopuolella. Lisäksi koulujen piha-alueet ovat yhä useammin innostavia lähiliikuntapaikkoja, ja oppilaita koulutetaan vertaisohjaajiksi. Liikunnalliset kerhot ja tapahtumat sekä helposti saatavilla olevat välineet ovat lisäksi keskeisiä tekijöitä liikunnallisen toimintakulttuurin tukemisessa (Moilanen ym., 2017).
Alakoululaiset liikkuvat enemmän ja paremmissa olosuhteissa
Toukokuussa 2025 julkaistun LIITU-tutkimuksen mukaan alakoululaisilla on selvästi paremmat mahdollisuudet liikkua koulupäivän aikana kuin yläkoululaisilla (Rajala ym., 2025). Esimerkiksi pitkä, vähintään 30 minuutin, liikkumisvälitunti on päivittäin käytössä 69 prosentilla 5.-luokkalaisista, mutta vain 29 prosentilla 7.–9.-luokkalaisista.
Myös välituntivälineitä ja liikunnallisia paikkoja on alakouluissa enemmän, ja ne ovat paremmin kaikkien saatavilla. Yläkoululaisista vain puolet koki, että välineitä on riittävästi, kun taas alakoululaisista näin ajatteli jopa 80 prosenttia.
Alakoululaiset viettävät välitunnit lähes aina ulkona, kun taas yläkoululaisista vain hieman yli puolet tekee niin. Pojat viettävät välitunnit ulkona tyttöjä useammin.
Oppitunneilla istumista tauotetaan alakouluissa useammin, ja koulun piha-aluetta hyödynnetään opetuksessa enemmän. Liikunnallista kerhotoimintaa on tarjolla erityisesti alakouluissa.
Kun oppilaat suunnittelevat, syntyy mielekästä toimintaa
Oppilaiden osallistuminen koulun toiminnan suunnitteluun on yleisesti vähäistä, mutta alakoululaiset ja tytöt osallistuvat aktiivisemmin kuin yläkoululaiset ja pojat (Rajala ym., 2025). Esimerkiksi välituntitoiminnan suunnitteluun oli osallistunut noin neljännes tytöistä ja viidennes pojista.
Oppilailla olisi paljon annettavaa koulun liikunnallisen toiminnan kehittämisessä – heidän osallistumistaan suunnitteluun ja toteutukseen kannattaa vahvistaa erityisesti yläkouluissa. Kun oppilaat pääsevät vaikuttamaan esimerkiksi pitkän välitunnin sisältöihin, syntyy toimintaa, joka innostaa liikkumaan ja tuntuu omalta. Yhdessä rakennettu liikunnallinen koulupäivä voi lisätä hyvinvointia ja yhteisöllisyyttä koko koulussa.
Pienin askelin kohti pysyvää muutosta
Liikunnallisen koulupäivän rakentaminen ei vaadi täydellistä valmista mallia, vaan tärkeintä on aloittaa. Jokaisessa koulussa on omat vahvuutensa ja mahdollisuutensa, joita voi hyödyntää liikkumisen lisäämisessä. Kun oppilaat otetaan mukaan ideointiin ja arjen ratkaisuja kehitetään yhdessä, syntyy toimintakulttuuri, joka tukee sekä hyvinvointia, oppimista että osallisuutta. Erityisesti yläkouluissa, joissa kehittämistarpeet ovat selvästi suuremmat, on tärkeää pitää kynnys osallistumiseen matalana ja tarjota nuorille mahdollisuuksia vaikuttaa. Liikkuvampi koulu ei ole vain tavoite – se on yhteinen matka.
Liikunnallisen toimintakulttuurin kehittäminen ei ole enää vain suositus, sillä se on pian myös lakisääteistä. Liikunnallisen elämäntavan edistäminen lisättiin osaksi esi- ja perusopetuksen tavoitteita. Uusi kirjaus perusopetuslain 2 §:ään astuu voimaan 1.8.2026 (Opetushallitus, 2025).
Liikkuva koulu
Liikkuva varhaiskasvatus, Liikkuva koulu ja Liikkuva opiskelu kuuluvat Liikkuvat-kokonaisuuteen, jonka avulla edistetään liikunnallista elämäntapaa eri ikä- ja väestöryhmissä.
Liikkuvissa kouluissa ajatellaan asioita uusilla tavoilla: esimerkiksi istutaan vähemmän, tuetaan oppimista toiminnallisilla menetelmillä, liikutaan välitunneilla ja kuljetaan koulumatkat aktiivisesti ja kestävästi. Jokainen koulu toteuttaa liikkuvampaa koulupäivää omalla tavallaan.
Ohjelmien strategisesta johtamisesta vastaavat opetus- ja kulttuuriministeriö ja Opetushallitus ja niitä koordinoi Likes Jyväskylän ammattikorkeakoulussa.
