Liikuntaneuvonta on liikkumisen edistämisen toimenpide, joka kohdentuu ihmisille, jotka tarvitsevat tukea liikkumisen lisäämiseksi arjessaan. Liikuntapolitiikka on nostanut liikuntaneuvonnan näkyväksi toimenpiteeksi, ja kuntia on tuettu pitkäjänteisesti sen kehittämisessä. Liikuntaneuvonta on yksi pääministeri Petteri Orpon hallitusohjelmaan sisältyvän Suomi liikkeelle -ohjelman keskeisistä kokonaisuuksista (Valtioneuvosto, 2023).
Tässä artikkelissa perehdymme Liikuntaneuvonnan tila -kyselyn tuloksiin vuosilta 2023–2025. Voit lukea lisää kyselystä ja tutustua tuloksiin Power BI -pohjaisessa Liikuntaneuvonnan tietokannassa (Liikkuva aikuinen, 2025).
Tulokset osoittavat kaksijakoisen kehityksen. Liikuntaneuvonnan saatavuus, asiakasmäärät ja asema kuntien palveluna ovat vahvistuneet. Samalla luvut osoittavat, että palvelun laadussa, eri kohderyhmien yhdenvertaisessa tavoittamisessa, pysyvässä resursoinnissa, yhtenäisissä prosesseissa ja vaikuttavuuden arvioinnissa on vielä kehitettävää.
Saatavuus paranee, mutta kaikkia kohderyhmiä ei tavoiteta vielä yhdenvertaisesti
Valtakunnallisena tavoitteena on ollut laajentaa liikuntaneuvontaan niin, että tukea liikkumiseen olisi saatavilla kaikissa Suomen kunnissa (Liikkuva aikuinen, 2020; Liikuntaneuvonnan asiantuntijafoorumi, 2021). Vuonna 2023 Liikunnan ja toimintakyvyn ministerityöryhmä linjasi, että liikuntaneuvonta on laajennettava kaikkien ikäryhmien palveluksi (Opetus- ja kulttuuriministeriö, 2023).
Liikuntaneuvonnan saatavuus ja asema kuntien palveluna ovat vahvistuneet. Vuonna 2025 liikuntaneuvontaa tarjottiin 88 prosentissa kunnista (kuvio 1). Kunnista 193 ilmoitti toiminnan vakiintuneeksi. Vastaava määrä vuonna 2023 oli 153 kuntaa. Kehitys kertoo liikuntaneuvonnan kiinnittyneen aiempaa vahvemmin kuntien palvelutarjontaan. Kuntien arvio palvelun vakiintumisesta ei kuitenkaan yksin osoita, että toiminnan jatkuvuus olisi turvattu. Myöhemmin artikkelissa tarkasteltava hankeavustusten runsas käyttö herättää kysymyksen siitä, kuinka kestävällä pohjalla palvelun rahoitus on.
Tavoite liikuntaneuvonnan laajentumisesta eri ikäryhmille on edennyt ja kunnat tarjoavat tukea yhä useammille kohderyhmille (kuvio 2). Vuonna 2025 asiakasryhmien suhteelliset osuudet olivat: työikäiset 44 prosenttia, ikääntyneet 36 prosenttia, nuoret 10 prosenttia, nuoret aikuiset 6 prosenttia sekä lapset ja perheet 4 prosenttia. Suurin osa liikuntaneuvonnan asiakkaista on naisia. Tavoite kaikkien ikäryhmien toiminnasta siis etenee, mutta lapset, perheet, nuoret ja nuoret aikuiset muodostavat edelleen vain pienen osan asiakkaista. Myös sukupuolten tasapuoliseen tavoittamiseen on syytä kiinnittää huomiota.
Asiakasmäärät kasvavat, mutta toteutustavat uudistuvat hitaasti
Tarjonnan lisääntyessä myös liikuntaneuvonnan asiakasmäärät ovat kasvaneet. Vuonna 2025 neuvonnassa kävi yhteensä yli 17 000 asiakasta, mikä tarkoitti yli 52 000 asiakaskohtaamista. Vuonna 2023 asiakasmäärä oli vajaa 11 000 ja asiakaskohtaamisia oli hieman yli 25 000 (kuvio 3). Palvelun käyttö on kasvanut voimakkaasti, mikä lisää tarvetta varmistaa riittävät resurssit.
Liikuntaneuvontajakson kesto vuonna 2025 oli keskimäärin kuusi kuukautta, mikä on yli kuukauden lyhyempi kuin vuonna 2023. Vuonna 2025 yhden asiakkaan neuvontajakso sisälsi keskimäärin 3,5 tapaamista. Neuvontajaksojen lyhentyminen voi kertoa toiminnan tehostumisesta tai resurssipaineesta. Pelkkä kesto ei kerro laadusta, vaan olennaista on arvioida, saako asiakas tarpeeseensa nähden riittävästi tukea.
Liikuntaneuvonnan toteutustavat ovat monipuolistuneet vasta osittain. Neuvonta toteutui useimmiten kasvokkaisena yksilöohjauksena. Ryhmämuotoista toimintaa oli noin kolmannessa kunnista. Etäyhteyksin toteutettavaa neuvontaa oli vain vähäisesti, noin 10 prosentissa kunnista. Digitaalisista menetelmistä yleisimmin hyödynnettyjä olivat hyvinvointimittaukset, liikkumisen seurannan sovellukset sekä hyvinvointirannekkeet tai aktiivisuusmittarit. Tulevaisuudessa erilaiset tuen muodot voivat tukea niiden asiakkaiden tavoittamista, joille lähipalveluun osallistuminen on vaikeaa tai jotka kaipaavat ryhmän sosiaalisuutta ja vertaistukea.
Palvelu vakiintuu, mutta resurssipohja on paikoin haavoittuva
Liikuntaneuvonnan selkeästi yleisin järjestäjä on kunta. Vuonna 2025 palvelun oli vakiinnuttanut 82 prosenttia kunnista (193 kuntaa). Yleisin tapa tuottaa palvelua oli kunnan omana palvelutuotantona (72 % eli 168 kuntaa). Vaikka palvelu oli suurelta osin vakiintunutta, 116 kuntaa oli saanut hankeavustusta liikuntaneuvonnan käynnistämiseen, kehittämiseen tai laajentamiseen (kuvio 4). Vuonna 2025 lisäksi 16 kuntaa vastasi, että hyvinvointialue resursoi liikuntaneuvontaan. Liikuntaneuvonta oli asiakkaalle maksutonta 98 prosentissa kunnista. Runsas hankeavustusten käyttö osoittaa, ettei pysyvä rahoituspohja ole kaikkialla valmis, ja toiminnan jatkuvuuteen on edelleen kiinnitettävä huomiota. Hankeavustusta saaneiden kuntien suuri määrä haastaa tulkintaa palvelun vakiintumisesta: toiminta voi olla organisatorisesti vakiintunutta, vaikka sen rahoitus ei vielä olisi pysyvällä pohjalla.
Vuonna 2025 kunnissa työskenteli keskimäärin 2,6 liikuntaneuvontaa toteuttavaa ammattilaista. Liikuntaneuvontaan käytettiin kunnissa keskimäärin 1,26 henkilötyövuotta (kuvio 5). Ammattilaisten ja henkilötyövuosien määrä oli sitä suurempi, mitä isommasta kunnasta oli kyse. Keskiarvot kuitenkin peittävät alleen kuntien välisiä eroja. Pienissä kunnissa palvelu voi olla yhden tai vain osittain tehtävään osoitetun työntekijän varassa, mikä tekee toiminnasta haavoittuvaa.
Laatu ei ole kehittynyt palvelun kasvun tahdissa
Liikuntaneuvonnan laatu arvioitiin vuonna 2025 keskinkertaiseksi, 58/100. Tilanne on pysynyt samanlaisena vuodesta 2023. Tyytyväisimpiä oltiin siihen, että neuvonta pohjautuu asiakkaan kokemiin muutostarpeisiin ja tavoitteisiin. Asiakkaat saavat myös hyvin tietoa liikkumisen hyödyistä sekä muista terveyttä tukevista elintavoista. Neuvonnassa annettavaan palautteeseen oltiin myös tyytyväisiä. Heikoimmat arvosanat saivat kohderyhmien tavoittaminen, prosessin yhtenäinen määrittely sekä neuvontaprosessin toteutuminen suunnitellusti loppuun asti. Neuvonta toteutuu siis kohtaamisissa asiakaslähtöisesti, mutta onko liian yhden mallisesta palvelusta yritetty hakea ratkaisua erilaisten asiakassegmenttien tarpeisiin?
Liikuntaneuvonnan tilastointi ja kirjaaminen ovat kehittyneet merkittävästi vuosien 2023–2025 aikana. Entistä useampi kunta kerää järjestelmällisesti tietoa asiakkaista, käynneistä ja toiminnan vaikutuksista. Potilastietojärjestelmä oli vuonna 2025 käytössä 71 kunnassa ja jokin muu sähköinen tietojärjestelmä 147 kunnassa. Kuntien määrä, joissa ei ollut käytössä kirjaamis- ja tilastointimenetelmiä, väheni 73 kunnasta vuonna 2023 yhteensä 30 kuntaan vuonna 2025 (kuvio 6). Tiedonkeruun kattavuus on parantunut selvästi, mutta useiden rinnakkaisten järjestelmien käyttö ja mittareiden moninaisuus vaikeuttavat edelleen tiedon vertailua ja yhteistä arviointia.
Liikuntaneuvonnan valtakunnallinen strategia kannustaa asiakaslähtöisiin toteutustapoihin
Valtakunnallinen tavoite liikuntaneuvonnasta koko Suomen kattavana palveluna on pääosin toteutunut. Kokonaisuutena liikuntaneuvonta on siirtynyt laajentamisen ja vakiinnuttamisen vaiheeseen. Olennaista ei siis enää ole vain se, kuinka monessa kunnassa palvelua tarjotaan. Ratkaisevaa on, miten onnistumme muotoilemaan laadukkaita tuen muotoja asiakaslähtöisesti ja laajentamaan liikuntaneuvontaa ekosysteemisenä palveluna.
Liikuntaneuvonnan tulevaisuustyössä tunnistettiin, että palvelun kehittäminen edellyttää asiakaslähtöisyyden, yksilöllisyyden, moniammatillisen yhteistyön ja matalan kynnyksen vahvistamista. Tulevaisuustyössä liikuntaneuvonnan todennäköisimmän kehityssuunnan arvioitiin rakentuvan julkisen, yksityisen ja kolmannen sektorin muodostamasta palveluekosysteemistä. (MDI & Liikkuva aikuinen, 2025.)
Tulevaisuustyön pohjalta laadittu liikuntaneuvonnan valtakunnallinen strategia antaa suuntaa tulevaisuuden kehitykselle (Liikkuva aikuinen, 2026). Neuvonnasta kannustetaan rakentamaan entistä saavutettavampaa niin, että tukea liikkumisen lisäämiseen olisi yhä helpommin saatavilla elämän eri vaiheissa ja asiakkaan tarpeita vastaavalla tavalla. Tätä varten liikuntaneuvontaa tulisi kehittää ekosysteemisenä palveluna, joka toteutuu eri ympäristöissä ja eri ammattilaisten toimesta. Seuraava kehitysvaihe ei ole vain palvelun lisäämistä, vaan tuen sovittamista asiakkaan tarpeeseen, toimijoiden vastuiden selkeyttämistä ja vaikuttavuuden osoittamista yhteisen tiedon avulla.
Kyselyn luvut kertovat vahvasta kasvusta: liikuntaneuvontaa on tarjolla yhä useammassa kunnassa, palvelu tavoittaa enemmän asiakkaita ja sen asema sekä resursointi ovat vahvistuneet. Samat luvut paljastavat myös keskeneräisyyden. Seuraavassa kehitysvaiheessa huomio on suunnattava palvelun laatuun, eri kohderyhmien tavoittamiseen, asiakaslähtöisten toimintamallien rakentamiseen, pysyvään resursointiin sekä toiminnan tulosten ja vaikuttavuuden osoittamiseen.