Liike tuo intoa, some vie voimat – näin arjen valinnat heijastuvat opiskeluun ryhmätasolla

Opiskeluinto ja opiskelu-uupumus ovat tärkeitä opiskelijoiden hyvinvoinnin ja elämänlaadun indikaattoreita. Ne kuvaavat opiskelijoiden tunteita ja motivaatiota opiskelua kohtaan eli myönteisiä ja kielteisiä puolia siitä, miten opiskelijat kokevat koulutyönsä tai opiskelunsa (Bakker ym., 2008; Schaufeli ym., 2002). Opiskelijat, joilla on korkea opiskeluinto tuntevat itsensä energisiksi opiskellessaan, kokevat opiskelun merkitykselliseksi ja innostavaksi sekä pystyvät keskittymään siihen hyvin. Uupumus ilmenee puolestaan tunneperäisenä väsymyksenä, riittämättömyyden tunteena ja kyynistymisenä koulunkäyntiä tai opiskelua kohtaan (Salmela-Aro & Upadyaya, 2020; Räihä ym., 2024). Empiirinen tutkimus osoittaa, että opiskeluinto on tärkeä koulunkäynnin voimavara, joka tukee koulumenestystä ja yleistä elämänlaatua. Opiskelu-uupumus taas lisää riskiä opintojen keskeytymiseen, mielenterveysongelmiin ja myöhempiin työllisyysvaikeuksiin (Madigan ym., 2021; Symonds ym., 2016; Vansoeterstede ym., 2023; Widlund ym., 2021; Wong ym., 2024).

Tutkimukset osoittavat, että hyvinvointierot lasten ja nuorten välillä ovat kasvussa. Suomessa yhä useampi oppilas raportoi opiskelu-uupumusta. Kouluterveyskyselyn mukaan peruskoulun yläluokilla uupuneiden osuus on noussut 12 prosentista 27 prosenttiin vuosien 2007–2025 aikana, ja alakouluissa 16 % oppilaista ilmoittaa kokevansa uupumusoireita (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, 2025). Korkeakouluopiskelijoista 29 % kokee psyykkistä kuormittuneisuutta (KOTT, 2024). Samaan aikaan sosiaalisen median käytön kasvu ja liikkumisen vähäinen määrä ovat nousseet merkittäviksi huolenaiheiksi myös opiskeluhyvinvoinnin kannalta. Suuri osa (70 %) 9–22‑vuotiaista lapsista ja nuorista käyttää sosiaalista mediaa yli kolme tuntia päivässä (Mannerheimin lastensuojeliitto, 2023). Lisäksi yhä useampi korkeakouluopiskelija (39 %) kokee sosiaalisen median käyttönsä ongelmalliseksi (KOTT, 2024). Fyysisen aktiivisuuden osalta vain noin puolet alakouluikäisistä, neljäsosa yläkouluikäisistä ja alle viidesosa 16–18-vuotiaista liikkuu terveytensä kannalta riittävästi, eli vähintään 60 minuuttia päivässä reippaasti (Tuloskortti, 2022). Lisäksi noin puolet korkeakouluopiskelijoista yltää aikuisten liikkumissuositukseen eli 2,5 tuntiin reipasta liikkumista viikossa (KOTT, 2024).

Strategisen tutkimuksen neuvoston rahoittamassa SchoolWell-hankkeessa kehitämme tutkimukseen perustuvia ja vaikuttavia sosio-pedagogisia ratkaisuja oppimisen ja kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin edistämiseksi. Ymmärtääksemme paremmin opiskeluhyvinvoinnissa ilmeneviä yksilöllisiä eroja ja niitä selittäviä tekijöitä tutkimme osana SchoolWell-hanketta oppilaiden sosiaalisen median käytön ja liikkumisen yhteyttä hyvinvointiprofiileihin. Tulokset julkaistiin Acta Psychologica -lehdessä (Ulmanen ym., 2026), ja tutkimusartikkelin kanssamme kirjoittivat Lotta Tikkanen (Helsingin yliopisto), Mikko Huhtiniemi (Jyväskylän yliopisto), Jenni Sullanmaa (Helsingin yliopisto) ja Kirsi Pyhältö (Helsingin yliopisto). Tässä artikkelissa tiivistämme kyseisen tutkimuksen tulokset sekä täydennämme näitä havaintoja uusilla tuloksilla koskien vertailua alakoulun ja yläkoulun luokkien välillä.

Opiskeluhyvinvoinnin kokemuksissa on merkittäviä eroja

Tutkimukseen (Ulmanen ym., 2026) osallistui 792 viidennen ja kahdeksannen luokan oppilasta kymmenestä eri peruskoulusta eri puolilta Suomea (53,6 % tyttöjä, 43,3 % poikia). Osallistujat olivat 65 luokasta, joista 20 oli alakoulun ja 45 yläkoulun luokkia. Aineisto kerättiin oppilailta koulupäivän aikana syksyllä 2024. Tutkimuksessa tunnistimme viisi opiskeluhyvinvoinnin profiilia, joissa opiskeluinnon, tunneperäisen väsymyksen, riittämättömyyden ja kyynistymisen tunteet yhdistyivät eri tavoin: sitoutuneet ja innostuneet (42 %), keskitasoiset (30 %), uupuneet ja riittämättömyyden tunnetta kokevat (11 %), loppuun palaneet (10 %) ja kyyniset (6 %). Toisin sanoen 42 prosenttia opiskelijoista koki korkeaa opiskeluintoa ja vähäistä uupumusta. Sen sijaan lähes kolmasosalla oli vähintään yksi uupumuksen oire merkittävästi koholla. Edelleen tulokset osoittivat, että liikkuminen oli yhteydessä parempaan opiskeluhyvinvointiin, kun taas runsas sosiaalisen median käyttö oli yhteydessä heikompaan opiskeluhyvinvointiin. Oppilaat liikkuivat keskimäärin 5–6 päivänä viikossa, ja eniten liikkuivat sitoutuneet ja innostuneet -profiilin oppilaat. Sosiaalista mediaa käytettiin keskimäärin yli kolme tuntia päivässä. Eniten sosiaalista mediaa käyttivät loppuun palaneet -profiilin oppilaat, kun taas sitoutuneet ja innostuneet käyttivät sitä vähiten.

Yksilötason tarkastelun lisäksi tutkimuksessa selvitettiin, näkyivätkö opiskeluhyvinvoinnin erot myös luokkatasolla. Toisin sanoen tarkastelimme, erosivatko luokkien profiilijakaumat toisistaan vai noudattivatko ne koko aineistossa havaittua profiilijakaumaa. Tulokset osoittivat, että luokat voitiin jakaa kahteen ryhmään: matalan uupumisriskin ja korkean uupumisriskin luokkiin (kuvio 1). Luokat erosivat merkitsevästi siinä, kuinka paljon niissä oli sitoutuneet ja innostuneet, uupumus–riittämättömyys sekä loppuun palaneet -profiilien oppilaita. Matalan uupumusriskin luokissa puolet oppilaista oli innostuneita ja sitoutuneita, ja vain vajaa viidenneksellä oli jokin uupumuksen oire merkittävästi koholla (tunneperäinen väsymys, riittämättömyyden tunne, tai kyynistyminen). Korkean uupumusriskin luokissa tilanne oli päinvastainen: innostuneiden ja sitoutuneiden osuus oli selvästi pienempi (23 %), kun taas yli puolella oppilaista vähintään yksi uupumuksen oire oli merkittävästi koholla. Kaikista luokista 60 % kuului matalan uupumusriskin luokkiin ja 40 % korkean uupumusriskin luokkiin. (Ulmanen ym. 2026). Hyvinvoinnin erot eivät siis rajoittuneet vain yksilöihin, vaan näkyivät luokkatasolla. Osa luokista näyttäytyi selvästi hyvinvoivempina, kun taas toisiin kasautui enemmän uupumusoireita. Tutkimuksessa ei kuitenkaan tarkasteltu, miten matalan ja korkean uupumusriskin luokat jakautuvat ala- ja yläkoulun välillä. Seuraavaksi tarkastelemme tätä kysymystä.

Hyvinvointi eriytyy ryhmätasolla yläkoulussa

Tarkastelimme ristiintaulukoinnin avulla matalan ja korkean uupumusriskin luokkien osuuksia ala- ja yläkoulussa (taulukko 1). Tulokset osoittivat, että korkean uupumusriskin luokkia esiintyi ainoastaan yläkoulussa, jossa niitä oli 58 % yläkoululuokista, kun taas alakoulussa niitä ei ollut lainkaan. Täten kaikki alakoululuokat kuuluivat matalan riskin ryhmään (100 %), kun taas yläkoulussa vastaava osuus oli selvästi pienempi (42 %). Erot olivat tilastollisesti merkitseviä ja huomattavia suhteessa odotettuun jakaumaan (χ²(1) = 19.26, p < .001). Toisin sanoen alakoululuokille oli ominaista suuri sitoutuneiden ja innostuneiden oppilaiden osuus sekä vähäinen uupumusoireilu. Yläkoulussa sen sijaan enemmistö luokista sijoittui korkean uupumisriskin ryhmään, jossa sitoutuneita ja innostuneita oppilaita oli selvästi vähemmän ja uupumusoireilu oli huomattavasti yleisempää.

Taulukko 1.

Sekä opiskeluinto että opiskelu-uupumus tarttuvat

Tutkimuksen keskeinen havainto oli, että oppilaiden hyvinvointi ei näyttänyt jakautuvan satunnaisesti luokkien välillä. Osa luokista erottui selvästi hyvinvoivempina, kun taas toisissa korostui suurempi uupumisriski. Erityisen huomionarvoista oli, että korkean uupumusriskin luokkia esiintyi vain yläkoulussa. Tulokset viittaavat siihen, että hyvinvointi ei ole pelkästään yksilön ominaisuus, vaan siihen vaikuttavat myös ryhmätason prosessit. Hyvinvointi voi siten vahvistua tai heikentyä koko ryhmässä.

Vaikka tämä tutkimus ei mahdollista hyvinvoinnin leviämisen mekanismien suoraa osoittamista, aikaisemmasta tutkimuksesta tiedetään, että asenteet, tunteet ja toimintatavat välittyvät ja niitä omaksutaan sosiaalisessa vuorovaikutuksessa (Mendoza & King, 2020; Tikkanen ym. 2021). Tutkimuksessamme korkeampi liikkumisen määrä ja toisaalta vähäisempi sosiaalisen median käytön määrä olivat yhteydessä parempaan hyvinvointiin tukien aikaisempia tutkimustuloksia (Cheung & Li, 2019; Kaya, 2024; Srisarajivakul ym., 2025; Tang ym., 2021). Tämä tarkoittaa, että korkean uupumusriskin ryhmissä liikuttiin vähemmän ja käytettiin enemmän sosiaalista mediaa, mikä puolestaan voi ylläpitää uupumuksen kierrettä.

Yläkoulu näyttää olevan erityisen altis tällaiselle kehitykselle. Siirtymä aineenopettajajärjestelmään, kasvavat akateemiset vaatimukset ja lisääntyvä vastuu omasta opiskelusta voivat kuormittaa oppilaita (Inchley ym., 2020; Munthe & Bru, 2010). Samanaikaisesti kehitykselliset muutokset, vähenevä liikkuminen ja lisääntyvä sosiaalisen median käyttö voivat heikentää palautumista ja voimavaroja (Kallio ym. 2020; OECD 2025). Alakoulussa vastaavaa eriytymistä ei havaittu, mikä voi liittyä sekä korkeampaan opiskeluintoon että alakouluun toimintaympäristönä. Pysyvämmät opettaja- ja vertaissuhteet ja vähäisemmät opiskeluun liittyvät vaatimukset saattavat tukea oppilaiden opiskeluhyvinvointia ja ehkäistä uupumusoireiden kasautumista luokkatasolla. Tällöin myös opiskeluinto voi toimia suojaavana tekijänä. Yläkoulussa tämä tasapaino näyttää kuitenkin horjuvan, ja hyvinvointierot alkavat kasautua ryhmittäin. Tärkeää olisikin tukea positiivista kehitystä ja ennaltaehkäistä uupumuskierteen kehittyminen yläkoulussa, ettei se jatku toisen ja korkea-asteen opintoihin.

Tulokset viittaavat siihen, että opiskeluhyvinvointia voidaan edistää tukemalla opiskelijoiden päivittäistä liikkumista sekä auttamalla heitä tunnistamaan ja vähentämään liiallista sosiaalisen median käyttöä. Esimerkiksi oppituntien aikaisella liikkumisella on havaittu olevan myönteisiä vaikutuksia opiskeluintoon (Owen ym. 2016). Opiskelijoiden arjen toimintatapojen tukeminen ja oppimisympäristön yhteisten pelisääntöjen vahvistaminen ovat keinoja ennaltaehkäistä uupumista ja vahvistaa opiskeluintoa myös ryhmätasolla, ja samalla huolehtia siitä, ettei epäsuotuisa kehitys opiskeluhyvinvoinnissa pääse seuraamaan jatko-opintoihin. On hyvä huomioida, että myös yläkoulussa oli opiskeluintoisia ryhmiä, mikä osoittaa, että opiskeluhyvinvoinnin edistäminen ja positiivisen kierteen luominen on mahdollista. Tarvitaankin lisää tutkimusta niistä tekijöistä, jotka tukevat opiskeluhyvinvoinnin vahvistumista ja positiivisten kehityskulkujen syntymistä.